Love Island Suomi, siis omg!
6
Love Island Suomi on täällä!
Aina välillä mä haksahdan näihin kaiken maailman realityhömppiin mitä Love Island Suomikin edustaa. Love Island Suomi onkin mainospuheiden mukaan syksyn 2018 kuumin reality, jossa joukko upeita sinkkuja pääsee viettämään unohtumatonta ja lämmön täyteistä syksyä hulppeaan huvilaan Espanjan auringon alle ja etsimään itselleen rakkautta. Ohjelma tulee televisiosta kuusi kertaa viikossa ja jaksot esitetään aina vuorokauden viiveellä todellisista tapahtumista. Love Island Suomi kestää kokonaiset kahdeksan viikkoa, joten viihdettä on luvassa pitkäksi aikaa sikäli mikäli tämän tyyppisistä ohjelmista innostuu.
Viimeksi keväällä mä olin Tempparit-koukussa ja nyt on jo kolme jaksoa takana Love Island Suomea. En olisi muuten kiinnostunut ohjelmasta, mutta huomasin jengin odottavan sen avausjaksoa kuumeisesti ja jonkin teknisen vian vuoksi asiasta nousi isompikin kohu Facebookissa. Keskiviikkona mä yömyöhään huomasin katsovani ekaa jaksoa ja torstain ja perjantain välisenä yönä katsoin kaksi lisää. Love Island Suomi on myöskin siitä hieman erikoinen reality, että tässä katsojat pääsevät vaikuttamaan merkittävästi puhelimeen ladattavan, ilmaisen applikaation avulla. Applikaatiolla pääsee paitsi osallistumaan, myös seuraamaan Love Island -elämää jaksoissa näkemättömän materiaalin parissa. Mä en itse usko hyödyntäväni näitä ominaisuksia, mutta enköhän mä iltaisin katsele netistä miten Love Island etenee.
Nyt onkin sitten aika kommentoida ensifiilikset. Mitähän sitä sanois?
Noh, lähdetään siitä, että mähän oon ihan kohta neljäkymmentä. SOS. Olenko liian vanha katsomaan tällaista? No ehkä vähän ja kyllähän tämä ohjelma on suunnattu varmaan 16-30 vuotiaille joten menen hieman ohi kohderyhmän, mutta so what? Kyllähän tämä kaltaiselleni uteliaalle realityfanille passaa erittäin hyvin sellaisesta aivot narikkaan -viihteestä. Alkutunnelmien jälkeen voisin olettaa, että tässä ohjelmassa shit is gonna hit the fan niin sanotusti. Siis jossain vaiheessa. Vielä ei ole ollut mitään ihan mielettömiä myötähäpeän tunteita, mutta kyllä mä olen joitain asioita hämmästellyt ohjelman edetessä ja hieman nostellut kulmakarvojani. Pikkusen teinimeininkiä, mutta en vaan voi olla katsomatta.
Mun ensireaktiot:
Taloon astui ensimmäisenä Veera ja Anku. Siis wow. Kaunis Anku. Enkelinkasvoinen. Ihanat silmät, nenä, huulet. Kokonaisuus aivan lumoava. Entäs sitten Veera? Siis BOOM! Käsittämätön kroppa. Aivan killeri ja selkeästi erottui joukosta ollen kuin huippuunsa treenattu sambakarnevaalien nainen. Timmiä brassilookkia tarjolla. Mitä ilmeisemmin ohjelman konsepti on esitellä nuoria, kauniita ja komeita ihmisiä mahdollisimman vähissä vaatteissa.
Temppareihin verrattuna ohjelma vaikuttaa ehkä hieman laadukkaammalta, eikä ainakaan toistaiseksi yletöntä ryyppäystä, röökaamista ja sekoilua ole ollut. Itseasiassa ei laisinkaan. Muutama lasillinen viiniä tai jotain muuta juomaa on uponnut, mutta kukaan ei ole ollut ketjupolttaja tupakka huulessa tai kiroillut huomattavasti. Väki vaikuttaa myös kohtalaisen järkevältä, mitä nyt tietysti erilaiset ulottuvuudet kunkin persoonassa ovat osittain myös makuasioita.
Naisista Veera on omasta mielestäni hauskin ja mielenkiintoisin seurattava. Uskaltaa rohkeasti heittäytyä ja ottaa ohjat tilanteissa. On nauranut ja myös vitsaillut itselleen. Yllätyin miksei hän ole kelvannut kenellekään näin alussa, ehkä tilanteet tulee muuttumaan. Anku taas vaikuttaa mukavan aikuismaiselta, rauhalliselta. Vai onko nämä kaikki vain lumetta? Johanna, Senja ja Pauliina ovat minulle toistaiseksi hyvin neutraaleja enkä ole saanut otetta.
Miehistä (tai oikeammin pojista) huomioni on kiinnittynyt Villeen ja Janneen. He ovat nuoria mutta jotenkin kivan näköisiä ja -oloisia poikia. Varmasti jotain sekoilua ja pelaamistakin on luvassa ja mielipiteeni voi vaihtua nopeastikin, mutta tämä sen perusteella mitä nyt on saanut maistiaisia. Jeffreyn tai Patrickin vetovoimaa en itse näe ollenkaan (mutta mitä ilmeisemmin ovat naisten mieleen) ja Refai taas vaikuttaa jotenkin liian laskelmoidulta ja urasuuntautuneelta tyypiltä ja Mika taas niin hiljaiselta etten osaa sanoa juuta tai jaata.
Ootteko te seuranneet ohjelmaa tai aiotteko alkaa katsomaan? Mitä fiiliksiä tällainen reality herättää? Onko 39v liian vanha katsomaan parikymppisten pelehtimistä? Onko kuu juustoa? Onko maa litteä?
Psst! Tämän viikonlopun ajan Bette Box jatkoi vielä Superviikon tarjousta ja bokseista saa 5 euron alennuksen koodilla SUPERVIIKKO! Kantsii hyödyntää alennus ja pistää boksi tilaukseen vaikka lahjaksi jollekin (uskokaa tai älkää mut joulu on tulossa). Boksit saa ajastettua eikä ole pakko aloittaa heti ensi kuusta mutta alennus on voimassa vain 30.9.2018 saakka. Alennus koskee jatkuvan tilauksen ensimmäistä boxia, määräaikaisen tilauksen (3- ja 6kk) kokonaissummaa, lahjatilauksia ja myös Limited Edition Sensai Boxia ja Miesten Boxia. Tilauksen pääset tekemään suoraan täältä!
♡ SEURAA MINUA ♡
Tekis mieli elää herkuilla
Herkuilla ois helppo elää
Tai näin ainakin mulla. Ennen olin jatkuva leivän puputtaja. Pehmoisia ja pulleita sämpylöitä saattoi mennä päivässä pussillinen ja siihen kinkut ja juustot päälle. Siitä on jo tosin aikaa ja olen päässyt eroon älyttömästä leivänhimostani. Olisi ne vehnäsämpylät, patongit sun muut silti niin ihania. Välttelen kuitenkin ostamasta kauhean usein koska sitten menee se paketti kerralla eikä lämmin ruoka ja kunnolliset ateriat maistu ollenkaan.
Sen sijaan riisipiirakoista, jauhelihapasteijoista ja croisanteista mun on vaikea pysyä erossa. Niillä olisi kiva ravita itsensä. Ovat niin makoisia ja sisältävät paljon energiaa. Kun nappaa muutaman ihanan rasvaisen pasteijan huiviinsa niin ai jai jai. Kyllä se tekee eetvarttia.
Yhtenä päivänä tilasin Fazer Cafesta lounasta. Yritin kuitenkin tilata jotain muutakin kuin vain croisanttia ja suklaata ja höttöä. Siis sellaista ihan oikeaa ruokaa. Mieli olis tehnyt ruokkia itsensä vain herkuilla. Jos en olisi pitänyt pintaani niin olisin syönyt vain croisantin ja pari riviä suklaata. Päätin kuitenkin, että en mä voi koko päivää mennä niillä herkuilla vaikka kuinka mieli tekis. On syötävä oikea ateria.
Tuhdilla aterialla on sama vaikutus kuin herkuilla
Mulle lasagne on aika herkkua. Onhan se rasvaista ja hyvin hiilaripitoista ruokaa. Silti mä näen, että ainakin yksi lämmin ateria päivässä on mulle tärkeä asia. Jos lähden siitä luistamaan niin sitten sortuu kaikki muukin ja huomaan pian eläväni kirjaimellisesti herkuilla. En halua joutua siihen kierteeseen missä huomaan, että viimeiset 3-5 päivää on eletty lähinnä sipseillä, karkeilla ja joillain pasteijoilla. Se on ihan tolkutonta.
Tässä syyskuun aikana on ollut ruokailujen kanssa välillä hieman ongelmaa kun meinaa lipsua. Syy siihen on mun työkiireet ja muut kuviot. Silloin mä helposti alan oikomaan enkä kiireessä jaksa miettiä mitään terveellisiä valintoja enkä ehdi tai jaksa kokata. Nämä on niitä haastavia hetkiä. Niinpä mä en koko ajan mietikään sitä kuinka paljon kaloreita jossain ruoassa on, vaan keskityn enemmän vertaamaan sitä onko järkevämpää syödä tämä semisti epäterveellinen ateria, vaiko vaihtoehtoisesti ravita itsensä pelkillä herkuilla. Tätä taktiikkaa hyödyntämällä mä lähes aina kuitenkin teen sen järkevämmän vaihtoehdon vaikka mielihalut ohjaakin mua ihan liikaa.
Herkuilla on helppo tankata
Kai se on se helppous, nopeus, energiamäärä ja rehellisesti myös maku joka houkuttaa. Sitä ilman suunnittelua ja kiiressä ja stressissä etenkin tekee niitä nopeita ja samalla huonoja valintoja. Kun ei ehdi eikä jaksa punnita. Pitää vaan saada jotain nopeasti. Olen tuonut ennenkin esille sen, että mun kohdalla aterioiden suunnittelu etukäteen ja niiden valmistaminen on tärkeää. Ja se, että kaikkea on nopeasti saatavilla ja kauppareissut tehdään esim. 1-2krt/vko, ei joka päivä kaupassa poiketen, silloin sieltä nimittäin tarttuu aina mukaan herkkuja.
Sitä mä olenkin monesti miettinyt, että miksihän musta tuli tällainen herkkuja ahmiva syömishäiriöinen? Toki tiedän mikä on ollut se laukaiseva tekijä itse syömishäiriöön, mutta miksi musta tuli juuri ahmimishäiriöinen eikä vaikka anorektikko? Kai se on sitä kun mun luonne on niin hedonistinen hyvän olon tavoittelija, etten halua aiheuttaa itselleni mitään kärsimystä tai pysytellä kurissa, vaan ennemminkin nauttia ja herkutella. Toisenlaiseella luontella koko paletti voisi olla päälaellaan.
Herkuilla ei kuitenkaan ole täysi valta
Yritän pitkäjänteisesti tehdä pieniä muutoksia mun elämässä ja vaikkei homma mene koko ajan pelkkää ylämäkeä niin pyrin siihen, ettei herkuilla olisi niin suurta vaikutusta mun elämään. Mielestäni olenkin tässä onnistunut ja vaikken yhtäkkiä pystykään vain kontrolloimaan itseäni 100%, ottamaan niskasta kiinni, lopettamaan näitä syömissekoiluja ja urheilemaan ja laihduttamaan, niin kaikki tämä on kuitenkin plussan puolella. Tärkeintä on se etten luovuta ja jää tuleen makaamaan, vaan aina sitten nousen sieltä ojasta. Tiettyä elämäniloa ja positiivista asennetta tämä vaatii ja siitä yritän pitää kiinni.
Tsekkaa myös viimeaikaiset postaukset
Ruokavalion täyskäännös
Ruokailut meinaa lipsua
♡ SEURAA MINUA ♡