Hae
Queen of Eve

Bloggaaminen ammattina – Työvälineenä elämä

Bloggaaminen ammattina

Bloggaaminen ammattina ja työvälineenä elämä. Kuka olisi uskonut että blogista on neljässä ja puolessa vuodessa tullut mun työ. Ensimmäisen vuoden bloggaaminen oli pelkkää harrastelua muutaman yhteistyön kera, sitten siitä alkoi jo vähän tienaamaan, sitten siitä tuli sivutyö ja nyt hiljattain mä jättäydyin kokopäiväisestä päivätyöstä pois ja panostan 80% blogiin. Olen ottanut vastaan vain sellaista työtä jota voin tehdä blogin sivussa osa-aikaisesti omien aikataulujeni salliessa, hassua että ollaan tässä tilanteessa. En olisi vuonna 2013 tätä koskaan uskonut että bloggaaminen voi olla mulle ammattina ellei vaikka joku olisi sanonut.

Bloggaaminen ammattina vie kuitenkin kauheasti aikaa, se sisältää taustatyötä, sitä mikä ei blogia lukiessa välttämättä näy. On kirjoituksia jotka tehdään mindflowssa vaikkapa viidessätoista minuutissa ja kuvat napataan randomina kansiosta, mutta on myös paljon tekstejä ja juttuja joita tarvitsee työstää ja hioa kauemmin, käyttää aikaa kuvaamiseen ja yhteistöitä joissa on tarkemmat raamit ja ohjeistukset. Mitä milloinkin. Bloggaamisessa olisi suotavaa käyttää kalenteria ja luonnoksia, olla ennakoiva ja työstää aiheita. Mulla on rehellisesti sanottuna vielä paljon opeteltavaa ja tuskin valmista tulee koskaan.

Selvää on kuitenkin että niin harrastelijabloggaaja kuin ammatikseenkin blogia kirjoittava saa blogiin uppoamaan aikaa niin paljon kuin haluaa, vaikka useita kymmeniä tunteja viikossa. Mä en itse jaksa tehdä kokopäivätöitä 37,5h viikossa ja sen päälle blogata 20-30 tuntia. Tai ehkä jaksan mutta sitten en ole varma laadusta. Jompikumpi kärsii, ja yleensä se on se mikä kiinnostaa vähemmän.

Mulle tärkeintä on vapaus ja tämä blogi. Mä olen ennemmin vaikka köyhä mutta onnellinen bloggaaja kuin henkisesti väsynyt ja työtään vihaava toimistorotta ikuisessa oravanpyörässä.

Työvälineenä oma elämä

Bloggaaminen ammattina on niin taloudellisesti kuin henkisesti toisinaan aika vaativaa. Bloggaamisessa työväline on oma elämä jota parhaillaan tuijotaa monta kymmentä tuhatta ihmistä päivittäin, ja joillain jopa useita satoja tuhansia ihmisiä kuukausitasolla. Bloggaamisessa usein altistaa itsensä arvostelulle, ja se on ihan erilaista kuin tavallisessa palkkatyössä.

Siellä sun työn tulosta arvostellaan mutta ei välttämättä sinua ihmisinä. Bloggaamisessa sun työ on sun elämä ja sinä siinä sisällä, ja väkisinkin joudut koko kansan ruodittavaksi tavalla tai toisella. Usein suositut bloggaajat ovat samaan aikaan sekä rakastettuja että vihattuja, tai ainakin sellaisilla on eniten lukijoita. Kaikki tietysti haluaisivat olla vain positiivisia ja hyvän mielen tuojia, mutta se ei ole mahdollista. Palautetta tulee, eikä ilkeily ole oikein, mutta tavallaan itse sitä on asettanut itsensä todella julkiseen asemaan. Jos haluaa olla suosittu bloggaaja/vloggaaja pitää tiedostaa, että julkisuus tulee kaupan päälle, ja se ei aina ole sitä mitä tilaa.

Monessa mukana

Näiden vuosien aikana, yhä kiihtyvämpään tahtiin sitä on tullut oltua monessa mukana. Blogin kautta on tullut paljon mahdollisuuksia vaikuttaa ja olla erilaisissa tapahtumissa. Olen ollut kirjaprojektissa jossa olen kertonut oman tarinani ahmintahäiriöstä, erilaisissa kirjajulkkareissa, Kummien tapahtumissa, kutsuvierastilaisuuksissa ja sen sellaisissa. Minua on haastateltu Ilta-Sanomiin ja tehty koko aukeaman juttu lehteen ja olen ollut etusivun lööpeissä sekä erikseen tehdyssä verkkojulkaisussa, ja nyt uusimpana kävin kuvattavana Yle Perjantai dokumenttiprojektissa (juttu ei ole vielä tullut ulos). Kaikenlaista sitä on jos vain jaksaa ja ehtii.

Aina nuorena mä mietin että mikä mä haluan olla kun oikein mikään ei sen erityisemmin kiinnostanut, ja hassua kyllä, mä olen tajunnut sen vasta viime vuosina. Oon luova ja hieman boheemi ihminen enkä sovi minuuttiaikatauluihin ja tylsään ja tarkkaan työhön. Mä haluan olla vapaa tekemään mitä mä haluan ja ilmaista itseäni, se on tärkeintä.

Mielenkiinnolla odotan tulevaisuutta ja mihin tie vie milloinkin. Pääasia on että nyt uskallan paremmin kuin ennen.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Italialainen ruoka – Mamma mia!

Italialainen ruoka – Mamma mia!

Italialainen ruoka on ehdottomasti parasta ruokaa maapallolla, ja sen sai taas kerran todistaa parin viikon takaisella Italian matkalla. Tämä on maa jossa en ole kertaakaan pettynyt ruokaan, ja kaikki ruoka on ollut joko hyvää, loistavaa tai erinomaista. Italiaiset pyrkii tekemään laatua mutta priimaa pukkaa tulemaan.

Ai että mä rakastin jokaista syömääni haarukallista!

Tunnetuimpia italialaisia ruokia

Tunnetuimpia italialaisia ruokia ovat tietysti erilaiset pizzat ja pastaruoat, mutta maalla on kyllä tarjottavana vaikka ja mitä muutakin. Italia saa olla ylpeä ruokakulttuuristaan joka sisältää niin pizzat, pastat, juustot kuin viinitkin. Kyllä kiitos, minä haluan maistaa kaikkea ja panostaa laadukkaaseen ruokaan, makuelämyksiin ja ruokanautintoihin, ja sen kyllä italialaiset osaa!

Minä maistoin matkalla myös sienistä tehtyä levitettä joka on hatunnoston paikka ihmiselle joka ei niin sienistä välitä, ja kyllä, sekin oli hyvää!

Omat lempiruokani

Lempiruokiani ovat ehdottomasti pasta alla carbonara, pizza diavola, lasagna (jonka söin samassa paikkaa kahdesti sillä se oli elämäni parasta lasagnea), erilaiset bruchetat, prosciutto ja bresaola, unohtamatta kaikkea mistä löytyy parmesania, gorgonzolaa, pecorinoa, ricottaa, mascarponea tai mozzarellaa. Juustot ovat mun lempiherkkuni ja sopivat moneen ruokaan tai kelpaavat syötäväksi sellaisenaan viinilasillisen kanssa.

Italialaiset ruoat ovatkin omaan makuuni sillä ne ovat yksinkertaisesti puhtaasti mutta rikkaasti maustettuja, ja kohtalaisen raskaita. Ne vievät nälän satavarmasti, aina ja joka kerta.

Italialaiset ruokailutavat

Italialaiset eivät erityisesti panosta aamiaiseen ja aamupala onkin usein jokin makea leivos ja pikainen kahvi, espresso tai cappucino. Suolaista aamupalaa ihmetellään ja kahvitkin ovat minikokoisia kupposia, päinvastaista mihin suomalaiset ovat tottuneet. Aamupalaksi italialainen voi siis syödä vaikka marmeladia ja croisantin tai jonkun makean lehtitaikinaleivoksen.

Lounas syödään aikaisintaan kello 13, usein myöhemmin. Illallinen nautitaan sananmukaisesti vasta illalla, eikä ruokailua aloiteta ennen kello 19.00. Itseasiassa, on varsin tavallista että illallista aletaan tarjoilemaan lähempänä kello 21.00, ja meillekin se oli aika jolloin lähdimme syömään.

Itse ruokailu on pitkä ja sosiaalinen tapahtuma, pöydän ääressä istutaan rauhassa ja keskustellaan päivän tapahtumista, vaihdetaan kuulumisia ja mielipiteitä ajankohtaisista asioista. Mikäli haluaa noudattaa ateriakaavaa, niin ateriointi aloitetaan antipastolla eli alkuruualla, jonka jälkeen syödään prime platto eli ensimmäinen pääruoka ja seconda piatto toinen pääruoka. Ateriointi päättyy dolcininiin eli jälkiruokaan.

Me emme ihan joka kerta jaksaneet pitkän kaavan mukaan, mutta vähintäänkin kaksi ruokaa tuli melkein aina otettua. Alkupalat ja pääruoka.


Italialainen keittiö

Italialainen keittiö perustuu yksinkertaiseen ja laadukkaista raaka-aineista tehtyyn ruokaan. Perinteiset raaka-aineet ovat oliiviöljy, viinietikka ja yrtit. Sanotaan, että Italian seitsemän salaisuutta ovat: öljy, pasta, kala, juusto, kasvikset, hedelmät ja viini ja näin se varmasti onkin vaikka kalaa ei tullut syötyä kertaakaan tällä reissulla. Sen sijaan pasta, erilaiset tuliset mausteiset makkarat ja porsaanliha, juustot, tomaatit ja tuoreet yrtit tulivat hyvinkin tutuiksi. Italialainen ruoka on perinteitä noudattavaa, ja todellista italialaista ruokaa saa harvoin maan ulkopuolella, sen huomasi taas Suomeen palatessa ja ”italialaisessa” ketjuravintolassa käydessä: ruoka ei ollut sinnepäinkään…

Onneksi kuitenkin maistan vielä suussani tuon elämäni parhaan lasagnan jonka söin Terminin lähellä sijaitsevassa roomalaisessa ravintolassa nimeltä Nuova Stella!

 Vesi kielellä vieläkin

Niin mä muistelen vieläkin noita ruokia vesi kielellä ja silmäilen samalla Norwegianin tarjouksia. Voitaisiinko lähteä pian takaisin Italiaan nauttimaan lämmöstä, kulttuurista ja hyvästä ruoasta? Jooko?

Un pasto senza vino è come un giorno senza sole ♥

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa