Hae
Queen of Eve

Isänpäivä ilman isää

Tänään juhlistetaan monessa kodissa isänpäivää

On viety aamiainen sänkyyn ja annettu kortti ja ehkä joku lahjakin. Tai ehkä syödään ulkona tai puuhataan perheenä jotain kivaa. Jotkut isät saavat puhelun lapsiltaan tai kukkalähetyksen jos lapset eivät pääse paikan päälle. Minä en voi vierailla isäni luona enkä soittaa sillä tämäkin isänpäivä menee ilman isää niin kuin on mennyt jo monia vuosia.

Mun isä kuoli kun olin lukion ensimmäisellä luokalla, vasta 16-vuotias teinityttö. Kuolema tuli yhtäkkiä muttei kuitenkaan kovin yllätyksenä, sillä isäni oli puhunut itsemurhasta parin viikon ajan. Taustalla oli ero pitkästä parisuhteesta äitini kanssa ja ilmeisesti isäni ei nähnyt minkäänlaista toivoa tulevaisuudessa. Emme ehtineet häntä auttamaan ja hän päätyi näin raskaaseen päätökseen vain noin 45-vuotiaana. En ole katkera tai vihainen. Olen ensimmäisestä päivästä lähtien antanut tämän anteeksi isälleni ja vaikka olisin toivonutkin hänen pysyvän elämässäni ja pääsevän osallistumaan erilaisiin elämäntapahtumiin vuosien varrella niin olen hyväksynyt asian. Elämäni jatkui ilman isää, eikä mikään välillämme jäänyt minua pysyvästi kaihertamaan.

Elämä ilman isää muttei ilman muistoja

Kaikista lopun ajan ikävistä tapahtumista huolimatta mulla on varsin hyvät muistot lapsuudesta ja isästäni. Olen kokenut onnellisen lapsuuden ja välit isääni olivat hyvät. Elämäni ilman isää on kestänyt jo pidempään kuin isän kanssa, mutten kuitenkaan ole unohtanut isääni. Voin muistella isääni paikasta ja ajasta riippumatta ja niin olen tehnyt tänäänkin, kuva-albumeitakin tuli selattua. Niistä nappasinkin yhden kivan kuvan mun lapsuudesta jossa isäni on kovin trendikkäänä Ray -Banin Aviatorit päässä laivan kannella Ibizalla, huomatkaa myös muodinmukaiset sukat, ne oli silloin kuuminta hottia. Mä olin tuolloin joku 6-vuotias ehkä jos sitäkään, mutta muistan paljon tältäkin reissulta kuten niiltä monilta muiltakin. Ylipäätään mulla on paljon hyviä muistoja isästäni ja kivoja juttuja mitkä aina silloin tällöin palaa mieleen. On myös joitain ikäviä asioita mutta niitä en halua muistella, vaan kelläpä ei olisi, ne kuuluu elämään.

Elämä ilman isää on ollut minulle normaalia elämää, sillä en voi tietää millaista se olisi jos isäni ei olisi kuollutkaan. Silti olen kiitollinen siitä, että sain viettää 16 vuotta isäni seurassa ja kokea hyvän lapsuuden ja kerätä siltä ajalta paljon muistoja. Monilla muilla ketkä viettävät tämän isänpäivän ilman isää ei välttämättä ole hyviä muistoja, tai voi olla ettei heillä ole muistoja ollenkaan. Jokaisen ihmisen elämässä ei isää ole ollut alussakaan tai vaikka isä olisi ollut olemassa, ei hän välttämättä ole ollut läsnä saati hyvä lapsilleen. Tarinoita on varmasti yhtä monia kuin ihmisiä.

Jos just sä vietät tätä isänpäivää ilman isää niin muista ettet ole ainoa. Sun tarinasi jakaa varmasti joku muukin ja meitä isättömiä on monilla eri syillä ja taustoilla.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *