Hae
Queen of Eve

Mussa elää pieni scifi -hörhö

Karvaisen Galaksin Scifi – koira

Scifi on kiinnostanut mua koko elämäni

Mikä on isompi kuin äärettömyys? Se on äärettömyys plus yksi. Näin minä järkeilin kun lapsena mietin sitä, että miten avaruus voi olla ääretön ja muka laajentua ikuisesti. Pieni scifi -hörhö minussa ei vaan voinut ymmärtää tätä, eikä ymmärrä oikein vieläkään.

Entä mitä oikein tapahtuu kuoleman jälkeen? No silloin on tyhjyys. Kun tietoisuus itsestä lakkaa olemasta, ei ole mitään. Ja se tila jatkuu ikuisesti, äärettömyyksiin asti eikä lopu ikinä. Ne on aika suuria käsitteitä. Jotkut sanoi, että silloin kun kuollaan mennään ikiuneen ja nukutaan ikuisesti. Toiset taas sanoi, että sitten pääsee taivaaseen ja elää ikuisesti. Omituista ei ollut se mitä mahdollisesti tapahtuu, vaan juuri se ajan määre. Että jotain on ikuisesti. Ikuisuus vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu eikä se lopu koskaan.

Muistan, kuinka iltaisin makasin mummolan vintillä sängyssä ja kysyin mummolta, että kuinka kauan se ikuisuus kestää. Sain vastauksen ettei sille ole loppua. Ikuisuus on kuin avaruuden äärettömyys, sillä ei ole reunoja ja sekin vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Laajenee laajenemistaan eikä koskaan ylletä sen reunalle. Reunaa ei ole.

Planeetta maa

Rajaton, iätön, ääretön

Mutta onhan pakko olla reuna, ja jotain sen ulkopuolella. Avaruuden on päätyttävä johonkin ja sen ulkopuolella on jotain. Samoin kuten alkuräjähdys. Mistä se materia tuli tyhjyyteen? Jos ei ole mitään, on siinäkin kohtaa jotain. Oli pakko olla jossain jotain että se tapahtui, mutta mitä oli tyhjyydessä ja kuka pisti sinne tyhjyyden? Nämä oli aika monimutkaisia ja väsyttäviä ajatuksia, mutta kaikenlaista sitä tuli pohdittua ja pohdin näitä aina välillä edelleen. Pieni Scifi -hörhö miettii mun sisällä näitä, joskus ihan väsymykseen asti. En itse usko Jumalaan, mutten myöskään usko, että me ihmiset ja eläimet ja tämä maapallo olisi ainoa asia mitä älyllistä ja elollista koko avaruudessa on.

Mä tilasin ala-asteella Tieteen Kuvalehteä ja ahmin siitä kaikki mielenkiintoiset jutut. Sittemmin seurasin taivaskanavilta kaikki mahdolliset avaruusohjelmat ja planeettamme synnystä kertovat dokumentit, ja sen jälkeen aikuisempana rakastuin scifi  elokuviin. Ne on mun mielestä ihan parhaita, eikä Prometheus -elokuvan ”Insinöörit” ole ollenkaan hullumpia ajatuksia ihmiskunnan luojista. Jumalia hekin olivat meihin verrattuna. Monen luulema hengellinen Jumala onkin kenties Prometheuksen Insinöörit. Jos ne meidät loivat, ne ovat meidän luojia, eli Jumalia. Eikö niin?

Olen katsonut Interstellarin varmaan kymmenen kertaa ja itkenyt joka kerta. Se on mun mielestä yksi kauneimmista elokuvista koskaan. Käsityksemme ajasta, mustista aukoista ja monista muista asioista pääsee ihan uudelle levelille. Siinä on myös kaunis musiikki ja löydän leffasta joka kerran jotain uutta. Rakastan myös Alien -leffoja vaikkeivat ne olekaan mitään kauhean iloisia mielikuvia avaruudesta ja toisista planeetoista. George Clooneyn tähdittämä 2002 vuoden versio Solaris -leffasta oli surullinen, mutta kovin todellinen. Mä ahmin monenlaisia Scifi leffoja niin paljon kuin mahdollista, aina post-apocalyptisistä World War Z ja I Am Legendoista Day After Tomorrowhin. Mikään ei voita kunnon scifi -elämystä.

Planeetta maa ja universumi

Miten Scifi näkyy mun kotona?

Ei ehkä kovin ihmeellisesti. Maapallo löytyy lipaston päältä ja suurin osa kysymyksistä mun pään sisältä. Sitten tilasin myös Deseniolta hienon julisteen mun vanhaan tauluun. Meidän universumin. Sitä on kiva katsella sängystä ja miettiä, että onhan tämä aivan ainutlaatuista olla elossa juuri nyt. Ainoa asia mikä mua harmittaa on ihmisten rajallinen aika, ja vaikka eläisin 100-vuotiaaksi en ehdi näkemään kaikkea kehitystä ja saa kaikkia vastauksia.

Ootteko te kiinnostuneita scifi -leffoista tai mietittekö mitään avaruusjuttuja? Voisitteko matkustaa avaruuteen jos joku maksaisi? Mä en voisi kun varmaan alkaisi oksettaa se painottomuuden tunne ja tulis paniikki. Parempi vaan katsella niitä leffoja kotona. Haha.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kaupallinen yhteistyö

Silkkitie meidän olohuoneeseen

Kaupallinen yhteistyö: VM Carpet

Tervetuloa meidän olohuoneeseen!

Sinne johtaa nyt Silkkitie, ihan kirjaimellisesti! Pitkän etsinnän jälkeen se täydellinen matto löytyi. Menihän siihen vuosia aikaa ja olohuoneen mattoa tuli vaihdettua lähes vuoden välein. Mikään ei vain ollut tarpeeksi ihana. Sitä THE mattoa etsittiin siis kauan.

Kun pääsin tutustumaan VM Carpetin valikoimaan, löysin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni useita mattoja jotka miellyttivät silmääni. Aina aiemmin maton valinta on ollut mulle todella vaikeaa (ja on se osittain vieläkin, olen nyt neljä vuotta etsinyt eteisen mattoa, mutta sopivaa ei ole löytynyt). Tekstiilejä on kiva vaihtaa usein, mutta se lähinnä koskee tyynynpäällisiä, torkkupeitteitä ja muuta pientä. Maton ja verhojen kanssa täytyy olla tarkempi. Ne nimittäin kiinnittävät huomion heti huoneeseen astuttua ja voivat hallita sisustusta niin hyvällä kuin huonolla tavalla. On pakko olla tarkkana.

Nykyinen olohuoneemme asettaa omat rajansa sisustukselle

On tehtävä kompromisseja monen asian kanssa. Yksi on lattiamateriaali, toinen on asunnon ja koko talon ikä (lähes 100-vuotias töölälaistalo) ja kolmas on olohuoneemme erikoinen muoto, se on nimittäin toisesta päädystään pyöreä ja seinät kaartuvat molemmista reunoista. Minusta se on ihana yksityiskohta jota monet ihailevatkin, mutta se myös asettaa haasteita kalusteiden asettelulle koska mittasuhteet ovat hieman erilaiset.

Koska olohuoneemme yhteydessä on myös pieni ruokailutila ja keittiö, on kokonaisuutta mietittävä. Tilaan mahtuu vain yksi matto, mutta se matto saakin sitten olla iso. Pari aikaisempaa olohuoneen mattoa olivat mitoiltaan 200 x 300 kokoisia, mutta se ei ollut aivan passeli. Kalusteiden alle meni aika reilusti turhaa pituussuunnassa, mutta leveydessä olisi voinut olla pikkuisen lisää. Ei ollut kiva istua toisella sohvalla kun jalat olivat aina paljaalla lattialla.

Valmismatoissa mitat ovat usein aika isoin hypyin. 200 x 300 on usein isoin tarjolla oleva koko ja siitä pienempi onkin sitten esim. 160 x 240 joka on auttamatta liian pieni. Ylipäätään mielestäni suomalaiset sisustavat aivan liian pienillä matoilla. Kokoa niissä olla pitää, ennemmin liikaa kuin liian vähän. Maton tarkoitus olohuoneessa kun on paljon muutakin kuin vähentää kaikua: se myös sitoo itse sohvaryhmän ja muut kalusteet yhteen. Paljaskin lattia voi olla kaunis jos se on jotain tyylikästä materiaalia, mutta matto ja tekstiilit ylipäätään kutsuvat puoleensa ja luovat lämpöä ja pehmeyttä tilaan.

VM CARPET 

Etsiessäni laadukasta, isokokoista pehmeää nukkamattoa päädyin tutkimaan VM Carpet mattotehtaan sivuja. VM Carpetin tarina onkin varsin mielenkiintoinen, sillä yritys on suomalainen perheyritys jollaista ehdottomasti kannattaa tukea. Arto ja Aila Viita-aho perustivat vuonna 1973 mattokutomon Lappajärven rannalle, Karvalan kylään. Kutomossa tehtiin mm. räsymattoja jo heti alusta lähtien, myöhemmin mukaan tulivat myös nukka- ja villamatot, puuvilla, sisal ja pellava. VM Carpet on panostanut hyvään suunnitteluun alusta lähtien, Suomen eturivin suunnittelijoiden kanssa yhteistyötä kutomo on tehnyt jo 20 vuotta. Myös Viita-ahon mattokutomon työntekijät ovat osa perhettä, vanhimmat työntekijät ovat olleet mukana yli 30 vuotta, eli heillä todellakin kunnioitetaan perinteitä ja jatketaan vanhalla hyväksi havaitulla linjalla.

Silkkitie

Oman kiinnostukseni mattojen kauniin ulkonäön ja laadun lisäksi herättivät hyvä hintalaatusuhde, sekä se, että mattoja saa tilattua mittatilauskoossa. Näin ollen ongelmani hieman liian pitkästä ja pikkuisen liian kapeasta matosta vaihtui juuri sopivaan. Perinteisestä kolmen metrin mattomitasta otettiin pyynnöstäni 20cm pois ja lisättiin se samainen mitta perusleveyteen. Niin sain tilattua olohuoneemme maton kätevästi juuri meille sopivassa 280 x 220 koossa. Silkkitie on aivan ihana matto, värivalintani tässä on tummanharmaa sen helppohoitoisuuden ja helpon mätsäämisen muiden värien kanssa. Silkkitie on mattona täysin nimensä veroinen, sillä se on ehdottomasti silkkisin matto jolla olen koskaan kävellyt. Tuntuu kuin lattia olisi pumpulia!

Tutustu VM Carpetin mattoihin heidän sivuillaan ja mikäli pidät ylellisistä ja upeista isoista matoista, kannattaa katsoa Silkkitien lisäksi muut suosikkini Hattara ja Satine

Mitä tykkäät meidän matosta? 

Meidän aiemman olohuoneen sisustuksen sohvineen ja mattoineen voit katsoa tästä!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa