Hae
Queen of Eve

Leaving Neverland dokumentin jälkifiiliksiä

Leaving Neverland

Vuonna 1982 mä olin kolmen ikäinen kun Thriller soi ensimmäistä kertaa radiossa ja sen jälkeen meillä kotona levysoittimessa. Enhän mä sitä itse niin kuuntelemalla kuunnellut, mutta vanhempani jorailivat ensin  The Jackson 5 tahtiin ja myöhemmin itse Michael Jacksonin sävelin ja siinä samassa minäkin. Muistan sen, että Thrillerin musiikkivideon katsoin salaa lapsena tosi monta kertaa ja mua pelotti erityisesti se kohta jossa Michaelin silmät muuttuivat ikäänkuin kissan silmiksi. Billie Jean, Beat it ja monet muutkin biisit tulivat tutuiksi. Ala-asteen alussa tuli Smooth criminal ja Bad, lopussa soi Black or white. Myöhemmin yläasteen ja lukion tuntumissa kuunneltiin They don’t really care about us:ia. Ei ollut ketään kuka ei olisi tiennyt popin kuningasta. Pidin hänen musiikistaan eikä siinä sen kummempaa. En mitenkään fanittanut, mutta kyllähän sitä moonwalkia tuli itsekin opeteltua ja ihasteltua kuinka upea paikka se Neverland vaikutti olevan.

Michael Jacksonin TRADEMARK

Omintakeinen tanssityyli, kimaltava hansikas, lyhytlahkeiset housut, valkoiset sukat, lakerikengät, joku huivi tai nauha käsivarressa, ”tule luokseni kihara” roikkumassa otsalla, tummat silmärajaukset, hengityssuojus, pilottimalliset peililasit ja gansterinhattu olivat Michaelin tavaramerkkejä. Niin ja se vuosien saatossa monia valko-ihoisia valkoisemmaksi muuttuva iho, lähes olemattomiin typistyvä nenä ja pedofiliasyytökset.

Muistan jo lapsuudestani jonkun haastattelun jossa Brooke Shields esiintyi Michael Jacksonin tyttöystävänä ja Michael sanoi kielisuudelman olleen hämmentävä ja hieman vastenmielinen kokemus. Hän ei koskaan vaikuttanut naisista kiinnostuneelta, eikä ylipäätään mielestäni millään tavoin seksuaaliselta ihmiseltä. Joskus vanhempana (teini-ikäisenä) ajattelin Michael Jacksonin olevan ikäänkuin jonkinlainen ikuista lapsuutta elävä Peter Pan ilman seksuaalisuutta. Omassa mielessäni olin luonut hänestä aseksuaalin (vielä edes tuntematta koko sanaa).

Onko pedofiliasyytökset todellisia?

Mä en enää hirveämmin aikuisena seurannut Michael Jacksonin elämää, mutta toki siitä sain median kautta tietää paljon ihan ilman sen kummempaa tutkimista. Kun ensimmäiset syytökset poikiin sekaantumisesta tulivat ilmoille, en ollut yllättynyt. Mä ajattelin, että näinhän sen pitikin mennä. Se oli mun mielestä osa Michaelia.

Jostain syystä en koskaan pitänyt häntä hirviönä tai minään lapsia saalistavana pedofiilina, vaan pikemminkin itsekin noin 10-12 vuotiaan pojan tasolle jääneenä lapsena. Sellaisena joka ei ehkä jotenkin ihan ymmärrä tekojensa vaikutusta jos jotain on tehnyt. Ajattelin, että hän ehkä kuvittelee vain kokeilevansa seksuaalisuuteen tutustumista itselleen luontevassa seurassa, ”muiden lasten kanssa”. Sellaiseksi hän itsensä varmaan tunsi niiden nuorten poikien seurassa ja sellaiseksi hänet on myös kuvailtu.

Leaving Neverland dokumentti

Mulle tämä dokumentti ei tuonut mitään järkytystä eikä shokeerannut millään tavalla. Koin jotenkin itse sen niin, että mulle vain kerrottiin se asia miten olen ajatellut asioiden aina menneenkin. Ainoa yllätykseni kokema asia oli se, että Michael Jacksonin sanotaan pyytäneen poikia olemaan myös kontillaan ja levittämään pakaroitaan. Myöskin yritys penetroitua ja pornon katsominen kuulosti vieraalta, mutten väitä että se olisi valetta. Muut seksileikit ja yhteiset kokeilut kuulostavat juuri siltä millainen Michael Jacksonin seksuaalisuuden ajattelin olevankin, sellaista ala-aste ikäisen pojan tasoista seksiin tutustumista.

Minusta kerrotut asiat kaikkine ristiriitoineenkin olivat kuitenkin varsin loogisia. Ei mitään mikä olisi järkyttänyt. Jopa se, kuinka lempeästi ja myötämielisesti nämä miehet Michael Jacksonista puhuivat kaiken tämän jälkeen on mielestäni hyvin kuvaavaa. Vaikka Michael Jackson teki väärin tehdessään mitä teki, hän varmasti aidosti rakasti ja välitti pojista ja ehkä kuvitteli asioiden olevan ok jos ei vaan kenellekään kerrota koska ulkomaailma ei sitä voi hyväksyä eikä ymmärtää. Jossain vaiheessa pojat myös itse pitivät sitä hauskana ja hyvänä salaisena juttuna kun eivät ymmärtäneet kunnolla sen olevan täysin sopimatonta.

Oma lopputulos

Mä olen aina ajatellut että Michael Jackson on tehnyt nämä asiat. Se ei kuitenkaan muuta hänen musiikillisia saavutuksiaan tai muita hyviä asioita joita hän on tehnyt ihmisten hyväksi. 100 % totuutta tästä ei ehkä koskaan saada selville, mutta uhreilla on silti oikeus kertoa tarinansa. Mä koen, että tärkeintä on olla vähättelemättä uhrien kokemuksia, sillä jos ne ovat totta, mitään hirveämpää en voisi itselleni kuvitellakaan kuin ettei mua uskota. Michael Jackson sen sijaan on kuollut, eikä tällä voi häntä stressata. Läheiset voivat ehkä kärsiä ja ovat varmasti omansa puolella, mutta vielä enemmän kärsisin itse jos yrittäisin tiedostamattani taistella jonkun pedofilian uhrin uskottavuuden menettämiseksi ja se toinen totuus myöhemmin minulle paljastuisi.

Mitä mieltä sä olet tästä asiasta?

Kuvat Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Jouluherkut ja ahmintahäiriö

Jouluherkut ja ahmintahäiriö on haastava yhdistelmä

Etenkin kun niitä joulun herkutteluhetkiä on kokonaiset kolme päivää putkeen. Ensin on jouluaatto, sitten joulupäivä ja usein vielä tapaninpäivänäkin herkutellaan niillä samoilla juhlaruoilla. Ruoat muutenkin ovat erilaisia kuin normaalisti. Harva syö sellaisia ruokalajeja arkena. Meillä jouluruokina oli tänä vuonna tuuvinki (imelletetty perunalaatikko), maksalaatikko, lanttulaatikko, vanhan ajan makaronilaatikko (pitkää makaronia, ei lihaa), poropataa, savustettua normilohta ja chililohta, graavilohta, kinkkua ja kalkkunaa, rosollia, säilykeherneitä, karjalanpiirakoita sekä munavoita ja salaattia. Aika laaja kattaus kaikenlaista herkkua.

NORMAALISTI PERINTEITÄ KUNNIOITTAEN JOULUNA MENEE ÖVERIKSI

On rehellisesti sanottuna tullut vedettyä itsensä ähkyyn suurimpana osana jouluista, mutta toisaalta en syytä siitä ahmintahäiriötä, vaan tämä ongelma on sellainen jonka suurin osa ihan tavallisistakin ihmisistä jakaa. Ei tarvitse sairastaa syömishäiriötä ylensyödäkseen jouluna. Se onnistuu ihan terveiltäkin ihmisiltä keillä ei ole haasteita syömisen kanssa.

Mä olen viime jouluina onnistunut kuitenkin säännöstelemään aika hyvin ruokia. Olen osannut lopettaa ajoissa. En vasta sitten kun viimeisinkin laatikko ja kinkun pala kurkkii jo kurkussa. On huomattavasti mukavampi nauttia niistä ruoista kun ei joudu röyhtäilemään pahassa olossa. Voi sitten ottaa lisää myöhemmin hyvällä omatunnolla ja hyvässä olotilassa kun ei ällötä kaikki ruoka. Voi aidosti nauttia.

MIKÄ MULLA LÄHTI LAPASESTA?

Ihme ja kumma, ei oikeastaan mikään. Syötiin alkupalat erikseen rauhassa, ja noin 45 min tauon jälkeen pääruoka. Olimme kylläisiä emmekä syöneet illaksi varattuja pasteijoita emmekä aloittaneet juustotarjoitinta. Todettiin ettei tarvitse, hyvä olla näin. Sain ison rasian vihreitä kuulia joululahjaksi, se oli ainoa herkku jonka sain ja sen kyllä vedin aaton ja joulupäivän aikana. Mutta niin söi varmasti moni muukin, jotkut ehkä useammakin rasian eikä siinä ole mitään outoa.

Haasteena enemmänkin pitäisin sitä, että jouluherkut ja ahmintahäiriö ovat sellainen yhdistelmä joka kolmen päivän herkuttelun jälkeen voi jäädä helposti päälle pidemmäksi aikaa. Se ei ole vain yksi tai kaksi päivää vaan kolme, ja pian se onkin viikko, kaksi tai kolme, ja huomaa taas syöneensä kuukauden tai pidempäänkin aivan päin prinkkalaa.

LOPPUVUODEN FIILIKSET AHMINTAHÄIRIÖN SUHTEEN

Tämä loppuvuosi on ollut sellaista, että mun ahmintahäiriö on pysynyt aika hyvin ruodussa. Aloitin syömishäiriöön määrätyn lääkityksen uudelleen ja olen ollut kiinnostuneempi omasta voinnistani. Olen oikeastaan ollut pakotettu huolehtimaan terveydestäni paremmin kuin ennen ja olen käynyt lääkärissä tutkimuksissa ja ottanut taas askeleen kohti terveempää elämää. Mulla on todella hyvät fiilikset ensi vuodesta ja uskon, että tästä suosta hiljakseen noustaan.

Lähtikö teillä jouluherkuttelu lapasesta vai oletteko saaneet kierteen katkaistua?

Viime aikojen kirjoituksia ahmintahäiriö -aiheella voi lukea mm. näistä postauksista:

RUOKAILUT MEINAA LIPSUA

TEKIS MIELI ELÄÄ HERKUILLA

TÄRKEYSLISTALLA VIIMEISENÄ ON MUN OMA TERVEYS

MÄ TARVIN TERAPIAA

VIIKKO LÄHES RAVINNOTTA

KONTROLLOIMATON HERKKUHIMO ON HIIPUNUT

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa