Ruokaa, ruokaa, nälkäiselle tuokaa!
Kun aloin taas suunnittelemaan ruokiani paremmin ja panostamaan siihen että mulla olisi töissäkin aina jotain syötävää, huomasin että ruokailuvälien pituudella on myös aika iso merkitys omaan toimintaani. Mulla on tällä hetkellä sellainen tuntuma että 3h on ehdoton maksimi mitä ruokailujen välillä saa olla, sillä sen jälkeen mussa ottaa vallan joku älytön demoni jota ei enää se normaali ravitseva ruoka kiinnosta, vaan ainoat asiat mitä tekisi mieli ovat epäterveellisiä kuin mitkä.
Olen alkanut taas syömään välipaloja ja menen ihan sen mukaan mitä tekee mieli. Olen kasannut työpaikan jääkaappiin useita eri vaihtoehtoja niin että mulla on joustovaraa, ja jos ei teekkään jotain mieli voin ottaa jotain toista: niin että aina siis olisi jotain syötävää koska se on parempi kuin olla ilman ja sitten nälissään sortua kaikkeen pahempaan roskaan.
Edelleenkään en viitsi ottaa stressiä siitä jos syönkin jotain valmisruokaa, mutta pyrin kuitenkin tekemään hieman fiksumpia valintoja ja lisäämään ruokiin kasviksia ym. Mulle tärkeintä on taas saada siitä ruokarytmistä kiinni ja yrittää pysyä järkevissä ateriaväleissä, ja toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Katsotaan sitten tarkemmin sitä sisältöä kun pystyn taas syömään niin kuin normaalit ihmiset!
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808
Mulle ruokailuvälit on helppo pitää arkena, koska työ rytmittää syömistä todella hyvin. Auta armias kun tulee viikonloppu tai loma niin johan on systeemit sekaisin! Näin lomalla syön ehkä kolme kertaa päivässä, mutta turhapa noita on stressata. Pääasia kunhan syö riittävästi :)
minä olen kans niin pitkään, kymmenen vuotta, säätänyt ruokien ja laihdutuksen ja liikunnan kanssa että enää en jaksa. Viimeiset neljä kk olen liikkunut kun huvittaa, syönyt mitä haluan-periaatteella, ja yllättäen valitsen luonnostaan ns. tavallisen kotiruoan ja ihan normaalit annokset. Ja mukaan on mahtunut myös alkoholia, lomareissu ja herkuttelua. Guess what, paino on pysynyt 1-2kg heitoilla aivan samassa koko tämän ajan.
Tämä on avannu silmiä todella paljo. Ehkä joskus sitten, kun normaali syöminen tulee selkärangasta, voi alkaa katsoa vähän tarkemmin makroja tms jne, mutta just nyt se aiheuttaisi todennäköisesti vaan sen saman vanhan kierteen eli jojoilun ja ahdistuksen. Joten I feel you!! Tsemppiä! :)
ps. lisäksi on tehnyt TODELLA hyvää mielelle olla kerrankin laihduttamatta tai ”ihan kohta taas alotan laihdutuksen”-mielellä, ja ihan vaan hyväksyä ittensä tällaisena.