Blogini on viimeisen parin viikon aikana päivittynyt harvakseltaan

Elämä on kyllä aika ihmeellinen juttu, ja niin on rakkauskin. En oikein tiennyt kuinka tätäkään juttua aloittaa, mutta ehkä vaan kannattaa sukeltaa suoraan syvään päätyyn ja mennä asiaan?

Yleensä blogihiljaisuus kohdallani enteilee huonoa, sillä silloin kun en kirjoita ja pidän pitempiä taukoja,  on todennäköisesti kiirettä, stressiä ja ahdistusta. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen ja blogihiljaisuuteni johtuu onnellisuudesta. Siitä, että nyt tosiaan menee hyvin henkilökohtaisessa elämässä.

Blogi on päivittynyt muutamaan otteeseen viimeisen parin viikon aikana, mutta pääosin olen jakanut elämääni Instagramin puolella IG-stooreihin. Viimeisten päivien aikana yhä enemmän ja enemmän, sillä on ollut todella vaikea pitää sisällään tätä yhtäkkistä käännettä mun elämässä.

Paristi olen tuskaillut sen kanssa mitä voin jakaa ja kuinka paljon, koska sitä onnea on vain vaikea kätkeä. Mä en vaan pysty elämään minkään suomalaisen typerän ”viisauden” mukaan, et kel’ onni on se onnen kätkeköön.

Elämä voi muuttua yhdessä hetkessä

Ja niin mullekin on nyt käynyt. Se, että vasta hiljattain olen manannut Tinderin ja deittisovellusten toimimattomuutta ja huonoja matcheja, on kuin jokin kaukainen uni. Toki tiesin sen ja kirjoitin itsekin upean vastakappaleen löytymisen olevan mahdollista, mutta yhtä hankalaa kuin neulan löytäminen heinäsuovasta. Mutta sitten kun se tapahtuu, niin se tosiaan voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mun elämä on heittänyt kärrinpyörää vain hetki sitten ja nyt tuntuu, että kaikki on ihan toisin. Ja tavallaan onkin. Mä en ole mikään tunteiden perässä ryntäilevä ihminen vaan enemmänkin sellainen joka ajattelee asiat järjellä. Niin mä tavallaan olen tehnyt nytkin, sillä henkinen match on mulle fyysistä vetovoimaa ja hetken hullaantumista tärkeämpi asia, mutta myös se kemia toimii ja ohjasi aika pitkälle myös matchin saamista.

Ihaninta tässä kaikessa on se, etten ole juurikaan epävarma tai alkuihastuksen epätietoisissa fiiliksissä, sillä olemme olleet täysin samalla sivulla oikeastaan kaikkien asioiden suhteen. Ehkä se on niin, että kun kohtaa oikeanlaisen tyypin, niin kaikki sujuu kuin itsestään ja tuntuu luonnolliselta?

Nyt mä kuitenkin olen rakastunut ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ja haluan nauttia siitä. Enkä aio salailla mun rakastumista. Ehkä mä jossain vaiheessa rauhoitun, mutta nyt meen näin koska halkean onnesta.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

mua pelottaa jos menee liian hyvin

Pelottaa, että se kaikki viedään multa. Miksi? No… Tällä hetkellä mulla menee elämässä tosi hyvin. Niin hyvin, että välillä alkaa tuntumaan kuin se kaikki olisi liikaa. Ja mitä sitten tapahtuu kun menee liian hyvin? Alkaa ahdistamaan ja pelottamaan.

On ihanaa olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, mutta lähiaikoina olen saanut kaiken sen mitä olen halunnut ja enemmän ja se on alkanut nostamaan taas pientä pelon ääntä sisälläni. Mulla menee liian hyvin, olen liian onnellinen. Kohta jotain on pakko tapahtua ja tää viedään multa pois. En aina voi taistella näitä ajatuksiani vastaan ja se menetyksen mahdollisuus pelottaa. Voi olla vain pieni hetki kun kaikki muuttuu. Sekunnin sadasosa ja mikään ei ole kuin ennen eikä mulla ole enää sitä miksi olen ollut onnellinen.

Mulla on ollut useampia parisuhteita elämässäni ja yhden viiden vuoden suhteen voisin jollain tapaa sanoa olleen merkityksellisin. Ehkä se ns. elämäni rakkaus koska yhteensopivuutemme oli niin suurta luokkaa. Muistan, kuinka tuon suhteen alkuvaiheessa olin niin onnellinen, että välillä ahdistuneena itkin peläten sitä, että toinen esim. sairastuu vakavasti ja kuolee. Että menetän hänet koska olen liian onnellinen ja menee liian hyvin. Hormonit vaan hyrräsi.

HIGH HOPES vai PESSIMISTI EI PETY?

Pidän itseäni hyvin iloisena ja optimistisena ihmisenä. Oon toiveikas lähes kaikkien asioiden suhteen ja pyrin siihen, että ensioletukseni on jotta kaikki menee hyvin ja onnistuu. Silti jos saavutan paljon ja koen saavani vain kaikkea hyvää, niin joskus niistä nauttiminen saattaa kärsiä koska mukaan tulee pelkoa. Mua alkaa pelottaa se, että se kaikki viedään multa ja jotain käy. Se on jonkinlaista epäuskoa siitä, että voiko mulla tosiaan mennä näin hyvin? Voiko kaikki asiat olla näin mintissä ja vaan onnistua? Eikö ole pakko tulla jokin epäonnistuminen tai menetys, sillä eihän kukaan voi olla näin onnellinen?

Mä en ajattele etten mä ansaitsisi sitä onnea, tottakai ansaitsen. Olen hyvä ihminen ja annan muille hyvää, joten kyllä mulla on oikeus saada sitä myös takaisin. Mutta pieni pelko jossain jäytää, se menettämisen pelko on olemassa silloin kun paljon on pelissä.

Tämän vuoden puolella olen saanut elämäni tosi hyvin raiteilleen ja oon kokenut, että sen lisäksi että oon löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan, oon kokonaisuudessaan aika hyvin balanssissa. Mulla on ollut hyvä draivi töiden suhteen, mä oon jaksanut taas kiinnostua asioista jotka mua on ennenkin kiinnostanut, olen taas shoppaillut vaatteita ja jaksanut laittautua enemmän kuin ennen. Olen ollut myös avoinna rakkauden kohtaamiselle ja suhtautunut uusiin ihmisiin ja deittailuun uteliaasti.

Nyt se pieni pelko alkaakin nostamaan päätään vaikka kuinka yritän taistella. Mulla on mahdollisuus tulla ihan mielettömän onnelliseksi, joten uskallanko nauttia vai nakertaako siellä jokin taustalla… Onko teillä koskaan tällaisia tunteita, että ootte liian onnellisia? Voiko mennä liian hyvin?

Pusero / Asos*
Plissehousut / Asos*
Niitticlutch / Asos*

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa