Hae
Queen of Eve

Muokkaa artikkelia

Muokattu on. Sen kymmenen kertaa. Edelleenkin sisältö on asiatonta, sanan kaikissa merkityksissä. Näppis on helisemässä. Ei sitä vois yhtään kovempaa lyödä tässä naputtelun ohella? Jos ei katkea nappaimistön tukipidikkeet niin sitten seuraavaksi katkeaa pinna. Perkele.

Elämäni pisin blogitauko for no reason and all the reasons at once on juuri meneillään. Olen valehtelematta ainakin kolmesti kirjoittanut jo pitkän jutun luonnoksiin, ja sitten todennut että ei helvetti, ei tälläistä voi julkaista. Ei vaan voi. Joka kerta ennen jutun julkaisua on ollut paikallaan vetää vartin ajan syvempää hengitystä ja laskea yhdestä tuhanteen, sillä sen minkä nettiin kirjoittaa, se siellä myös pysyy. Fiksua on ollut takaisinveto, sillä nyt kaduttaisi ja kovaa jos yksikään rage-angst-postauksistani olisi päässyt eetteriin.

Viimeaikaisessa v-tutuksessa ei ole ollut fiilistä bloggailla, ja ainoa anti blogiin mikä muutaman viikon sisällä on ollut menee tyyliin: ”Haistakaa vittu koko maailma!”, ja tuo on siis se kaunisteltu versio. Köh köh… Ihan noin positiivista ja iloista viestiä en haluaisi blogissani välittää eteenpäin, joten olen päättänyt olla hetken turpa tukossa, ja vaihteeksi varmaan ihan hyvä niinkin.

On henkisesti jokseenkin kuluttavaa jos joka päivä joutuu pidättelemään raivokohtausta, itkuun purskahtamista ja sitä ettei alkaisi kirkumaan ja heittäisi tietokonetta ikkunasta ulos. Okei, edellisessä lauseessa oli hieman draamakerrointa, mutta todellisuudessakin on toisinaan tsempattava itseään ettei tekisi mitään harkitsematonta ja typerää. Jos itsehillintää ei löytyisi niin sitä varmasti hetken mielijohteesta hermostumisen takia huutelisi työpaikallakin että see you, take care and bye bye. Paukuttelisi ovia niin että kuuluu ja polttelisi siltoja takanapäin verenpaineen takoessa kahta sataa. 

Tällä hetkellä tietyt arjen rutiinit saavat mut tuntemaan oloni kuin olisin jossain oravanpyörässä jossa en halua olla. Jotkut asioista tuntuvat vaikeilta tai epämieluisilta. Lähes kaikki tekemisen mielekkyys asioista on poissa, ja ne tuntuvat jopa vastenmielisiltä. En jaksa, en halua. Sen sijaan että tässä odottelisi sitä lottovoittoa ja pikapelastusta pois oravanpyörästä, lienee hedelmällisempää miettiä mitkä ovat oikeasti niitä realistisia keinoja millä omaa jaksamista voisi parantaa, tai miten asiat voisi muuttaa jos niitä ei voi parantaa. Niin ja tietysti, alkaa myös lottoamaan, se kuulemma kasvattaa voittomahdollisuutta merkittävästi.

13 kommenttia

  1. terhi kirjoitti:

    I feel you :) Samoja fiiliksiä läpikäyneenä voin sanoa, että juurikin siinä kohtaa, kun alkaa katsella omaa elämäänsä vähän ulkopuolisena, on hyvä aika alkaa tehdä niitä arjen pieniä valintoja, joiden avulla kaikkea on hieman helpompi pyörittää. Ehkä se johtaa johonkin suurempaa ratkaisuun tai sitten ei, mutta muutos on kuitenkin aina muutos. Ja koska asioilla on tapana järjestyä, niin näin tulee käymään varmasti sunkin kohdalla, kun vain sen askeleen otat. Jonkin asteen lottovoitto siellä varmasti odottaa :) (Ihanan korkealentoista, mutta ymmärsit varmaan, mitä tarkoitin. Ehkä ;))

    • MissEvilEve kirjoitti:

      Ymmärsin mä :) Nyt alan vielä lottoamaankin! Tai sitten keksin jonkun tosi hyvän bisnes-idean mikä elättää mut ilman muiden orjana tehtävää päivätyötä, ja saan aloittaa elämän oman itseni herrattarena. I wish :D

  2. KaDa kirjoitti:

    Aloin jo melken huolestua mitä sulle on käyny, kun ei kuulu tekstiä. Sairasta. Mietin oikeesti eilen onnettomuuksien mahdollisuutta. Oisko mun aika hankkia elämä. :D

    Joskus on tosiaan hyvä miettiä yön yli ennenkä julkasee jonkun tietyn sävytteisen tekstin etenkin, jos mieliala on tuo. Itelläki lojuu välis useempi avautuminen luonnoksissa, jotka sitten löytää kyllä tiensä mappi öööhön tai tulee julkaistuksi hieman asiallistetummassa muodossa, kun alunperin on ehkä ollut raivonpuuskassa aikomuksena….

    Jaaaaa blogikin on sellanen juttu, että sitä on ihan turha väkisin vääntää sitäkään. Väkisin väännetty paska sattuu perse reikään..siitä ei pääse mihinkään!

    Noh..toivottavasti saat elämän balanssiin taas ja oravanpyörä lakkaa maistumasta paskalle..:)

  3. Sarpukka kirjoitti:

    Tsemppiä! Mä tunnistan ton oravanpyörävaiheen itsestäni viime keväältä/kesältä ja se näkyi myös blogissa hiljaisuutena. Mieli kun on maassa, niin siinä on vaikea esittää mitään positiivisuuden perikuvaa teksteissä. Hienoa, jos oot tunnistanut mitkä asiat sitä ahdistusta aihettuavat, sit pitää vain enää tarttua toimeen :) Mulle tää syksyllä aloitettu opintovapaa on oikeasti ollut mielenterveyden pelastus. Oon saanut rauhassa miettiä mitä haluan tehdä ’isona’, matkustaa ja tehdä kivoja opintoja. Suosittelen lämpimästi ;)

    • MissEvilEve kirjoitti:

      Mäkin haluaisin matkustaa, ja juurikin esim. kesälomat ahdistaa kun eivät näy järjestyvän yhtään edes sinnepäin. Pitää vissiin painua syksyllä yksin kuukaudeksi jonnekin Aasiaan kun ei miehellä eikä kellään muullakaan suomalaisella ole silloin lomaa. Yksi vaihtoehto on keksiä työ missä voi määrätä omat lomat, eli olla vapaalla silloin kun huvittaa, tai ainakin huomattavasti joustavammin. Tässä vaiheessa kadehdin kaikkia ketkä vaan myyvät kaiken pois ja reissaavat minkä kerkiävät, ja sitten aina välillä tekevät hetken aikaa töitä jotta on taas varaa matkustaa. Mutta, eiköhän nämä ajan kanssa fiksaannu parempaan suuntaan, tavalla tai toisella.

  4. outi kirjoitti:

    Mä tässä oon jokusen päivän ihmetellytkin miksei MissEvileEvestä kuulu mitään. No nyt kuului ja tiedetään että elossa oot. Toivottavasti saat asiat järjestykseen ja positiivista energiaa jostain revittyä!!! :)
    http://outinfitness.fitfashion.fi/

  5. VeeraIlona kirjoitti:

    Heh, mä oon itsekseni tossa miettinyt et ootko vielä dieetillä, ja miten sujuu kun et oo hetkeen kirjoitellut siitä mitään. Mutta en mä nyt kysykkään mitään. Kiva, kun ilmoitit kuitenkin, että oot elossa!
    Tsemppiä tän harmauden (ja p*skaloskan!!!!!) keskelle :-)

  6. Cee kirjoitti:

    Hellou!

    Minä olen kanssa kaipaillut blogiasi! Itse eläneenä melkoisessa oravanpyörässä vielä vuosi sitten ja piiiiitkäään, liian pitkään.. sain sen vihdoin loppumaan ja paljon työtä on tullut monennäköisten summien kautta tehtyä itsensä kanssa, että tänään olen tässä pisteessä. Joskus se vaatii ulkopuolisen apua, useimmiten omaa pysähdystä ja aina omaa tahtoa. Voimia, onneksi kevät ja kesä tulee ja valo lisääntyy! Ite bloggailen nykyään täältä Ruattinmaalta ;)

  7. Suvi kirjoitti:

    ”Lähes kaikki tekemisen mielekkyys asioista on poissa, ja ne tuntuvat jopa vastenmielisiltä.”
    Aivan täysin samaa mieltä. Kiitos kirjoituksesta ja on sillä sadistisella tavalla mukava tietää, että täällä montun pohjalla on seuraakin, s*tana.

  8. Still alive? kirjoitti:

    ?

  9. Taru kirjoitti:

    Mä lukisin ihan mieluusti sulta myös ”Haistakaa vittu koko maailma” -postauksia, koska sulla on ehdottomasti Fitfashionin paras blogi ja hauskin kirjoitustyyli!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *