Hae
Queen of Eve

Terrori-isku Lontoon lomalla

Terrori-isku Lontoossa juuri kun mä olen lomalla

Uskaltaako sitä enää matkustaa minnekään kun kaikkialla tapahtuu jotain kauheaa? Viime aikoina on ollut Pariisin konserttisalin isku, Berliinin joulumarkkinoille rekalla, Nizzassa kuorma-autolla väkijoukkoon, nyt Lontoossa taas vastaavia kauheuksia. Nämä on tosi ikäviä tapahtumia maailmalla ja tuskin Suomessakaan tullaan näiltä välttymään, valitettavasti.

Jos pelkää liikaa, ei minnekään voi matkustaa. Ei sitä vaan voi ennustaa missä tapahtuu, mitä tapahtuu ja koska tapahtuu, mutta siitä huolimatta elämästä pitää nauttia, enkä itse ainakaan anna terrorismin tehdä juuri sitä mitä he yrittävät: en aio elää pelossa ja sulkeutua kotiini. Haluan nähdä maailmaa ja liikkua vapaasti.

Kovin oli pienestä kiinni

Täytyy kiittää onneamme että päätimme keskiviikkona mennä ensin päivällä shoppailemaan ja vasta sitten illemmalla kaupungille jossa tarkoitukseni oli ottaa kuvia illan hämärtyessä Piccadilly Circuksella, Westminsterin sillalla Big Benistä ym. turistinähtävyyksistä. Näin vältimme sen ettemme olleet iskun aikaan juuri siellä missä terrori-isku tapahtui, sattumaa, asiat on pienestä kiinni.

Terrori-isku näkyi Lontoossa heti iskun jälkeen voimakkaana. Ihmiset puhuivat puhelimiinsa ja olivat huolestuneen oloisia. Poliiseja kulki isoissa ryhmissä kaikkialla, osa luotiliiveillä varustettuja iskuryhmiä ja osa keltaisissa poliisin huomioliiveissä. Poliiseja oli ostoskeskuksissa, juna-asemilla, undergroundissa. Poliiseja tuli juniin ja metroihin, ja kaikkialla tuli kuulutuksia siitä että jos näkee jotain normaalista poikkeavaa tai epäilyttävää, niin ihmisiä kuin yksin jätettyjä laukkuja tai reppuja, tulee välittömästi ilmoittaa henkilökunnalle/poliisille ja poistua nopeasti paikalta. Ilta meni uusia iskuja odotellessa, ja mekin päätimme pysyä vain hotellialueella ja sen välittömässä läheisyydessä kun yleisenä suosituksena oli ettei ihmiset kokoontuisi massoiksi mihinkään.

Tästä ikävästä välikohtauksesta huolimatta matka oli kokonaisuudessaan kuitenkin tosi ihana, ja Lontooseen on ehdottomasti palattava. Kerron reissusta enemmän toisessa postauksessa, nyt on taas mukava olla kotona :)

Lue myös Konmaritan mun koko elämän järjestykseen ja Huh huh mikä hotellihelvetti!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Konmaritan mun koko elämän järjestykseen


Turhat vaatteet ja tavarat – Turhat työt ja ihmissuhteet

Joku aika sitten mulle tuli tunne että nyt on tehtävä suursiivous mun elämässä, ja niinpä aloin tehdä erinäisiä järjestelyjä asioiden eteen. Mä aion hankkiutua eroon mm. kaikesta yllämainitusta, sillä olen kokenut jonkinlaisen herätyksen. Osa ihmisistä joutuessaan johonkin onnettomuuteen tai sairastuttuaan vakavasti, tai muuten vaan kohdatessaan elämässä jotain isoja vastoinkäymisiä herää pelaamaan ja muuttaa asenteitaan. Niin mäkin oon tehnyt nyt ilman sen suurempaa draamaa.

Tajusin että olen jo 37 vuotta, ja se on tavallaan aika paljon se. Olen ehtinyt olemaan jo pitkään työelämässä ja eläkeikään on varmaan lähes kolkyt vuotta (kun niitä vaan nostetaan koko ajan), enkä mä halua kitua vanhaksi tehden väkisin asioita joita en halua ja viettäessäni aikaa ihmisten kanssa ketkä ei kiinnosta. Tiedän että monille työ on vain tapa hankkia rahaa, ja niin se mullekin on pitkään ollut sillä en ole erityisen ura-orientoitunut ihminen. Mä haluan kuitenkin nauttia mun työstä ja siitä mitä teen, saada onnistumisen iloa päivittäin, olla vapaa ja jollain tapaa vahvistaa mun persoonaa ja tuoda sitä mukaan mun työhön. Työ mistä ei saa mitään muuta iloa kuin palkkapäivänä on työ joka tappaa mun luovuuden. Ei sellaisia enää. Ei mitään järkeä.

Mä en myöskään halua olla se kuka aina auttaa ja tukee muita. Tarjoaa olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa silloin kun muilla on huolia, ja nyökytellä heidän parisuhdeongelmien mukana ja olla se ymmärtäjä toisten suruille ja huolille. Mä aion olla se jatkossakin, mutta vaadin ystäviltä myös samaa. Mua on kuunneltava, mua on tuettava, ja silloin kun mulla on vaikeaa, on mun puolella seisottava edes jollain tasolla. Tätä mä oon ehkä kaivannut myös entisissä parisuhteissa, sillä mä helposti olen se kelle puretaan vitutukset ja surut ja murheet ja muut elämän vastoinkäymiset ja paineet, mutta nyt olis kiva jos olis mun vuoro olla se ketä myös tsempataan ja kannustetaan asioissa eteenpäin.

Mun prioriteetit on nyt uudessa järjestyksessä

  • Oma hyvinvointi ja aikaa itselleni ja omille mielenkiinnoilleni => Terveyteen, ravintoon, liikuntaan ja lepoon panostamisen ohella haluan keskittyä omiin juttuihini, niihin mitkä tekee mut onnelliseksi ja mm. pyrkiä matkustelemaan niin paljon kuin suinkin mahdollista.
  • Perhe, koirat ja ystävät => Näiden ohi ei mene mikään. Minä itse ja muut on mun elämän tärkeimmät asiat. Muuta ehtii myöhemmin, elämä on lyhyt eikä kukaan tiedä kauanko sitä on jäljellä.
  • Blogi => Aion töiden suhteen olla enemmän itsenäinen ja yrittää tehdä vain sitä mistä nautin. Kirjoittaminen on mulle tärkeää ja haluan panostaa blogiini, sisällön tuottamiseen ja sosiaaliseen mediaan. Tää on mun ensisijainen työ ja asia mitä teen ja pyrin saamaan tästä elantoni.
  • Mielenkiintoinen, kannustava ja motivoiva palkkatyö => Blogin ohella haluan tehdä työtä joka tuo mulle iloa, ja jossa voin antaa parastani. Joka on nykyaikainen ja rento, sellainen missä on hyvä olla ja missä kaikki voittaa kun osataan joustaa molempiin suuntiin. Onnellinen ja hyvinvoiva työntekijä tekee parhaan tuloksen.

Moni varmaan haluaisi elää näin ja niin minäkin. Sitä ei vaan helpolla hyppää pois oravanpyörästä, ei uskalla vaihtaa työpaikkaa tai irtisanoutua. Ei vaihtaa maisemaa tai mennä vaan ja tehdä. Sitä miettii rahaa ihan liikaa, sillä raha ei loppujen lopuksi ole se juttu mistä sen onnen saa, toki se auttaa sitä saavuttamaan.

Mä oon silti tässä tullut siihen tulokseen että ennemmin tienaan vaikka vähän vähemmän ja omaan enemmän vapaa-aikaa ja nautin mulle tärkeistä asioista, kuin että istun sen ma-pe 8-16 jossain kärsimässä ja tuntemassa pahaa oloa vuodesta toiseen, vain siksi että palkkapäivänä voisi hymyillä. Ei se oo sen arvoista.

Oon nyt alkanut toden teolla konmarittamaan tätä mun elämää uuteen järjestykseen, ja toivon että mä todella saan tuulta mun purjeisiin ja pääsen toteuttamaan itseäni ja olla vapaa.

Mä en halua olla vaan jonkun koneiston kahleissa ja sitten kuolla.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808