Päätin tänä aamuna että itsesäälissä, itkuisessa nuhassa ja foreveralone-olotiloissa kieriminen kivan kesäloman ja reissujen lopuksi on loputtava. En ollut käynyt suihkussa neljään päivään (true dat, tosin intiimihygieniasta olin pitänyt huolta joten älkää nyt turhaan friikatko), räkärättejä niin turhanpäiväisen surkuttelun, ilmastoinnin aiheuttaneen flunssan ja iloisten sekä surullisten youtubevideoiden katselun jäljeltä oli ihan liikaa ympäri makuuhuonettani, ja tajusin viettäneeni edellisenä päivänä yli 20h sängyssä. Oli siis aika nousta ja ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa surkuttelu ja päättää että nyt olen tarpeeksi terve niin fyysisesti kuin henkisestikin ja tämmöiseen typeryyteen on tultava joku tolkku. Oikeasti mulle kuuluu oikein hyvää kuten edellisessä postissani kerroinkin, ja se olotila oli aito sitä kirjoittaessani, mutta sitten aina välillä tulee jotain ihme hormonimyrskyjä (syytän kohta alkavia naistenpäiviä) ja varmasti tuo kakkapäinen flunssakin teki osansa.

Siltikin olin aika ylpeä käytyäni suihkussa ja meikattuani ja kirjoitettuani pari rauhoittuneempaa whatsapp-viestiä. I DID IT! Niinpä mä sitten lähdin kaupungille ihan yksinäni mutta hyvällä tuulella, ja yritin ottaa jotain hienoa Instagram-kuvaa siinä onnistumatta. Tiedättehän ne ihanan inspiroivat kuvat missä näkyy ylhäältä kuvattuna laukkua ja kengät ja osa jalkoja. Joo, emmä osaa. Kolme kuvaa ja tämä oli niistä onnistunein, mutta tajuatte idean. I’m alive!

Kävin syömässä, ihan yksin. Harvinaista mulle mutta hetki oli nautinnollinen. Söin jotain pizzaa missä ei ollut juustoa juuri lainkaan, ja vain ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa. Juomana iso lasillinen zero cokista. Nam. Katselin siinä ihmisiä ikkunasta ja mietin että vaikka aina välillä tunne-elämä käy jossain pohjamudissa niin oikeastaanhan mulla on elämä aika hyvällä mallilla, ja suurimman osan päivistä ja viikoistakin olen iloisella tuulella. Jos mua surettaa niin on oikeus hetken aikaa surra ja murehtia ja miettiä asioita, mutta siihen ei saa jäädä ikuisuudeksi pyörimään.


Syömisen jälkeen kävin vielä Sokoksella shoppailemassa aivan mielettömiä juttuja. Ajattelin että en nyt menekään ostamaan hirveästi herkkuja vaikka mieli tekikin, vaan että ostan jotain ihan muuta, ei syötävää mutta silti mieluista. GlamGlow SuperMudista olikin aivan mieletön tarjous ja se lähti melkein yli 50e normihinnan sijaan muistaakseni 39,90e hinnalla, Marviksen hammastahnoja oli useita makuja reilun kahdeksan euron hintaan ja sain ostettua tuota ihanaa käsivoidettakin. Ikä näkyy armotta käsistä ja mulla ne on vielä kuin vauvalla, ja sellaisina haluan pitääkin! Pehmeämpiä käsiä saatte etsiä, olen varma voittaja ja aion sellaisena pysyäkin, joten tästä lähtien juuri 36 täytettyäni alan rasvaamaan käsiäni aktiivisesti. Promise is a promise.

Tämän päivän teemaksi nouskoon hyvä quote jonka Instagramin puolellakin jaoin. Siellä mua voi seurata tunnuksella @evilmisseve

Mä sain eräältä lukijalta sähköpostia johon aion vastata henkilökohtaisesti, mutta siitä tuli mieleeni että kuinka montaa ihmistä ne kuulumiset oikeasti kiinnostaa? En tarkoita että ventovieraiden tulisikaan kiinnostua minun kuulumisistani, paitsi ehkä sellaisten jotka juttujani seuraavat koska niistä pitävät tai niistä ärsyyntyvät, mutta tässä yhteydessä heräsi mieleeni se kysymys että kiinnostaisiko FB-kavereitani (kaikkia puolituttuja tai kavereita joita ei ole nähnyt pitkään aikaan) ellen itse automaattisesti päivittelisi kuulumisiani. Hyvät ystävät varmasti alkaisivat jossain vaiheessa kysellä perään jos ei mitään kuuluisi, sitä en epäile hetkeäkään ja tämä nyt on muutenkin vain tälläistä jonninjoutavaa pohdintaa.

No mutta nyt mä kerron mitä mulle kuuluu. Mä olen siis ollut tovin blogitauolla, mitään erikseen ilmoittamatta, ihan siksi ettei tauko ollut mitenkään suunniteltu. Olen ollut noin kolme ja puoli viikkoa lomalla ja sillä ajalla viettänyt kesääni pois ruudun ääreltä. Mä olen näiden viikkojen aikana reissannut ulkomailla. Olen matkustanut hyvän ystäväni Minnan.U:n kanssa Ranskaan ja nähnyt Pariisin (josta vieläkin on reissukertomus ja kuvat laittamatta edellistä pikapostia lukuunottamatta). Mä olen pakannut ja purkanut laukkuni monta kertaa näiden viikkojen aikana.

Olen käynyt muutamien ystävien kanssa ulkona syömässä, tekemässä vähän sitä sun tätä. On oltu erilaisilla parin tunnin risteilyillä tämän loppukesän aikana, parannettu maailmaa juttelemalla tuntikausia ja pohdittu paljon myös syvällisiä asioita.

Vanhempani ovat käyneet täällä uudessa kodissani yökyläilemässä nyt kun koko  lukaali on viiden viikon ajan yksin käytössäni Tyttö Sinä Olet Vahva blogin Minnan ollessa Barcelonassa (kauhea ikävä, ei olla nähty kohta neljään viikkoon!), olen esitellyt vanhemmilleni Helsinkiä ja ollaan kierretty Kauppatorit, kävelty Espalla, kierretty Kampin kansainvälisillä markkinoilla ja  istuttu eri ravintoloiden terasseilla paistattelemassa päivää.

Sen lisäksi että olin ystäväni Minna.U:n kanssa Pariisissa, olin myös eksäni kanssa viikon Turkissa paistattelemassa auringossa ja kellumassa meressä . Reissu oli juuri sitä mitä haimmekin matkaa varatessa: rentoa oleskelua, ei stressiä, ei arjen askareita, vaan lämpöä, hellettä, biitsiä, merta, aurinkoa, uimista. Hyvää ruokaa all inclusivessa ja paaaaaaljon unta. Tuolla reissulla nukuttiin vähintään 9-10h yöunet ja usein 1-2h päikkärit siihen päälle, tuli siis levättyä toden teolla. Olen varsin onnekas siitä että olen saanut matkustaa tänä vuonna todella paljon (Praha, Budapest, Pariisi, Konakli/Alanya) ja että olen saanut matkaseuraa reissulleni niin ystävistäni kuin eksästänikin. Toivottavasti myös jatkossa matkustamiseen löytyy seuraa!


Olen oikeasti tämän kesän ja lomani aikana elänyt ja tehnyt paljon erilaisia asioita, jopa sellaisia mitä en koskaan olisi itsestäni uskonut tekeväni. Olen kokeillut uusia asioita ja vaikka olen pian todennutkin että olen ollut oikeassa, kyseiset asiat eivät ole mun juttuni/mun tyylini niin olenpahan sentään kokeillut. Matkustelun jälkeen olenkin loppua kesälomaani viettänyt viihdyttämällä meillä hetken aikaa vieraana ollutta Mirkkaa jolle tarjosimme yösijan muutamaksi viikoksi hänen Helsingin työprojektinsa takia, sekä hengähtänyt hieman sillä viimeisen reissun hotellihuoneen ilmastointi ja lentokone taisivat tehdä pienet temput ja sain jäätävän kesäflunssan. Onneksi on ollut hyvää seuraa :)

Mulla on ihan hirveästi asiaa ja ajateltavaa mitä pitäisi jäsennellä. Juttuja mistä haluan kertoa ja kirjoittaa. On aiheita laidasta laitaan aina matkakertomuksista syksyn ja arjen alkamiseen ja siihen sopeutumiseen, kauneutta ja kosmetiikkaa, sisustamista ja kodin laittoa, eroprosessissa etenemistä ja omaa henkistä kasvua ja jonkinlaista ”eheytymistä”, oman hyvinvointini parempaa huomioimista ja ahmimimishäiriöstä juttua. Ajattelin että aktivoidun syyskuussa toden teolla kun olen tämän flunssani selättänyt ja kirjoitan blogia joka päivä! Saa nähdä mitä tästä lupauksestani seuraa.