Hae
Queen of Eve

Pari oivallusta deittailusta

Deittailusta on paljastunut mulle aika monia uusia asioita

Deittailusta on tullut opittua pari ihan uutta asiaa. Mä tässä sängyllä maatessani ja vapaapäivää viettäessäni päädyin miettimään mikä kaikkea oon oppinut, ja kuulkaa, ne on aika yllättäviä asioita. Kuten olen aiemmin kertonutkin, aktivoiduin jokin aika sitten ihmissuhderintamalla ja päätin ottaa härkää sarvista eli tehdä deittailusta taas osan mun elämää. Katselin tässä ajan kulukseni kattoon ja pohdin, että aika monet asiat deittailusta on mulle ihan uusia. Tää on ihan uusi maailma ja mä olen kohdannut jo paljon sellaisia asioita mitä en tiennyt toisista ihmisistä saati itsestäni. Koko ajan tulee jotain uutta.

Mä aktivoin niin Suomi24 treffit kuin Happy Pancaken ja Tinderin, päätin olla avoimena kaikille mahdollisuuksille joita näiden palveluiden parissa voi kohdata. Suomi24 treffit ja Happy Pancake ovat siitä hyviä palveluita, että siellä monet taustatiedot ovat jo valmiiksi rasti ruutuun menetelmällä tarjolla, joten ne ihan tärkeimmät asiat kuvien lisäksi tulee nopeasti nähtyä. Itselleni mm. toisen mahdollinen hengellisyys ja uskonnollisuus sekä vääränlainen poliittinen suuntautuminen olisivat dealbreakereita. Ne on hyvä bongata jo heti alussa. Harmikseni Tinderin profiiliin ei paljoa tekstiä mahdu, mutta olen yrittänyt puristaa sinnekin sen tärkeimmän. Silti se tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä.

Miehet valittaa naisten pitkistä vaatimuslistoista

Mun vaatimuslista on aikoinaan ollut kilometrin pituinen enkä ole siinä joustanut. Nykyisin ei ole niin tarkkaa. Omat mielipiteet ovat muuttuneet joidenkin asioiden suhteen ja mua kiinnostaa nykyään elämässä monet jutut jotka eivät olleet tärkeitä esim. kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Jotkut arvot ja prioriteetit ovat kääntäneet häränpyllyä ja sen myötä kumppanin hankkiminen pitäisi olla helpompaa, vaan se ei ole! Kun itse luovuin pitkistä vaatimuslistoistani niin en tajunnut, että asiat joita en erikseen edellytä ja vaadi voivat puuttua toiselta osapuolelta. Ei siis ihmekään jos naisten vaatimuslistat ovat pitkiä: Niitä asioita on pakko vaatia jotka mieltää itselleen tärkeiksi.

Mä olen itse ilmoittanut etten tupakoi, mutten ole sanonut ettei vastapuoli saisi tupakoida koska en rajaa näin ketään pois. Sittemmin kuitenkin huomasin, etten todennäköisesti viihdykään tupakoitsijan seurassa. Se tupakan haju vaatteissa ja hengityksessä on asia jonka herkkänenäinen tupakoimaton ihminen vaan haistaa ja voi tehdä intiimistä kanssakäymisestä ongelmallista. Kieltääkö siis tupakoijat listaltaan kokonaan? Myös erään yllättävän mutta erittäin ongelmallisen asian bongasin omasta deittailusta: Erilaiset vuorokausirytmit. Pitääköhän mun jatkossa erikseen ilmoittaa seuranhakuilmoituksessa olevani aamun torkku ja illan virkku, jottei ne klo 18 jälkeen haukottelemaan alkavat ja klo 21 sänkyyn kömpivät (ja vastavuoroisesti aamu viideltä tai kuudelta tikkana ylhäällä hyppivät) tapaukset vastaa ilmoitukseeni? Onko laitettava ilmoitus, että valvothan myöhään tai vähintäänkin ”normaalisti” noin klo 23 asti sillä itse en käy nukkumaan ennen klo 24. Meillä usein nautitaan illallista vasta klo 21 aikaan joka on jollekin toiselle nukkumaanmenoaika.  Uskokaa pois, tuollaisesta tulee nopeasti todella iso ongelma vaikka joku voisi pitää sitä pilkun nysväämisenä.

miksiköhän ne vaatimuslistat ovat niin pitkiä?

Ne ovat ehkä siksi niin pitkiä, että ellei hae tarkasti tietyntyyppistä miestä, voi joutua kysymään myös seuraavat kysymykset: Pesethän kätesi aina sisälle tullessasi? Vaihdathan alusvaatteesi päivittäin? Käythän päivittäin suihkussa ja peset myös pakaravaosta? Harjaathan hampaasi vähintään aamuin ja illoin? Suostuthan ottamaan pastillin tai purkkaa jos sitä hienovaraisesti tarjoan kittaamasi kahvin, tupakan ja tuplavalkosipulipizzan jälkeen? Leikkaathan varpaankyntesi (en halua muuten nipottaa, mutta kun puuhun kiipijän jalkasi raastoivat aluslakanaan pitkän viilloin kuin olisin deittaillut itse Psykoa). Ethän piereskele hallitsemattomasti julkisilla paikoilla ja ravintolassa?

Näiden ja monen muun asian pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ne eivät ole. Miten ihmeessä deittailusta on tullut näin vaikeaa, ettei edes itsestäänselvyyksiä ole enää olemassa? Lisää juttuja deittailusta taas tuonnempana. Ei ole tämä nelikymppisen sinkkunaisen elämä ihan helpoimmasta päästä…

Muita juttuja mun deittailusta voit lukea esim. tästä: SUOMI 24 TREFFIT – ONKO TOIVOA? ja KRITEERIT MIESTEN SUHTEEN JA MISTÄ SUOSTUN JOUSTAMAAN?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kaupallinen yhteistyö

Silkkitie meidän olohuoneeseen

Kaupallinen yhteistyö: VM Carpet

Tervetuloa meidän olohuoneeseen!

Sinne johtaa nyt Silkkitie, ihan kirjaimellisesti! Pitkän etsinnän jälkeen se täydellinen matto löytyi. Menihän siihen vuosia aikaa ja olohuoneen mattoa tuli vaihdettua lähes vuoden välein. Mikään ei vain ollut tarpeeksi ihana. Sitä THE mattoa etsittiin siis kauan.

Kun pääsin tutustumaan VM Carpetin valikoimaan, löysin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni useita mattoja jotka miellyttivät silmääni. Aina aiemmin maton valinta on ollut mulle todella vaikeaa (ja on se osittain vieläkin, olen nyt neljä vuotta etsinyt eteisen mattoa, mutta sopivaa ei ole löytynyt). Tekstiilejä on kiva vaihtaa usein, mutta se lähinnä koskee tyynynpäällisiä, torkkupeitteitä ja muuta pientä. Maton ja verhojen kanssa täytyy olla tarkempi. Ne nimittäin kiinnittävät huomion heti huoneeseen astuttua ja voivat hallita sisustusta niin hyvällä kuin huonolla tavalla. On pakko olla tarkkana.

Nykyinen olohuoneemme asettaa omat rajansa sisustukselle

On tehtävä kompromisseja monen asian kanssa. Yksi on lattiamateriaali, toinen on asunnon ja koko talon ikä (lähes 100-vuotias töölälaistalo) ja kolmas on olohuoneemme erikoinen muoto, se on nimittäin toisesta päädystään pyöreä ja seinät kaartuvat molemmista reunoista. Minusta se on ihana yksityiskohta jota monet ihailevatkin, mutta se myös asettaa haasteita kalusteiden asettelulle koska mittasuhteet ovat hieman erilaiset.

Koska olohuoneemme yhteydessä on myös pieni ruokailutila ja keittiö, on kokonaisuutta mietittävä. Tilaan mahtuu vain yksi matto, mutta se matto saakin sitten olla iso. Pari aikaisempaa olohuoneen mattoa olivat mitoiltaan 200 x 300 kokoisia, mutta se ei ollut aivan passeli. Kalusteiden alle meni aika reilusti turhaa pituussuunnassa, mutta leveydessä olisi voinut olla pikkuisen lisää. Ei ollut kiva istua toisella sohvalla kun jalat olivat aina paljaalla lattialla.

Valmismatoissa mitat ovat usein aika isoin hypyin. 200 x 300 on usein isoin tarjolla oleva koko ja siitä pienempi onkin sitten esim. 160 x 240 joka on auttamatta liian pieni. Ylipäätään mielestäni suomalaiset sisustavat aivan liian pienillä matoilla. Kokoa niissä olla pitää, ennemmin liikaa kuin liian vähän. Maton tarkoitus olohuoneessa kun on paljon muutakin kuin vähentää kaikua: se myös sitoo itse sohvaryhmän ja muut kalusteet yhteen. Paljaskin lattia voi olla kaunis jos se on jotain tyylikästä materiaalia, mutta matto ja tekstiilit ylipäätään kutsuvat puoleensa ja luovat lämpöä ja pehmeyttä tilaan.

VM CARPET 

Etsiessäni laadukasta, isokokoista pehmeää nukkamattoa päädyin tutkimaan VM Carpet mattotehtaan sivuja. VM Carpetin tarina onkin varsin mielenkiintoinen, sillä yritys on suomalainen perheyritys jollaista ehdottomasti kannattaa tukea. Arto ja Aila Viita-aho perustivat vuonna 1973 mattokutomon Lappajärven rannalle, Karvalan kylään. Kutomossa tehtiin mm. räsymattoja jo heti alusta lähtien, myöhemmin mukaan tulivat myös nukka- ja villamatot, puuvilla, sisal ja pellava. VM Carpet on panostanut hyvään suunnitteluun alusta lähtien, Suomen eturivin suunnittelijoiden kanssa yhteistyötä kutomo on tehnyt jo 20 vuotta. Myös Viita-ahon mattokutomon työntekijät ovat osa perhettä, vanhimmat työntekijät ovat olleet mukana yli 30 vuotta, eli heillä todellakin kunnioitetaan perinteitä ja jatketaan vanhalla hyväksi havaitulla linjalla.

Silkkitie

Oman kiinnostukseni mattojen kauniin ulkonäön ja laadun lisäksi herättivät hyvä hintalaatusuhde, sekä se, että mattoja saa tilattua mittatilauskoossa. Näin ollen ongelmani hieman liian pitkästä ja pikkuisen liian kapeasta matosta vaihtui juuri sopivaan. Perinteisestä kolmen metrin mattomitasta otettiin pyynnöstäni 20cm pois ja lisättiin se samainen mitta perusleveyteen. Niin sain tilattua olohuoneemme maton kätevästi juuri meille sopivassa 280 x 220 koossa. Silkkitie on aivan ihana matto, värivalintani tässä on tummanharmaa sen helppohoitoisuuden ja helpon mätsäämisen muiden värien kanssa. Silkkitie on mattona täysin nimensä veroinen, sillä se on ehdottomasti silkkisin matto jolla olen koskaan kävellyt. Tuntuu kuin lattia olisi pumpulia!

Tutustu VM Carpetin mattoihin heidän sivuillaan ja mikäli pidät ylellisistä ja upeista isoista matoista, kannattaa katsoa Silkkitien lisäksi muut suosikkini Hattara ja Satine

Mitä tykkäät meidän matosta? 

Meidän aiemman olohuoneen sisustuksen sohvineen ja mattoineen voit katsoa tästä!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa