Hae
Queen of Eve

Leaving Neverland dokumentin jälkifiiliksiä

Leaving Neverland

Vuonna 1982 mä olin kolmen ikäinen kun Thriller soi ensimmäistä kertaa radiossa ja sen jälkeen meillä kotona levysoittimessa. Enhän mä sitä itse niin kuuntelemalla kuunnellut, mutta vanhempani jorailivat ensin  The Jackson 5 tahtiin ja myöhemmin itse Michael Jacksonin sävelin ja siinä samassa minäkin. Muistan sen, että Thrillerin musiikkivideon katsoin salaa lapsena tosi monta kertaa ja mua pelotti erityisesti se kohta jossa Michaelin silmät muuttuivat ikäänkuin kissan silmiksi. Billie Jean, Beat it ja monet muutkin biisit tulivat tutuiksi. Ala-asteen alussa tuli Smooth criminal ja Bad, lopussa soi Black or white. Myöhemmin yläasteen ja lukion tuntumissa kuunneltiin They don’t really care about us:ia. Ei ollut ketään kuka ei olisi tiennyt popin kuningasta. Pidin hänen musiikistaan eikä siinä sen kummempaa. En mitenkään fanittanut, mutta kyllähän sitä moonwalkia tuli itsekin opeteltua ja ihasteltua kuinka upea paikka se Neverland vaikutti olevan.

Michael Jacksonin TRADEMARK

Omintakeinen tanssityyli, kimaltava hansikas, lyhytlahkeiset housut, valkoiset sukat, lakerikengät, joku huivi tai nauha käsivarressa, ”tule luokseni kihara” roikkumassa otsalla, tummat silmärajaukset, hengityssuojus, pilottimalliset peililasit ja gansterinhattu olivat Michaelin tavaramerkkejä. Niin ja se vuosien saatossa monia valko-ihoisia valkoisemmaksi muuttuva iho, lähes olemattomiin typistyvä nenä ja pedofiliasyytökset.

Muistan jo lapsuudestani jonkun haastattelun jossa Brooke Shields esiintyi Michael Jacksonin tyttöystävänä ja Michael sanoi kielisuudelman olleen hämmentävä ja hieman vastenmielinen kokemus. Hän ei koskaan vaikuttanut naisista kiinnostuneelta, eikä ylipäätään mielestäni millään tavoin seksuaaliselta ihmiseltä. Joskus vanhempana (teini-ikäisenä) ajattelin Michael Jacksonin olevan ikäänkuin jonkinlainen ikuista lapsuutta elävä Peter Pan ilman seksuaalisuutta. Omassa mielessäni olin luonut hänestä aseksuaalin (vielä edes tuntematta koko sanaa).

Onko pedofiliasyytökset todellisia?

Mä en enää hirveämmin aikuisena seurannut Michael Jacksonin elämää, mutta toki siitä sain median kautta tietää paljon ihan ilman sen kummempaa tutkimista. Kun ensimmäiset syytökset poikiin sekaantumisesta tulivat ilmoille, en ollut yllättynyt. Mä ajattelin, että näinhän sen pitikin mennä. Se oli mun mielestä osa Michaelia.

Jostain syystä en koskaan pitänyt häntä hirviönä tai minään lapsia saalistavana pedofiilina, vaan pikemminkin itsekin noin 10-12 vuotiaan pojan tasolle jääneenä lapsena. Sellaisena joka ei ehkä jotenkin ihan ymmärrä tekojensa vaikutusta jos jotain on tehnyt. Ajattelin, että hän ehkä kuvittelee vain kokeilevansa seksuaalisuuteen tutustumista itselleen luontevassa seurassa, ”muiden lasten kanssa”. Sellaiseksi hän itsensä varmaan tunsi niiden nuorten poikien seurassa ja sellaiseksi hänet on myös kuvailtu.

Leaving Neverland dokumentti

Mulle tämä dokumentti ei tuonut mitään järkytystä eikä shokeerannut millään tavalla. Koin jotenkin itse sen niin, että mulle vain kerrottiin se asia miten olen ajatellut asioiden aina menneenkin. Ainoa yllätykseni kokema asia oli se, että Michael Jacksonin sanotaan pyytäneen poikia olemaan myös kontillaan ja levittämään pakaroitaan. Myöskin yritys penetroitua ja pornon katsominen kuulosti vieraalta, mutten väitä että se olisi valetta. Muut seksileikit ja yhteiset kokeilut kuulostavat juuri siltä millainen Michael Jacksonin seksuaalisuuden ajattelin olevankin, sellaista ala-aste ikäisen pojan tasoista seksiin tutustumista.

Minusta kerrotut asiat kaikkine ristiriitoineenkin olivat kuitenkin varsin loogisia. Ei mitään mikä olisi järkyttänyt. Jopa se, kuinka lempeästi ja myötämielisesti nämä miehet Michael Jacksonista puhuivat kaiken tämän jälkeen on mielestäni hyvin kuvaavaa. Vaikka Michael Jackson teki väärin tehdessään mitä teki, hän varmasti aidosti rakasti ja välitti pojista ja ehkä kuvitteli asioiden olevan ok jos ei vaan kenellekään kerrota koska ulkomaailma ei sitä voi hyväksyä eikä ymmärtää. Jossain vaiheessa pojat myös itse pitivät sitä hauskana ja hyvänä salaisena juttuna kun eivät ymmärtäneet kunnolla sen olevan täysin sopimatonta.

Oma lopputulos

Mä olen aina ajatellut että Michael Jackson on tehnyt nämä asiat. Se ei kuitenkaan muuta hänen musiikillisia saavutuksiaan tai muita hyviä asioita joita hän on tehnyt ihmisten hyväksi. 100 % totuutta tästä ei ehkä koskaan saada selville, mutta uhreilla on silti oikeus kertoa tarinansa. Mä koen, että tärkeintä on olla vähättelemättä uhrien kokemuksia, sillä jos ne ovat totta, mitään hirveämpää en voisi itselleni kuvitellakaan kuin ettei mua uskota. Michael Jackson sen sijaan on kuollut, eikä tällä voi häntä stressata. Läheiset voivat ehkä kärsiä ja ovat varmasti omansa puolella, mutta vielä enemmän kärsisin itse jos yrittäisin tiedostamattani taistella jonkun pedofilian uhrin uskottavuuden menettämiseksi ja se toinen totuus myöhemmin minulle paljastuisi.

Mitä mieltä sä olet tästä asiasta?

Kuvat Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

7 kommenttia

  1. A-M kirjoitti:

    Suosittelen lukemaan Mungoannan mielipide kirjoituksen aiheesta. Todella paljon ihmiset luottavat median otsikoihin ja tässäkin dokumentissa vain yhteennäkökulmaan, sulkemalla korvat niiltä ketkä ovat puhuneet MJ syyttömyyden puolesta. Faktoja nimittäin myös siltä kannalta löytyy paljon. :)

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Mä luin sen jo silloin kun julkaisi :) Onhan tässä kuultu vuosien aikana monia näkökulmia, ihan MJ omia ja näiden uhrien. Mun mielestä merkittävintä tässä ei ollut pelkästään uhrien kommentit, vaan heidän läheistensä, sisarusten ja vanhempien. Heillähän oli jopa välit rikkoutuneet, tullut itsesyytöksiä kuinka äiti ei puuttunut jne. Mielestäni se kertoo jopa enemmän kuin mikään muu otsikko ja vahvistaa niitä tarinoita kuinka romuna perhesuhteet ovat tämän kaiken jälkeen.

  2. Tuuli kirjoitti:

    Mä myös pidin hyvin selkeänä kuvana tuota dokumenttia. Katsoin sen Docventuresin, jossa välissä oli erittäin hyvä keskusteluosuus! Illan aikana oli myös kaikki mahdolliset kriisipuhelimet avoinna ja niihin oli tullut puheluita. Ihmiset siis tajusivat dokkarin myötä asioita omasta lapsuudesta mitä olivat pitäneet sisällään ehkä vuosikausia. Myös pedofiilisia ajatuksia oli puhelimin purettu. Siinä toteutui hienosti se miksi dokkari on tehty, se on dokumentti hyväksikäytöstä eikä niinkään MJ:sta.

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Joo siis ihan yleisellä tasollakin se oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä dokkari. Etenkin kun siinä tuotiin esille esim. tuo puoli, ettei kaikki välttämättä tajua siksikään ajoissa koska ei ole itse ymmärtänyt vääryyttä. Siitä seksuaalisesta kanssakäymisestä on voitu nauttia ja ihminen on voinut olla mukava. On tavallaan ihan suostunut ja jopa oma-aloitteisesti siihen johdatellut. Kuitenkin aikuinen on aina vastuussa eikä alaikäiseltä voi edellyttää täyttä ymmärrystä.

  3. Heli kirjoitti:

    Mä olin nuorena innokas Michael Jackson -fani. Jossain vaiheessa ymmärsin, että hänellä ei ole kaikki ”kohdallaan” mitä se sitten pitikin sisällään. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö hän olisi ollut hyvä siinä, mitä hän teki työkseen.

    Kun näitä syytöksiä hyväksikäytöstä on vuosien saatossa ollut ja olen jutellut ihmisten kanssa niistä osan ollessa voimakkaasti niitä vastaan ja osan myötäillessä niitä, niin olen miettinyt seuraavaa…

    Kumpi on pahempi, se että hyväksikäytön uhreja ei uskota ja heidät leimataan rahastajiksi vai se, että syytön ihminen leimataan pedofiiliksi ja hän joutuu kantamaan sitä taakkaa? En itse löytänyt tähän vastausta.

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Jos noista kahdesta pitää valita, niin tässä tapauksessa mun itseni on helppo valita. Muutenkin jo eriskummallisuuksiin tottuneen supertähden (jota puoli maailmaa puolustaa) kuoleman jälkeinen spekulointi ei häntä enää satuta eikä hän joudu kantamaan sitä taakkaa. Vaikka ei olisi kuollut niin ei siltikään, sillä häntä moni ihailee ja rakastaa. Sen sijaan uhrit saavat paljon vihaa ja syytöksiä ja ovat vain ”taviksia” hänen rinnallaan. Jos oikeasti ovat kokoneen mitä ovat, niin niiden asioiden kanssa eläminen on aika rankkaa. Koen, että heidän ymmärtäminen tässä yhteydessä on merkityksellisempää.

  4. Heli kirjoitti:

    Tässä tapauksessa valinta on tosiaan helppo, koska Jackson on jo kuollut. Ja jo hänen eläessään kallistuin sille puolelle, että hän on ehkä touhunnut jotain, mitä ei pitäisi touhuta. Ja varsinkin, kun hänen oma siskonsa on asettunut häntä vastaan ja kertonut heidän isänsä käyttäneen häntä (siskoa) hyväksi äidin kuitenkin tajutessa tilanteen. Minulle oli kehittynyt hänestä (Michaelista) vähän samanlainen mielikuva, jonkalaiseksi sinä kuvailit häntä ja hänen toimintaansa.

    Olen kuitenkin joutunut kohtaamaan niitäkin ihmisiä, joita on syytetty täysin perusteettomasti seksuaalirikoksesta ja nähnyt sen tuskan, mikä heillä on. Ymmärtänyt, kuinka väärät syytökset voivat viedä perheen, työpaikan, terveyden ja pahimmillaan hengen. Vaikka sinut katsottaisiin täysin syyttömäksi tällaiseen rikokseen ja ”uhrikin” olisi sen myöhemmin myöntänyt, niin monesti se maine on voinut mennä jo.

    Tästä syystä pohdin tätä asiaa yleisellä tasolla nyt kun tuo dokumentti tuli ulos. Molemmat ovat pahoja juttuja ja uskon, että jos minut pistettäisiin valitsemaan, niin se olisi jollain tavalla ”helpompaa ja hyväksyttävämpää” mennä väitetyn uhrin puolelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *