Hae
Queen of Eve

Liikunnan aloittaminen nollasta

Liikunnan aloittaminen nollasta

Let’s face the facts. Reilu ylipaino, rapakunto ja liikunnan aloittaminen nollasta: Siinä haastava, mutta varsin yleinen kombo jonka hankalaa vyyhtiä minäkin lähdin taas purkamaan. On helppo neuvoa muita ja sanoa miten pitäisi tehdä. Ei muuta kuin tekemään vaan! Mutta oikeasti se on astetta hankalampaa kuin mitä voisi kuvitella.

Rapakuntoisena kaikki liikunta tuntuu vastenmieliseltä. Ei yhtään lohduta lupaukset siitä, että joskus kuukausien päästä se helpottaa kun kunto alkaa kohenemaan. Tosiasia vain on se, että reilusti ylipainoisena kaikenlainen tekeminen on myös reilusti raskaampaa ja se voi syödä ilon jo heti alkumetreillä. On ahdistavaa hikoilla ja puuskuttaa henkihieverissä pienistä. Ja kun ei vaan jaksa. On niin raskasta.

Kehopositiivisuus ja rauha itsensä kanssa toi energiaa myös liikunnalle

Aloitin liikunnan uudelleen tänään. Forever kuntoklubi on mun uusi kotisali, ja mä olen todella innoissani siitä. Tämä liikunnan uudelleen aloittaminen ei kuitenkaan tullut helpolla, siihen meni aikaa, että pystyin kuntosalille paluuta edes harkitsemaan. Mulle todella hyvä asia on ollut se, etten pakottanut itseäni liikkumaan yhtään ylimääräistä kun en oikeasti jaksanut.

En siis pakottanut itseäni takaisin salille vaan olin reilusti treenaamatta. Päätin, että koirien kanssa lenkkeily saa olla nyt mun liikuntaa sen aikaa, että olen henkisesti taas kykeneväinen tekemään jonkinlaisen ryhtiliikkeen ja palaamaan takaisin liikunnan pariin. Nyt sen aika sitten oli, ilman paineita.

Liian tiukat aikataulut ja kovat treenit kannattaa unohtaa

Liikunnan aloittaminen nollasta on tilanne jolloin fiksuinta on oikeasti ottaa ihan iisisti ettei tapa omaa intoa heti ensimmäisellä kerralla. Se, että minäkin olen joskus treenannut aktiivisesti, ollut reilusti hoikemmassa kunnossa, ollut fyysisesti ihan vahva ja jaksava on tällä hetkellä mennyttä aikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö sitä voisi halutessaan saada takaisin, mutta pitää muistaa ettei se tapahdu sormia napsauttamalla.

Niinpä minä päätin kerrankin olla olematta itselleni liian ankara ja vaatimatta älyttömyyksiä. Mun ei ole heti alettava käymään viisi kertaa viikossa salilla ja väenväkisin veren maku suussa harrastettava jotain vihaamiani aamuaerobisia. Tarkoitus on parantaa elämäntapoja ja saada tästä kokonaisvaltaista hyvinvointia, niin henkistä kuin fyysistä eikä se tule itseään rankaisemalla.

Rauhallinen ja nautinnollinen startti on paras askel liikunnan pariin

Kannattaakin siis ehdottomasti lähteä tekemään sitä mikä ei tunnu liian vaikealta ja raskaalta. Aloituksen ei tule olla ylivoimainen suoritettavaksi vaan sellainen, että siitä jää hyvä maku. Mielestäni on ihan äärimmäisen tärkeää, että liikunnan jälkeen tulee hyvä olo ja voi tuntea onnistuneensa.

Itseään hulluna piiskaaminen vain huomatakseen kuinka huonossa kunnossa on ei auta asiassa. Minäkin kovien punttisalitreenien sijaan valitsin ensimmäiseksi treenikseni uimisen. Rentouttavan ja nautinnollisen, nivelille ja etenkin ylipainoiselle ihmiselle aivan loistavan liikuntamuodon.

Liikuntaa josta jää ihana olo!

Aamulla 06.45 olinkin jo kävelemässä läheiselle Töölön Foreverille jossa jatkossa pyrin käymään muutamia kertoja viikossa. En laita itselleni liian kovia vaatimuksia, sillä se etten pystyisi niitä saavuttamaan toisi helposti halun lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Antaa koko asian olla. On huomattavasti mukavampaa ja myös palkitsevampaa ottaa ihan uudenlainen asenne liikuntaan. Se, että juuri tällä hetkellä olen rapakunnossa ja liikunnan aloittaminen nollasta on kohtaloni, ei tarkoita sitä että näin olisi aina.

Uida polskin kuin iloinen hylje eestaas altaassa ja tein hieman vesijuoksua. Siitä jäi hyvä olo, selkäuinti tuntui kunnolla jaloissa kun potkin pelkillä reisien voimilla ja välillä tein kaikenlaisia rintavetoja käsivarsilla. Varmasti sai koko kroppa kyytiä, mutten kuitenkaan ollut kuoleman partaalla koko ajan kun vedessä oli niin helppo liikkua. Salitreenejäkin otan mukaan, mutta aloitan ihan näin iisisti.

Keep it simple stupid!

Kun fiilis pysyy hyvänä on tekeminenkin mielekkäämpää, ja kunto nousee varmasti tässä samalla kuin itsestään. Liikuntaakin voi harrastaa ilon kautta eikä sen tarvi olla jatkuvaa suorittamista. Keep it simple stupid, niin se vaan on :)

Nyt on energinen ja iloinen mieli, treenit treenattu ja päivä vasta aluillaan. Ihanaa, että vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni ja sain otettua sen kaikista vaikeimman askeleen kohti salia, sen ensimmäisen.

 

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

10 kommenttia

  1. Tuuli kirjoitti:

    Olen tässä toipuvana syömishäiriöisenä ja masentuneena seurannut aina välillä sun blogia ja nyt tuli kyllä tosi hyvä olo sun puolesta! Ihanaa että olet aloittanut liikkumisen juurikin noin lempeästi, ei itseinhon sävyttämänä, itsellä ainakin säännöllinen liikunta auttaa myös rytmittämään syömisiä. Itsehän kuulun siihen ryhmään joka treenaa ”verenmaku suussa” salilla mutta se kovaa treenaaminen on vaan se mun juttu mistä nautin todella paljon. Paljon tsemppiä elämänmuutokseen ?

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos kommentista, kiva että oot mukana taustalla seuraamassa :) Lempeä aloitus on mun juttu, mikään muu ei tällä hetkellä olisi mahdollinen koska muuten vihaisin joka hetkeä ja uudelleen lähteminen liikunnan pariin olisi vastenmielistä. Nyt pitää antaa armoa :)

  2. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Jes, nyt sä pääsit sinne! Näyttäis olevan ihan hyvä allaskin!? Kiva jos sais salista joskus pientä esittelyä :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Se on ihan ok allas, ei nyt mikään ihmeellinen ja aika pieni, mutta ajaa asiansa. Kyllä siellä voi vesijumppaa tehdä ja uiskennella oikein hyvin. Teen salista esittelyä jossain vaiheessa :)

  3. Go grrrrrl! kirjoitti:

    Uinti on todellakin aliarvostettu laji! Ymmärän, että siihen liitetään vahvasti häpeä omasta kehosta ja näyttäytymisestä ”pienissä vaatteissa” julkisesti. Mutta uimahallilla nimenomaan käy ihan kaiken kokoisia/näköisiä/värisiä ihmisiä ja siellä mun mielestä vallitsee paljon ns.hyväksyvämpi ilmapiiri kuin jossain saleilla.

    Paitsi vesijuoksuradoilla.

    Siellä tosin voit saada monoa viereiseltä mummolta, joka on vesijuossut siinä samassa paikassa, sen saman vesijuoksuvyön kanssa, samaan kellonaikaan, saman Irmelin kanssa viimeiset 38-vuotta ja tulet hieman liian lähelle :D .

    Terkuin, Hallin entinen työntekijä

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hehe :D Hauska tuo monottava mummo -mielikuva! Uimaan menemisessä monella kynnys on varmaan se, että joutuu olemaan alasti/vähäpukeisena muiden nähden, mutta jos sen ajatuksen yli pääsee niin se uiminen on pelkkää plussaa :)

  4. Suski kirjoitti:

    Uinti on kyllä ihanaa, siitä minäkin 162 kg painava nautin täysin sydämin. Nyt on muutenkin pitkän vaikean kauden jälkeen sellainen olo että alan myös syömisiä muuttamaan terveellisempään suuntaan. Toivottavasti myös onnistun.

  5. sipu kirjoitti:

    Huippu sinä! Arvostan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *