Puheenaiheena Jodelin #blogijuorut
2#blogijuorut ja pahan ilman linnut
Eilen Instagramia selatessani törmäsin White Trash Disease blogin Natan julkaisuun Jodel applikaation #blogijuorut kanavasta. Kuvissa oli muutama print screen Nataan kohdistetuista anonyymeistä kirjoituksista yli 20 000 ihmisen kanavalla. Porot oli menneet nokkaan, mutta aiheesta. Vaikka sanotaan, ettei tällaiselle paskanpuhumiselle kannata antaa valtaa eikä siitä pidä ottaa itseensä, on mielestäni todella hyvä juttu, että joku joskus nostaa asian julkiseksi. Mun mielestä näistä voisi kirjoittaa ihan laajemminkin eri medioissa koska niin on nostettu moni muukin asia ja vain sitä kautta niille on saatu muutosta. Hiljaisella hyssyttelyllä ja hyväksynnällä harvoin mitään muutoksia tapahtuu. Asiat vaan jatkuvat samanlaisina tai jopa pahempina kun kukaan ei ole herättelemässä että mitä vittua te oikein teette?
Mun omatunto on puhdas mut onko sun?
Asia mistä voin olla ylpeä on se, että en ole koskaan kuulunut minkäänlaisiin selän takana puukottamisjengeihin saati kertaakaan elämässäni kirjoittanut yhtäkään haukkumisviestiä anonyyminä nettiin. Kaiken palautteen jonka olen antanut olen aina antanut ihan omilla kasvoilla ja selkeästi personoituna. Ehkä siitä kumpuaakin se, etten ole koskaan ymmärtänyt paskanpuhumiskulttuuria. Joskus se ajaakin mut miettimään sitä, että minkälaisia nämä tyypit on oikeassa elämässä ketkä siellä jaksaa vihata? Olisi joskus hauska tutustua, saada vaikka viesti joltain minuakin haukkuneelta että ”Hei, se oon mä. Mä vihaan sua ja kirjoittelen susta anonyyminä paskaa nettiin”. Sellaista päivää ei varmasti tule koskaan, sillä nämä ihmiset kuitenkin häpeävät toimintaansa eivätkä koskaan tekisi sitä ilman anonymiteettiä vaikka muuten puuhiaan puolustavatkin.
Silmät sulkemalla ja vaikenemalla kaikki paha menee pois?
Se, mikä mua itseäni häiritsee tällaisissa avautumisissa ja kannanotoissa on monen ohjeistus olla hiljaa ja lukematta, ihan kuin silmien ummistaminen poistaisi kaiken pahan maailmasta. Mullakin taipumuksena on ollut ongelmien lakaiseminen maton alle, mutta ei se niitä kyllä ratkaise. Joskus olin lukematta vauva.fi palstaa juuri tästä syystä, ällötti niin paljon se naisten hirveä käytös ja somessa vaikuttavien ihmisten haukkuminen porukalla. No, Jodelin #blogijuorut on vielä pahempi paikka. Niin ilkeää ja alatyylistä kirjoittelua en ole nähnyt missään, tätä voisi verrata naisten vastineeseen Ylilaudasta.
Onko Jodel internetin syöpä?
Ei kokonaan, todellakaan. Ehkä se on vain tuo #blogijuorut kanava ja varmaan muutama muu vastaava. Miksi sitten olen lukenut niitä? Mä haluan olla mukana ja tietoinen siitä mitä mun ympärillä ja some-skenessä tapahtuu. Jodelissa on myöskin paljon hyviä ja hauskoja, positiivisia kanavia. Ihan iloista meininkiä ja blogijuoruissakin on toisinaan ihan fiksua juttua. Puhutaan bloggaamisesta yleisellä tasolla, ilmiöistä, yhteistöistä ja muuten asioista ilman kenenkään henkilökohtaisuuksiin menevää haukkumista. Ikävä kyllä se on se vähemmistö joka siellä pystyy minkäänlaiseen rakentavaan keskusteluun ja pohdintaan ja useimmat asialliset kommentit tai puolustamiset/väärän tiedon korjaamiset miinustetaan pois (kun useimmat Jodlaajat eivät tajua konseptia ja sitä, ettei eriävää mielipidettä kuulu miinustaa, ainoastaan asiattomuudet poistetaan).
Itse taiteilen koko ajan kahden vaiheilla: Lukeako #blogijuorut kanavaa vai eikö? Toisaalta sieltä voi saada jotain hyvääkin joskus irti, mutta suurimmaksi osaksi se on nälvimistä, ilkkumista, ja suoraan sanottuna valheita. Selkeästi monelle jostain syystä katkeralle tai muuten onnettomalle ihmiselle paikka hakea tukea ja purkaa omaa pahaa oloa.
Mitään kiusaamista ei tule hyväksyä, missään muodossa!
Nataa lainatakseni ”Julkinen ammatti ei oikeuta vihapuhetta. Mikään ammatti, ulkonäkö, ihonväri, sukupuoli tai muu seikka ei oikeuta. ❌ Jos tekee mieli haukkua tuntematonta tai tuttua internetissä, niin ainoa oikea asia mitä voit tehdä on OLLA TEKEMÄTTÄ SITÄ.”
Tässä olen 100% samaa mieltä. Lopetetaan jooko tällaisen hiljainen hyväksyminen ihan kaikkialla? Älkää sekoittako anonyymiä ilkeämielistä juoruamista ja suoranaista paskanpuhumista sananvapauteen. Joku tolkku näissäkin on oltava eikä ratkaisu ole mikään ”Mitäs läksit, se on vaan kestettävä!” kun ei ole.
♡ SEURAA MINUA ♡
Lushin kosmetiikan huumassa
Viime viikon perjantaina ja lauantaina vietettiin Lushin CityCenterin avajaisia Helsingin asematunnelissa. Liike on edelleen entisessä paikassaan, mutta tilat olivat täysin uudistetut ja näin ollen myymälä olikin saanut varsin freesin uuden ilmeen. Uudistetun myymälän tupareiden ohella viikonloppuna juhlittiin myös Lushin 10-vuotissynttäreitä!
Sain kutsun Lushin ihonhoitokonsultaatioon ja tietysti halusin päästä tsekkaamaan sekä uudet tilat että tuotteet, jos vaikka jotain uusia tuttavuuksia tulisi taas kohdalle, ja tulihan niitä! Helsingissä Lushilla on kaksi liikettä, tämä rautatieaseman alla asematunnelissa oleva ja toinen Mannerheimintiellä Forumin ja Stockmannin välimaastossa. Kaikkialle muualle Suomeen tuotteita voi tilata Lushin verkkokaupasta.
Ro’s Argan body conditioner on mulla ollutkin jo pidempään käytössä, siitä löytyy aiempi postaus täältä. Olen toisinaan hieman huono rasvailemaan kroppaani, joten suihkun yhteydessä se sujuu minulta muitta mutkitta. Tuo ihanan ruusuinen arganöljyn tuoksu on todella hemmottelevan ja ylellisen oloinen.
Sen sijaan jellymaiset suihkugeelit ovat mulle ihan uusi juttu, sillä olen aiemmin käyttänyt vain Lushin palasaippuoita tai perinteisiä nestemäisiä. Tällä kertaa pyysin siis saada tutustua sellaisiin ja niinpä iholleni kokeiltiin Whoosh suihkujellyä
Siinä vasta raikas tuttavuus ja hauska tuntuma! Tämän kanssa on varmasti luvassa pirteitä aamupesuja ja ajattelinkin kuljettaa Whooshia mun salikassissa, sillä tämä jellysaippua omassa purkissa on kiva ottaa mukaan aamuisille uintireissuille. Kyllä piristyy!
Scrubee on mehiläisen muotoinen vartalovoi joka sisältää jauhettua mantelia ja kookospähkinän kuorta, jotka kuorivat ihoa tehokaasti samalla kun tuotteen shea- ja kaakaovoi pehmittää ja kosteuttaa ihoa. Cherryish puolestaan on kuoriva vartalovoipala jossa yhdistyy suklaa ja kirsikka! King of Skin taas on syväkosteuttavia öljyjä ja hedelmiä sisältävä suihkussa käytettävä vartalovoipala. Varsin kiinnostavia tuotteita jokainen, etenkin kun tuo suihkussa kosteuttaminen on selkeästi se mun juttu kaikessa helppoudessaan.!
Perinteiset mustat Lushin purkit ovat musta tosi kivoja ulkonäöllisesti ja oon aina tykännyt tästä stailista. Sopii kivasti mun sisustusmakuun (kyllä, purkeilla ja purnukoillakin on väliä). Kuviin eksyi miedosti laventelin tuoksuinen suosikkini Sleepy jota olen käyttänyt iltaisin rauhoittamaan unihetkiä iltasuihkun jälkeen, todella ihana tuoksu. Karma Kream taas on kevyt voide, jonka tuoksu on monikerroksinen, hetki hetkeltä syvenevä, rauhoittava Karma-tuoksu. Ylellisen vartalovoiteen salaisuus on appelsiini ja patsuli. Tämä on kertakaikkisen kaunis, eksoottisesti tuoksuva ihovoide ihanan tasapainoiseen oloon.
Näin kesän lähestyessä (kunhan nyt ensin alkaisi se kevät) Foot Soak and Fancy Free on oiva tuote jaloille. Jos jalat tuntuu lyijyltä, suolaa ja samettikukkaa sisältävä jalkakylpy raikastaa ja pehmittää kovaa ja karheaa ihoa.
Seuraavaksi vuorossa olikin kuppi teetä ja sympatiaa, ei kun siis tuorekasvonaamioita. Oli kuin olisin istunut jäätelöbuffan äärelle, niin herkullisille kaikki naamiot asetteluineen näyttivät. Olisi tehnyt mieli maistaa jokaista, ja ihan syötävälle ne näyttikin!
Mulla on ollut käytössä Catastrophe Cosmetic joka on kiva sinertävä naamio. Catastrophe Cosmetic-tuorekasvonaamio sisältää kalamiinijauhetta ja talkkia, jotka poistaa tehokkaasti epäpuhtauksia iholta, mutta ovat samalla helliä ja rauhoittavia. Ruusu-absoluutti ja kamomillaöljy auttaa rauhoittamaan ärtyisää ihoa ja poistaa punoitusta ja manteliöljy puolestaan kosteuttaa hellävaraisesti.
Herkullisen ulkonäkönsä lisäksi Don’t Look At Me kasvonaamio voisi olla mulle hyvä, sillä se tarjoaa puhdistusta ja kirkastusta väsyneelle ja samealle iholle. Myös Rosy Cheeks voisi olla mun juttu sillä lupauksen mukaan se tekee ihosta tasaisen värisen ja mattapintaisen, ja sitä mä juuri tarvitsisin…
Mua kyllä kiinnostaa kaikenlaiset kasvonaamiot, ja ne ehkä onkin yhtiä mun lempparijuttuja kasvojenhoidossa. BB Seaweed esim. on virkistävä, mineraalirikas merilevä-, hunaja- ja aloe vera -naamio kasvojen puhdistukseen, pehmennykseen ja kirkastukseen. Kukapa ei myöskin haluaisi rentoutua tasapainottava suklaanaamio kasvoillaan? Ruskea suklaajäätelöltä näyttävä Cupcake-kasvonaamio ei ole pelkästään herkullisen suklaiselta tuoksuva hemmotteluhoito kasvoille, vaan se myös puhdistaa tehokkaasti. Naamioita on siis joka lähtöön.
Mulle valittiin tarjottimelle monia erilaisia tuotteita mitä testailtiin ja tutkittiin yhdessä Lushin myyjän kanssa. Oli todella mielenkiintoista kuulla hieman tarkemmin tuotteista ja testailla niitä iholle. Gorgeous kasvovoide sai mut kyllä täysin innostumaan, sillä voide on historiansa mukaan suunniteltu Prinsessa Dianalle ja on Lushin kallein voide. Gorgeous sisältää vain kylmäpuristettuja jotta ne sisältäisivät mahdollisimman paljon vitamiineja ja mineraaleja – voiteen sisältämät hedelmämehut, kuten ananas, appelsiini, sitruuna sekä vehnänalkioöljy ovat tuorepuristettuja samasta syystä. Gorgeous on erityisen hyvä normaalille tai sekaiholle, joka toisinaan yltyy hieman näppyläiseksi tai öljyiseksi, eli senkin puolesta just mun juttuni!
Myös tuoksuja otettiin testiin ja tehtiin hauskoja mielikuvajuttuja, en saanut nähdä etikettejä etukäteen vaan joudun tuoksuttelemaan ja nuuhkimaan aluksi ihan sokkona jottei nimet vaikuttaisi liikaa mun mielikuviin. Löysinkin kaksi uutta lempparituoksua Lushin paryymikokoelmista ja mukaani lähti Cardamom Coffee niminen tuoksu joka on täynnä mausteita ja täyteläisiä aromeja. Makea ja mausteinen kardemummaöljy nostaa mielen pois omasta arkitodellisuudesta. Ruusuöljy muistuttaa hiljaa menneistä kesäpäivistä ja oliivinlehti absolute tuo rauhaa. Tuoksun sydämessä sykkii rikas, mausteinen ja puinen oudh-öljy.
Sininen palasaippua on Lushin uusi Outback Mate joka on kuin reissu Australiaan eucalyptuksen, sitruunaruohon ja piparmintun saattelemana. Ihan tajuttoman raikas ja huumaava tuoksu! Vaaleanpunainen Maypole on puolestaan mun kestosuosikki jolla peseydyin viimeksi pari päivää sitten. Lushin mainoslauseen mukaankin jos tässä saippuassa olisi höyheniä ja se tuoksuisi maalatulle kankaalle, me suosittelisimme sitä vain suosikkijäätelösi pesuun, eli uskokaa vaan, se on ihana!
Ainoa asia joka mua harmittaa kerta toisensa jälkeen aina kun olen ihastellut Lushin valikoimaa. Se on se ikävä juttu etten omista kylpyammetta! On suorastaan huutava vääryys etten pääse kellumaan noissa herkullisissa kylpypommivaahdoissa. Pitääköhän joskus mennä hotelliin ihan sen takia että pääsisi ammeeseen lillumaan? Tämäkin The Comforter olisi ihan mun juttu, vai miltä kuulostaa uiskentelu keskellä tuoksuvia mustaherukkakuplia ja nauttiminen marjaisan viipaleen mustaviinimarjan ja sypressin tuoksusta?
♡ SEURAA MINUA ♡