Hae
Queen of Eve

Mikään ei voi pilata tätä

Ihanaa, mahtavaa, upeaa! Sunnuntainen päätös edelleen pitää. Se on ja pysyy ja sillä tiellä mennään. Aina välillä unohdan ja ehdin jo ajatella jumbojuustonaksuja ja kindersuklaamunia, niistä rasvaisista lihapasteijoista puhumattakaan, mutta ei, mikään ei voi pilata tätä, sillä olen ihan varma että nyt mä oon tehnyt sen päätöksen. Mä oon tehnyt sen viimeistä kertaa. Mä vaan tiedän sen. En osaa tarkasti selittää mikä kaikki siihen ajoi, varmaan se lopullinen romahtaminen ja murtuminen ja ammattiavun hakeminen. Kaksi käyntiä psykiatrilla ahmimishäiriöstä puhumassa, lähete HYKS:iin syömishäiriöklinikalle ja kolmas käynti tulossa. Sen se ehkä vaati, sen että sai haettua ulkopuolista apua ja julkisesti sanottua. Mä olen viikonlopusta asti ollut iloinen, energinen, innostunut. Tuntenut oloni paremmaksi kuin aikoihin, jaksavaksi, aikaansaavaksi. Mä hymyilen aamusta asti ja oon pirteä!

IMG_20150311_120042
Niin satoja kertoja olen sen päätöksen tehnyt ja toisinaan onnistunut jopa muutaman kuukauden rutistamaan, mutta aina sitten tulee se takapakki. Sellainen takapakki mistä en nouse. Oon yrittänyt aina ennen liian kovaa. HETI pitäisi tapahtua. NYT kaikki pois ja koko homma päälaelleen. Se on ollut toki toimivaa kropalle mutta huonoksi mielelle. On/Off ei toimi mulla, se on nyt selvää satojen räpellysten jälkeen. Oon varma että fiksuinta ahmimishäiriöisen (ja varmaan huonosti motivoituneen/mukavuudenhaluisen/laiskan ylipainoisen) kohdalla on yrittää ensin elää edes normaalisti, ja sitten miettiä niitä diettaamisia.

Nyt mä juon paljon. Valitsen kevyempiä ja järkevämpiä ruokia. En osta helpointa ja nopeaa vaan ihan pikkusen näen vaivaa. Lepään ja huollan itseäni myös henkisesti. Olen ottanut ihan uuden asenteen. Tunnen nälkää ja on outoa kun vatsa tuntuu ontolta. Olen tottunut siihen että olo on aina täysi, kylläinen. Nyt en ole täysi edes aterian jälkeen, tuntuu että syöminen jää kesken, liian kevyttä, mutta ei se oo. Se on vaan tottumiskysymys, ei mun tarvi koko ajan puputtaa jotain, ja jos tarvii niin syön sitä paljon mainostamaani purkkaa. Tai ostan naposteluporkkanoita. Muutakin voi napostella kuin kuorrutettuja chilipähkinöitä ja sipsejä.

IMG_20150311_123412
Nyt tää homma toimii just niiku pitää. Ihan itsestään. Just niiku mä haluan, ei niiku joku muu haluaa ja määrää. Ei, en todellakaan vedä mitään Jutta-ohjeiden kaurapuuroja yrjöt kurkussa ja todellisuudessa mätä kaikkea roskiin sen parin ruokalusikallisen jälkeen. En syö raejuustoa, en yritä olla hoocee ehrman-muija. Jos ei maistu niin ei maistu, miksi sitä itseään kiusaamaan? Sen sijaan mä teen järkevämpiä valintoja niin että loppujen lopuksi olen miinuskaloreilla. En ostele niitä pasteijoita, mikropizzoja tai kiireessä pikaruokia. En mussuta aamupalaksi pelkkää rasvaa ja hiilaria vaikka se niiiiin hyvää onkin, eikä mulla tarvi olla karkkipäivä joka päivä.

Oon päättänyt että jos mulle tulee himoja ja haluja herkkuja kohtaan, sellaisia spontaaneja niin ne mä kiellän itseltäni. Mä en lähde ex tempore hetken mielihalussa syöpöttelemään koska juuri silloin mussa puhuu mielihalu ja hyvin todennäköisesti nälkä. Mä en anna tossa asiassa pikkusormea koska tiedän että se vie koko käden ja sitten ahmin ja ratkean ja kaikkea on vedettävä paljon. Samahan se on silloin syödä enemmän ja jos kerran tekee mieli kindermunaa niin koska ne on alennuksessa ja saa neljä kerralla, miksen myös söisi neljää kerralla? Tuota ajattelutapaa mä en halua ruokkia ja en anna sen olla elossa. Niinpä mun suunnitelmat onkin että harkitusti hyvää, ja ehkä jotain mihin en ole tottunut. Viikonloppuna ajattelin syödä jotain kivaa, mutta en aio ostaa jumbojuustonaksuja ja roskaruokaa koska ne on mun pahimpia heikkouksia. Mä valitsen jotain muuta, en vielä tiedä mitä, mutta en aio skipata normiruokia ja korvata sitä herkuilla. Nyt mä opettelen herkuttelemaan kohtuudella.

IMG_20150311_120747
Voi olla että jokunen henkilö naureskelee näille jutuille ja ihmettelee miten voin juhlia ja iloita siitä että olen pysynyt päätöksessäni kokonaiset kolme päivää?  Eihän se diettaus ja ruokaohjelman noudattaminen ole vaikeaa? Ei laihduttaminen oo mitään rakettitiedettä? Joo, ei oo, mutta mulle se on tällä hetkellä (tai ainakin menneisyydessä) ollut ihan helvetin vaikeaa. Koska en halua syödä pahoja normiruoka, en pysty olla olla syömättä herkkuruokia, en pysty enkä halua. Mutta nyt mikään ei voi pilata tätä, ei edes kukaan ivallinen ja ilkeä ihminen joka anonyymina haluaisi kommentoida kuinka en tälläkään kertaa tule onnistumaan. Jos ajattelet niin, niin turhaan kommentoit. Sä oot väärässä ja mä tulen onnistumaan, läl läl lää!

Mä toivon että mun viimeaikaiset kirjoitukset motivoisi muitakin kuin mua. Jos sä oot just se saamaton ja laiska sohvaperuna joka mukavuudenhaluisena valitsee kiireessä ja nälkäisenä ennemmin niitä herkkuja ja sitä myöten tuntee olevansa henkisesti tyytymätön ja fyysisesti jatkuvassa pöhössä, niin älä oota ensi viikon maanantaihin. Voit päättää muutoksesta jo nyt, ja mitä pikemmin sen parempi. Tee päätös jo tänään, ja oo mun kanssa mukana tässä heti huomenna <3

eat-well

24 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    Täällä on yks uuspullukka mukana! :) Itse asiassa oon kans juuri tässä tehnyt parempia valintoja ja uskon vankasti itseeni että onnistun toteuttamaan terveellisempää ruokaympyrää! Ei pikadieettejä vaan omaa tahtia. Tulos tulee siinä sivussa :) Sama sikahyvä fiilis täällä!

    Tsemii Eve!!! Täällä tsempataan mukana!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Jee hyvä hyvä :) Paremmat valinnat näyttää olevan avainsana, ei se että heti yrittää toteuttaa jotain kisadieettiin verratavaa hardcoresettiä missä ihan kaikki menee vaa’an kautta ja mikään hyvä ei ole sallittua. Tämmösellä pehmopäällä ei hermot kestä, ei ainakaan vielä tässä vaiheessa.

      Luotan siihen että menen päivä kerrallaan ja teen 90% hyviä valintoja. Sitten voi vähän herkutellakin siellä seassa :) Tsemppiä myös sulle!

  2. Jena kirjoitti:

    Krohöm.. Kolmas viikko ilman herkkuja, miinus yks lipsahdus Paaken kekkereissä.
    1. Ruuan laitto on kivaa. 2. Kromi on auttanut mulla 3. miinus 4,5kiloa 4. matkaa riittää. 5. aika on kortilla 6. Terveellinen ruoka on kalliimpaa versus ei ne herkutkaan ilmasia ole. 7. Päivä kerrallaan. 8. Ei se ulkonäkö (?!?), mutta pääasiana terveys. 9. Liikuntaa lisää. 10. Onnellisempi minä?
    Tässä mun mielessä olevia juttuja :) Eve kaikki mahdollinen tsemppi sinne!!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hyvin kiteytetty Jena :) Pienet lipsahdukset on ok, ongelmahan on ennemminkin se että se ei sitten jää lipsahdukseen vaan jatkuu samaan tyyliin hällä väliä. Ulkonäön lisäksi tuo terveys alkaa myös kiinnostaa tässä iässä kun alkaa muutenkin rapistumaan ;)

  3. annu kirjoitti:

    Pakko kommentoida!! Itse hoksasin tänään vasta, että minun ei kannata ostaa kotiin niitä ”trigger”-ruokia, jotka ahmin kerralla kaiken, vaikka miten perustelisin itselleni että ihan vähän vaan. Kohdallani pahin on maapähkinävoi!! Okei, ei mistään pahimmasta päästä koska se on kuitenkin pelkkää maapähkinää ja suolaa eli aika puhdasta, mutta onhan toi nyt laihdutuksen kannalta herramunjee aivan väärä valinta :DD mietin aina kaupassa et alan syömään tätä satunnaisena herkkuna omenoiden kanssa tms…. No tänään sitten riemu repesi ja söin päivän aikana kokonaisen 230g pähkinävoita. Sellaset 1500 kaloria ja 100g rasvaa :D eli sama toistui kuin monta kertaa aiemminkin, mut tänään tajusin että mun on AIVAN TURHA huijata itteäni et voisin joskus ostaa sen kaappiin ja se teelusikka kerrallaan kuluisi sieltä muka hiljalleen pois. Myönsin rehellisesti itselleni, että se on ruoka mitä en voi ostaa itselleni. Luovutin, ja se tuntuu hyvältä. En tavallaan kiellä sitä itseltäni, tajusin vaan jotenkin… vähän kuin ”miesmäisen” yksinkertaisesti (:D) että perhana ei tuota auta ostaa kun tulee syötyä koko purkki kerralla. En siis osta. :D

    Tsemppiä sun matkalle!! :) muista, että ainoa kehen sun tarvitsee luottaa, on sinä itse.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Se vielä puuttuiskin jos mä tykkäisin maapähkinävoista :D Hetkessä hirvee määrä rasvaa ja kaloreita :D Haha! Ei ehkä kannata sun ostella sitä jos menee purkillinen tosta vaan. Toisaalta, mä en vois ostaa mitään mistä pidän: Leipä, juusto, pasta, peruna, jauheliha :D Voisin syödä rajattomasti.

  4. Tiia kirjoitti:

    Ihana lukea tällasista pienistä onnistumisista, jotka itselle ovat aina isoja juttuja! Itsellä on vähän samaa taustaa tuon ahmimisen kanssa, joten tiedän ainakin osittain miltä susta tuntuu. Syksyllä onnistuin ekaa kertaa elämässäni olemaan jotenkin ”normaali” syömiseni kanssa ilman niitä hirveitä ahmimiskohtauksia, mutta nyt se on jotenkin lähiaikoina hiipinyt takaisin elämään. Luojan kiitos törmäsin näihin sun kirjoituksiin, koska nyt tuntuu että sain uutta voimaa taas jatkaa sitä syksyn elämäntapaa ja unohtamaan turhat herkuttelut sekä niihin ahmimisiin turvautumisen. Kiitos siis näistä teksteistä ja todella paljon tsemppiä sulle! :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Se on hieno tunne kun pystyy olemaan ”normaali”. Mulla nyt ei enää lääkityksen aloittamisen jälkeen mitään kunnon BED-kohtauksia ole enää tullut, mutta muutoin syömiset on retuperällä. Mulle se syöminen on todella tunnepitoinen tapahtuma ja ajattelen ruoasta koko ajan tunteella. Haen hirveesti nautintoa, hyvää oloa, täyttymystä ym. syömisellä niin ei noi terveelliset safkat sitä himoa tyydytä. Sen hoitaa paremmin kaikki epäterveellinen paska.

      Mut nyt pysyn päätöksessäni, ja mä voin syödä epäterveellistä roskaruokaakin sitten kun se luonnistuu ja osaan syödä sitä kohtuudella niin kuin normaalit ihmiset. Hyvä että sait sinäkin voimaa :)

  5. linda kirjoitti:

    ihanaa, tsemppiä Eve <3 Muista, että Aina saa tulla juttelemaan jos tuntuu siltä ja tekee mieli liikaa niitä juustonaksuja, koska kaikki me kohdataan niitä "heikkoja hetkiä" <3

  6. BEDPrincess kirjoitti:

    Saman asian kanssa painitaan. Olen laihduttanut 80kg->55kg ja sen jälkeen ne ongelmat sitten alkoikin kun pääsi tavoitepainoon ja siinä pitäisi pysyä. Järkyttävää ahmintaa, siitä sitten paastoon kun tuli mätettyä niin s*tanasti, sitten taaas repsahdan ostamaan säkin karkkia kun ”no olin eilisen syömättä niin kyllähän tässä voi vähän..eihän mun tarvii kaikkee syödä..” ja illalla itketään kun en saa nukuttua mahakivun takia, ja huomenna sama sykli uusiksi. Selittelen itselleni usein että enhän nyt ole edes pullahtanut vaikka on tullut herkuteltua mutta kyllä se vaan jossain vaiheessa alkaa näkymään. Ja johtuu varmaan lähinnä tosta paastoamisesta että viikkokalorit ei oo mennyt plussan puolelle mutta olo on ihan HIRVEÄ kun näännyttää kehoaan ja sitten tankkaa sen pelkällä sokerilla.
    Ihan naurettavaa touhua jumalauta, vielä kun TIETÄÄÄ että pystyn tasan olemaan sokeritta mutta ei vaan kaikki inkkarit oo tässä kanootissa samaa mieltä :D
    Tsemppiä sulle koitokseen, asenteesta kaikki on kiinni ja sulla se ainakin on kohdallaan! Eiköhän täältäkin perästä tulla :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hyvin kirjoitettu noi itselleen vakuuttelut ja selittelyt. Tuttuja! Jännä että sitä valehtelee itselleenkin tai jotenkin sulkee silmät totuudelta… Tsemppiä myös sulle :)

  7. rantsu kirjoitti:

    Olipa hyvä kirjoitus, aivan kuten aikaisemmatkin! Itse treenasin ja söin viime kesänä kroppani ja mieleni oikein hyvään kuntoon ja olin todella tyytyväinen itseeni, kunnes sairastuin ja ehkä vähän masennuin. Ruokavaliolla ei ollut enää mitään väliä. Välillä saatoin ryhdistäytyä ja sitten taas repsahtaa. Ja kas vain, maanantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa vaa’alle, +9kg keväästä.
    Ensin ajattelin, että noniin, nyt lopetan syömisen ja treenaan aivan hulluna. Sitten ymmärsin, että eihän se nyt niin toimi. Aloin kirjoittamaan posiitivista päiväkirjaa, johon kirjoitan kyllä päivän liikunta- ja ruokailumietteitä, mutta kirjoitan myös mistä kaikesta ympärilläni voin olla kiitollinen ja mitä hyvää elämässäni on. Jo kolmen päivän jälkeen elämä tuntuu paremmalta ja tuntuu, että tällä kertaa onnistun. Huomaan, että kevyemmässä kropassa viihtyy niin paljon paremmin ja jopa puolison kosketus tuntuu paremmalta ilman ahdistusta. Tällä linjalla on hyvää jatkaa.
    Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos rehellisistä postauksista! :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      ”Ensin ajattelin, että noniin, nyt lopetan syömisen ja treenaan aivan hulluna. Sitten ymmärsin, että eihän se nyt niin toimi. Aloin kirjoittamaan posiitivista päiväkirjaa, johon kirjoitan kyllä päivän liikunta- ja ruokailumietteitä, mutta kirjoitan myös mistä kaikesta ympärilläni voin olla kiitollinen ja mitä hyvää elämässäni on. Jo kolmen päivän jälkeen elämä tuntuu paremmalta ja tuntuu, että tällä kertaa onnistun.”

      Mun ajatuksia ja käyttäytymismallia kuvaa hyvin eka lause. Mä aina yhtäkkiä keksin kaikkia tuollaisia ”pikaratkaisuja” ja sitten retkahdan. Toi positiivisuuspäiväkirja on hyvä idea. Mä koen että tää blogissa asian käsittely on mulle vähän sama asia, ja se että päätin valokuvata kaikki ruokani julkisiksi :) Tällä kertaa me onnistutaan!

  8. mikaela kirjoitti:

    Vinkkinä, vaikka et niitä varmaan kaipaakaan, ajattele että haluaisit vaikka olla 70-kiloinen ihminen. Miten sen painoinen ihminen elää? Mitä ja miten se syö, miten se liikkuu, miten se suhtautuu elämään ja tilanteisiin? Meneekö se uimaan kun kaverit kutsuu? Miten se toimii duuniporukan kanssa buffetissa? Kun olet ne selvittänyt, elä sitä elämää jo nyt. Tee ne samat päätökset mitä tekisit jos jo olisit siinä painossa. Jos elät sen painoisen elämää jo nyt, niin kroppa kyllä seuraa perässä. Toivon sulle kauheasti tsemppiä!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hyvät vinkit on aina tervetulleita :) Ja tuo on hyvä ajatusmalli, niin mä tavallaan teenkin. Elän tällä hetkellä kuten normaalit ihmiset. Jos sitä vahingossa vaikka ”normalisoituisi” :D

  9. Sannukka kirjoitti:

    Sä et tiedäkään kuinka moni painii saman ongelman kanssa. Tämä on niin paljon aidompaa luettavaa kuin #timmikuu ja #herkuton helmikuu!! ”Elämä on ihanaa, I love it”!!

    Rohkeaa go Eve!

  10. Piia kirjoitti:

    Hei oot varmaan jo tietoinen, mutta löysin mielestäni ihan oivan sivun, jossa paljon tietoa ja apua BED:n kanssa kamppaileville.

    https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta/Pages/default.aspx

    Lueskelin tuota ja ihan käyttökelpoisila tuntui nuo sivut, ainakin itselle, kun en tällähetkellä käy missään terapiassa.

    -Piia

  11. Sanna kirjoitti:

    Heippa, olen ahmiva tyttö, painan nyt 90kg ja olen 163cm pitkä, lihoin 30kg sillä että syön järkyttäviä määriä esim. karkkia kerralla. Olen aloittanut erilaisia dieettejä, kuntokuureja ja puhunut tunti ja tuntikausia ystävieni kanssa tilanteesta jossa ainoa mikä laskee on motivaatio.

    1.1.2015 piti olla ratkaiševa hetki mun elämässä, mun oli tarkoitus aloittaa ”terveelliset elämäntavat”. Jaksoin vissiin 2 viikkoa kunnes eka repsahdus tuli josta TAAS jatkoin ”syön tänään-alotan huomenna”-mentaliteetilla monta viikkoa. Kunnes olin onnistunut saamaan taas lisää pari kiloa.

    Nyt huomasi tässä tänään että olen käynyt viimeiset 3 vkoa salilla. Siis oikeasti käynyt siellä, ilmestynyt sinne paikalle, en vain miettinyt ja suunnitellut kotona, tai antanut sen salikortin maata lompakossa. Olen syönyt miten olen järkeväksi katsonut. En noudata mitään dieettiä, toki tietoisesti välttelen herkkuja, sokeripitoisia ruokia yms. Mutta noin muuten, aloin kuuntelemaan elimistöäni. Ai kappas mulla on nyt nälkä. No sitten pitää syödä, jahas, nälkä meni ohitse ja syöty ruokamäärä riitti.
    Olen jopa tässä viikkojen aikana syönyt herkkujakin myös, todetakseni että en todellakaan osaa hallita sitä vielä mutta opetellaan koko ajan. Tärkeintä oli se että kun söin töissä yövuorossa 1 kakunpalan ja 3 keksiä nanosekunnissa niin seuraavana päivänä mulla jatkui se mitä olin tehnyt viimeiset viikot. Eli normaali syöminen, itseni kuuntelu ja se salille meno. Tai kun perjantaina söin karkkipussin niin en kuitenkaan lähtenyt sitä ostamaan tänään lisää vaan tallustin salille.

    Syöminen on aina ohjannut mun elämää, se tunne, sen miettiminen, mitä, koska saa ja milloin. Nyt yritän olla painamatta itseäni väkisin muottiin syömisten suhteen, en halua miettiä syömistä dieetin muodossa vaan pyrkiä oikeasti kuuntelemaan itseäni, ohjaamaan ajatukset pois, johonkin muualle.

    Tärkeätä on se jatkumo, se että yritän enkä luovuta vaikka tulisi repsahduksia. Mielenkiintoinen blogi sulla ja näen tilanteessa niin paljon samaa. Tsemppiä ihan hurjasti sinulle!

    – Sanna

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hyvin kirjoitettu Sanna, ja itse tunnen aika samoin, ja elän myös nyt samoin. Ei auta jäädä tuleen makaamaan vaan se on vaan mentävä eteenpäin, ja yhdestä mokasta on hölmöä heittää koko homma ihan läskiksi. Kun on sallivampi itselleen niin tuntuu että ihan vahingossa laihtuu! :)

  12. Outi Karita kirjoitti:

    Tsemppiä Eve! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *