Hae
Queen of Eve

Reisi-Regina ja Paksu-Bertta

Reisi-Regina ja Paksu-Bertta, Hellittelynimi vai pilkkaamista?

Reisi-Regina on jäänyt ikuisesti mun mieleen, sillä kun mä olin noin 7-vuotias lapsi kuulin erään vieraan miehen nimittävän äitiäni Reisi-Reginaksi. Muistan, että olin todella kiukkuinen ja tuohtunut tästä ja olisin halunnut käskeä sen miehen menemään pois. En tykännyt yhtään. Jotenkin aavistin jo silloin, ettei paksut ja muhkeat reidet ole kaikkien mieleen ja on jotenkin ”väärin” olla reitevä. Pitäisi olla hoikat jalat ettei tule nimitellyksi.

En oikeastaan tänä päivänäkään tiedä miksi tuo mies nimitti äitiäni Reisi-Reginaksi. Ehkä se oli jotain hyväntahtoista flirttiä tai muuta vastaavaa eikä varsinaisesti tarkoitettu vittuiluksi, mutta sellaisena minä sen otin vaikka ihan lapsi olinkin. Mä olin suuttunut äitini puolesta ja mua kiukutti se, että joku vieras mies katsoo oikeudekseen alkaa höpisemään mitään muiden vartalotyypistä.

Muistan, että äitini yritti tyynnytellä kiukkuani ja suhisi ettei saa mennä sanomaan mitään. Olimme silloin kyläilemässä toisen kummitätini kotona joka omisti ison lomakylän ja siellä viihdytettiin myös lomalaisia. Tämä mies oli heidän asiakkaanaan ja lomalaisena siellä joten ehkä senkin takia piti olla mielin kielin. Enää en olisi.

Sillä on väliä kuka sanoo, mitä sanoo ja kelle sanoo

Tuo Reisi-Regina voi olla ihan hyvä juttu silloin, jos paksureitinen pitää omista reisistään ja se Reisi-Reginaksi kutsuja on vaikka oma puoliso joka ihailee niitä muhkeita reisiä. Se ei kuitenkaan toimi ollenkaan, jos kyseessä on joku ventovieras ihminen, oli tarkoitus sitten mikä tahansa. Mä pidän todella tahdittomana ihmisiä jotka huomauttelevat muiden vartaloista yhtään mitään. Se on suorastaan käsittämättömän omituista. Miksi pitää sanoa mitään ääneen? Miksi pitää todeta yhtään mitään?

”Ohhoh, sinähän oot  varsinainen Paksu-Bertta!”

Ei olisi kauhean kiva kuulla tuollaista kadulla, mutta toista koiristani (tuota pienempää käpyä eli Silviaa) sanotaan joskus Paksu-Bertaksi. Se on hieman eri asia. Se on meillä suloista hellittelyä ja muuta hömpötystä, mutta ei varmasti ole samalla mielellä todettu ohikulkijalle kadulla. Mäkin kyllä tiedän olevani eräänlainen Reisi-Regina ja varmasti myös Paksu-Bertta, mutta olisiko asiallista niillä nimillä mua kutsua?

Ohukainen ja paksukainen

Nykypäivänä tuntuu, että sanojaan pitää varoa aika paljon ja joskus voi olla, että sitä kävelee hieman heikoilla jäillä. Jos ei kuitenkaan ole varma mitä voi sanoa ja kelle, niin kannattaa olla sanomatta ollenkaan. Varmaa kuitenkin on, ettei mitkään päivittelyt ja toteamukset ventovieraille ole hyväksyttäviä.

Ei tarvitse kenellekään todeta ”Ohhoh onpas sulla paljon finnejä!”, ”Huh, onpa sulla leveä perse!” eikä mitään muutakaan. Hämmästellä saa ihan omassa päässään täydessä hiljaisuudessa jos on tarpeen. Eihän siitä mitään tulisi jos me kaikki alkaisimme toteuttamaan tätä joidenkin ideologiaa. Ei tässä ehtisi muuta tehdäkään kuin todeta vastaantulijoille asioita heidän ulkonäöstään.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, vai älä alistu samalle tasolle?

Tästä voi olla montaa mieltä, mutta kieltämättä itse kannatan myös napakoita vastauksia epäasiallisille ja idiotteille ihmisille, he kun harvoin ovat vastaanottavaisia asialliselle keskustelulle. En suinkaan tarkoita, että kenenkään pitäisi alkaa läksyttämään ketään ja haukkumaan takaisin samalla mitalla, mutta pieni esimerkkityyppinen palautteenanto voi joskus olla paikallaan.

Hyvät muistot eräästä mehevästä tilanteesta tuli mieleeni, kun eräs entinen hoikka työkaverini sai välillä kuulla ”laihuudestaan” eri tavoin. Kerran ravintolan tupakkakopissa ollessaan joku mies oli tullut hänen viereensä, katsonut pitkään ja sanonut ”Onpas sulla pienet tissit!”, johon tämä tuttavani oli reagoinut kääntymällä hänen puoleensa, vilkaisemalla päästä varpaisiin ja toteamalla ”Onpas sulla iso maha!”. Molemmat oli totta, ja näin kun asiallisesti hänkin totesi että isomahainen ukko se siinä, niin hiljaista oli ollut. Mua aina naurattaa se mielikuva kun he seisoivat sitten kopissa hiljaa tupakoiden ajan ja lähtivät eri teille. Mies oli ollut äimän käkenä reaktiosta, mutta ehkä hyvä niin?

Joskus ehkä kannattaisi siis pitää mölyt mahassa…

Kuvat Ida Tolvanen

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kaupallinen yhteistyö

Makuuhuoneen tummat tekstiilit

Kaupallinen yhteistyö: Lennol

Makuuhuoneen tummat tekstiilit

Tummat tekstiilit on mun heikkous. Mun lempiväri on musta, niin vaatteissa kuin sisustuksessa. Musta on aina muodissa ja vaikka mä aina välillä kokeilen vaihtaa vaaleaan niin palaan aina takaisin tummaan, mieluiten ihan mustaan. Mun mielestä tummat sävyt rauhoittaa. Ne sopii hyvin tiloihin joissa täytyy olla tunnelmaa ja jossa on tarkoitus rentoutua. Olohuone ja makuuhuone on mun mielestä sellaisia huoneita. Sitten taas työtilat, keittiö, kylpyhuone ym. voivat olla valoisampia (tosin niissäkin varmasti suosisin mustaa ja harmaata jos voisin itse valita).

Mä pidän myös valkoisesta, mutta näin eläintaloudessa on valkoinen ja ylipäätään vaaleat sävyt ovat hyvin arkoja likaantumaan. Enkä kaikkea voi laittaa lemmikkien syyksi, sillä meillä syödään sohvalla ja sängyssäkin, ihan totta! Se ei ole kiellettyä ja tässä mun makuuhuoneessa sänky on usein aikamoinen komentokeskus ja mun mielestä huoneen paras paikka. Nukkumisen lisäksi mä myös luen sängyssä, katson elokuvia, usein myös teen töitä vaikka voisin istua enemmän työpöydän ääressä. Vaan kun sängyssä on niin mukava loikoilla!

Uudet makuuhuoneen tekstiilit

Yhteistyössä Lennol kanssa uusin hiljattain makuuhuoneeni tekstiilejä. Lennol on jo yli 50-vuotias suomalainen tekstiilialan perheyritys joka on perustettu vuonna 1967. Tehdas ja yrityksen pääkonttori sijaitsee Jalasjärvellä ja työllistää n. 20 henkeä. Lennolin tuotteita jälleenmyyvät huonekaluliikkeet, sisustusliikkeet, käsityöliikkeet ja tavaratalot Suomessa, Venäjällä ja Baltian maissa. Lisäksi Lennolilla on myös oma tehtaanmyymälä Jalasjärvellä ja shop-in-shopit Oulussa sekä Kauhajoella. Lennolilta löytyy myöskin verkkokauppa joka mahdollistaa tuotteiden saatavuuden ympäri Eurooppaa, sitä kautta heillä on varsin helppo shoppailla, ihan omalta kotisohvalta käsin.

Lennolin toiminnan ytimenä on oma kilpailukykyinen kotimainen tuotanto ja suunnittelu, ja yrityksen perusarvoina on ollut alusta asti kierrätyksen ja ympäristöystävällisyyden huomioiminen valmistuksen eri vaiheissa. Kotimaisesta tuotannosta kertoo Avainlippu-tunnuksen käyttöoikeus ja Lennolin panostus kotimaiseen muotoiluun on huomioitu Design from Finland -merkillä. Lennol pitää myös huolen siitä, että tuotannosta syntyy mahdollisimman vähän jätettä. Mun mielestä nämä on tosi arvostettavia ja tärkeitä pointteja joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Päiväpeitto ja kahdet koristetyynyt

Aikaisempi valkoinen päiväpeitteeni joutui pois kun ei se kestänyt tätä kahden chihuahuan taloutta. Vaikka tytöt ovat hyvin siistejä niin aina sitä jotain voi tulla tassuista. Ja niin, en taaskaan vieritä syytä heidän niskoilleen. Ei ehkä ole hyvä idea katsoa elokuvaa ja syödä pizzaa sängyllä jossa on valkoiset tekstiilit. Nyt ei muutama tomuinen tassunjälki tai pizzaslaissin tippuminen peitteelle haittaa. Ei se toki ole tarkoituksena, mutta tässä kodissa eletään ihan normaalia elämää eikä haluta varoa jokaista liikettä. Tekstiilien on myös kestettävä mukana menossa, niin on paljon rennompaa.

Päiväpeitteenä mulla on nyt musta Sointu joka isolla tikkauksellaan, kauniilla hohtavalla pinnallaan ja muhkeudellaan tekee hieman ylellisen fiiliksen. Omasta mielestäni tuo pieni hohde on juurikin se peitteen paras puoli ja erityisesti tietynlainen jämäkkyys joka peitossa on, on mieleeni. Tämän päiväpeitteen hallinta yksin on tosi helppoa. En itseasiassa koskaan ennen ole törmännyt näin helposti pedattavaan ja pois taiteltavaan peitteeseen. Usein päiväpeitteet ovat aika luroja joten niitä on hankalampi hallita. Tämä on hetkessä taiteltu pois ja näpsäkästi laitettu taas paikoilleen, viuh vaan! Oma sänkyni on 160cm leveä ja siihen valitsin 250 x 260 kokoisen peitteen. Valittavissa on vieläkin suurempi 270 x 280 kokoinen päiväpeite joka sopii leveämpään tai korkeampaan jenkkisänkyyn.

Päiväpeitteen kaveriksi valitsin mukaan muutamat kauniit koristetyynyt. Toiset tyynyt ovat kokomustat Milla -silkkityynyt jotka ovat 100% silkkiä. Näissä pidän erityisesti tekstuurista ja tekstiilin pinnan elävyydestä. Perinteinen kokomusta tyyny onkin helppo sisustaa monen muunkin tekstiilin kanssa jos haluaa vaihdella. Näitä Milla -silkkityynyjä oli valittavissa todella monissa eri väreissä, mutta luonnollisesti mun valintani oli musta.

Jottei kuitenkaan kaikki olisi vain mustaa, mustaa ja mustaa, niin ”väripilkkuna” on kaksi moniväristä Roma -koristetyynyä. Tämä samettinen tyyny on todella ihanan tuntuinen ja monivärisenä vaihtelee hyvin paljon valaistuksen mukaan miltä tyyny näyttää. Välillä sävyt ovat todella tummia ja vain kirkkaimmat kohdat erottuvat, päivänvalossa on taas selkeämmin. Tämä onkin ehkä aika rohkea valinta eikä välttämättä ihan jokaisen mieleen, mutta näin pienenä väripilkkuna sopii mielestäni tosi kivasti mustan kaveriksi. Tätä tosin löytyy myös isona päiväpeitteenä jolloin moniväristä kuosia täytyy jo todella rakastaa, sen verran dominoiva tuo kuvio on isoilla pinnoilla.

Toimivat tummat tekstiilit eläintalouteen

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä on tuotava esiin seikka joka on tässä reilun kuukauden käytöllä tullut esille: Yleisesti tummat tekstiilit voivat olla paha paikka silloin kun karvat pöllyää, mutta nämä Lennolin tummat tekstiilit on todella helppo pitää puhtaana ja siisteinä! Päiväpeiton pinta himmeästi hohtavana on helppo pyyhkäistä jos siihen menee jotain, tuntuu että on suorastaan likaa hylkivä. Samoin tyynyt ovat materiaaliltaan sellaisia etteivät kerää irtokarvaa järjettömiä määriä ja mikä tärkeintä: Vaikka päiväpeite on musta ja siinä näkyy jokainen irronnut vaalea tai ruskea karva, niin karvat lähtee tästä pyyhkimällä.

Mitään teippirullia ei siis tarvi käyttää, vaan ihan paljaalla kädellä tai kangasliinalla/rätillä pyyhkimällä irtokarvat saa kerättyä siististi pois. Tämä on ihan kullan arvoinen juttu eläintalouksille. Te tiedätte mistä puhun. Itse olen myös siivouksen yhteydessä imuroinut peiton aina päältä jotta irtokarvat ja pöly lähtee hyvin irti eikä pesiydy tekstiiliin. Tuntuu varsin helppohoitoiselta valinnalta vaikka perinteisesti mustassa näkyy kaikki, Me kolme tyttöä pötkötetään porukalla tässä pedissä tekstiilejä varomatta. Ja kivaa on!

Lennolin sivuille pääset tästä!
Lennol Facebookissa täällä!
Lennol Instagramissa @lennolhome

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa