Jos voittaisin lotossa antaisin eksilleni
Kahvipöytäkeskustelujen saldoa
Jos voittaisin lotossa niin mä antaisin mun jokaiselle eksälle ainakin 10 000 euroa. Kuulostaako oudolta? Mun mielestä ei, mutta olen saanut tästä kyllä palautetta kahvipöytäkeskusteluissa.
Mä oon sellainen haaveilija ja unelmoija, ja oon aina joskus unelmoinut lottovoitosta. Todellisuudessahan lottoan ehkä kerran tai pari vuodessa, jos muistan. Joskus on ollut vuosia välissäkin etten muista lotota, mutta silti kuvittelen millaista olisi yhtäkkiä rikastua. Siis sillä tavalla ihan överirikkaaksi millaisiksi jotkut lottovoittajat muuttuvat.
Millaista se olisi jos tilille tupsahtaisi 50 miljoonaa euroa
Semmoisia mä mietin. Kyllä mä mietin sitä 1 miljoonaakin, mutta tuo 50 miljoonaa on vielä mielettömämpää ajatusten lentoa, kun ei tarvi himmailla. Olen aina tiennyt että ostaisin hienon ja ison asunnon Helsingin keskustasta, sellaisen missä olisi parveke tai kattoterassi. Ostaisin hienon auton, muutaman sijoitusasunnon ja matkustelisin. Sehän on selvä se.
Mä vaan bloggaisin ja eläisin unelmaani ja istuisin monta kertaa viikossa yksinäisten vanhusten luona kahvittelemassa ja pitämässä seuraa. Kuulemassa sota-ajoista ja siitä millaista joskus ennen oli. Silloin mulla olisi aikaa. Lahjottaisin myös Helsinki Missiolle miljoonan, haluan tukea yksinäisiä ja vanhuksia.
Niinkään mua ei kiinnosta se mitä kaikkea itselleni ostaisin vaan mitä muille antaisin
Hankkisin vanhemmilleni hienon asunnon ja loma-osakkeen Espanjasta missä he voisivat oleskella kaiken inhoamansa loskapaska-ajan. Isäpuolelle uuden auton ja äidille kaikkia ihania kalliita hemmotteluhoitoja ja kauneusjuttuja mistä hän pitää. Ystävilleni hankkisin kotiin uusia kalusteita tai auttaisin remontoinnissa, veisin mukanani shoppailemaan ja ulkomaanmatkoille niin että kaikki kulut katetaan.
Haluaisin auttaa ja jakaa sitä onnea. Yksin ei ole kiva olla rikas.
No entäs sitten ne eksät? Maksanko ikäänkuin vahingonkorvauksia siitä menetetystä ajasta minun kanssani? Haittakorvauksia? Kivusta, särystä ja henkisestä tuskasta?
No en. Mulla ei vaan ole mitään pahaa sanottavaa tai muisteltavaa. Jokainen heistä on ollut tärkeä osa elämääni ja vaikuttanut minuun suuresti, ja siihen mitä olen juuri nyt. On toki ollut riitoja ja erimielisyyksiä, mutta niinhän se on aina ihmissuhteissa. Jos voittaisin lotossa niin minä kuitenkin haluaisin että hekin saisivat palan sitä onnea, ihan vain siksi koska ovat joskus olleet olemassa ja osallisena elämääni.
Mä antaisin varmasti enemmänkin kuin 10 000 euroa. Sehän olisi vain taskurahaa. Mä varmasti ostaisin myös autoja ja matkoja, ehkä auttaisin kodin hankinnoissa. Jos eivät huolisi niin laittaisin nimettömänä kirjekuoressa postilaatikkoon, hahaa!
Sain melkein hullun leiman kahvipöytäkeskusteluissa, se eksien muistaminen kymmenillä tuhansilla on kuulemma todella outoa…
Ps: Ei nyt kuitenkaan kannata alvariinsa ravata postilaatikolla.
Mitä te tekisitte jos voittaisitte lotossa? Antaisitteko kellekään entiselle kumppanille jotain hyvää johtuen voitosta?
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808
Köyhä mies jolla poikuus tallella
Ajankohtaiset aiheet puhuttaa
Mies jolla poikuus tallella, se on nyt mielessäni kun satuin lueskelemaan netistä kaikenlaisia uutisia. En tiedä olisiko Iltalehti uutisoinut neitsyytensä nelikymppiseksi säilyttäneestä naisesta, ainakaan otsikoiden artikkelia niin että siinä korostetaan naisen mahdollista vähävaraisuutta. ”Köyhä Sanna 40, on edelleenkin neitsyt – Mietin joskus iltaisin miltä seksi miehen kanssa tuntuisi”. Lähes näin kuitenkin uutisoitiin ”Antista” (lue koko juttu täältä), köyhä Antti kun on nelikymppinen seksuaalisesti kokematon mies ja vielä kaiken lisäksi köyhä (tärkeä yksityiskohta). Köyhä Antti on siis köyhä mies joka ei ole ollut 25 vuoteen seurustelusuhteessa ja näin ollen ei ole koskaan harrastanut seksiä. Mainitsinhan jo että hän on siis köyhä?
Vähävarainen mies ei voi saada seksiä – Naiset haluavat vain rahaa?
”Köyhän Antin” köyhyyttä ja vähävaraisuutta korostetaan jutussa. Köyhyyskö ajaa yksinäisyyteen ja tekee kykenemättömäksi muodostaa ihmissuhteita?
”Antilla on perussairaus, hän on tällä hetkellä työtön ja vähävarainen. Hänellä ei ole autoa eikä ajokorttia, ja hän on muutenkin yksinäinen. Näiden asioiden hän arvelee vaikuttavan tilanteeseensa, siihen, ettei naisystävää ole löytynyt eikä seksikokemuksia tullut. Hän on kirjautunut useampaan treffipalveluun, mutta sekään ei ole tuottanut tulosta. Naisten profiilit tuntuvat pelottaviltakin, ja kovin vaativaisilta. – Joskus tuntuu, että raha on kilahtanut naisilla päähän, ja kun he kuulevat, miten köyhä olen, en kelpaa. Olisin kuitenkin lapsirakas, huolehtivainen mies. En suutu, enkä riitele, Antti kuvailee.”
Totuus piilee pinnan alla – Niin kauan kun on toivoa on elämää
Antti kertoo olevansa yksinäinen ja toisinaan surullinen. Ymmärrän sen, ja olen pahoillani hänen puolestaan että tilanne on tällä hetkellä sellainen. ”Antti miettii, että kohta pitää luopua toivosta. – Viimeiset hetket taitavat olla käsillä nyt, elleivät ole jo menneet. Alan olla kohta vanha.”
Nyt camoon hei! Eihän nelikymppinen ole vasta kun elämän puolivälissä jos sitäkään. Ei tuossa mitään viimeisiä hetkiä ole mennyt ellei itse niin ajattele. Tällä asenteella tilanteeseen tuskin tulee kuitenkaan kovin akuuttia muutosta. Kyseessä ei ole vähävaraisuus tai raha, se on se että Antti mieltää itsensä köyhäksi, puhuu itsestään köyhänä ja oletettavasti pyytelee anteeksi köyhyyttään. Se että on paha olla, huono itsetunto ja jo lähtökohtaisesti varma ettei kukaan huoli kumminkaan, on varmasti kaikkein isoin ongelma.
Uskon ja olen 100% varma että Antinkin lähistöllä on sellaisia naisihmisiä keille hän kelpaisi oikein hyvin, silloin kun ei mässäillä sillä omalla kurjuudella. Vähävaraisia ja työttömiä sinkkunaisiakin on varmasti pilvin pimein, mutta kovinkaan monet eivät halua valittaa ja puhua ikävistä asioista. ”Voi voi kun olen niin köyhä ja yksinäinen, tuskin sinä tämmöistä vähävaraista miestä huolit kuka ei ole päässyt poikuudestakaan eikä minulla ole autoa tai ajokorttiakaan että voisin ajaa luoksesi. Et sinä varmaan tämmöistä halua…” -asenne ei välttämättä ole kaikkein hedelmällisin. Tietenkään en voi olla varma onko lähestymistapa juuri tällainen, mutta jutun tyylistä päätellen olen oikeilla jäljillä.
Syyllistetään siis naisten kovia vaatimuksia siitä ettei saa naista
Mies jolla on poikuus tallella ei ole se ongelma. Eikä se ole se köyhyyskään, vaan pikemminkin se miten näihin kaikkiin asioihin suhteutuu itse. Kannattaa siis enemmän keskittyä siihen mitä itsellään on tarjottavaa kuin siihen mitä kaikkea puuttuu. Ei kukaan työhaastattelussakaan lähde myymään itseään yritykselle kertoen siitä missä kaikessa on huono vaan siitä missä kaikessa on hyvä.
Kumppanin etsimisessä pätee samat asiat: On tärkeä olla yleisilmeeltään siisti (kauneus ja komeus ovat katsojan silmissä), omata sen verran itsetuntoa ettei hattu kourassa pyydellä kaikkea anteeksi (harjoiteltavissa) ja panostetaan omaan ulosantiin: kerrotaan itsestä niitä tärkeitä hyviä asioita joilla on merkitystä toiselle osapuolelle, huonoja puolia salaamatta mutta niitä erikseen korostamatta.
”Köyhä Antti” tuskin on ainoa suomalainen mies joka kärsii yksinäisyydestä vaikkei poikuus olisikaan enää tallella ja paljon on yksinäisiä naisiakin.
Olisiko teille tuo poikuus ongelma? Tai se köyhyys? Mikä mielestänne ajaa ihmisen vuosikausien yksinäisyyteen, onko se vain muiden syytä kun kukaan ei huoli, vai pitäisikö myös omia käytösmallejaan tarkistella aika ajoin? Sana on vapaa!
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808