Hae
Queen of Eve

Läskileiri ja viikko 12

Kaksitoista viikkoa, se on kolme kuukautta ja kaksikymmentä pudotettua kiloa. Kaksi kolmesta oikein ja paikkansa pitävää, kolmas jää odottamaan mutta hyvä niin, en sortunut tapoihini, niihin entisiin. Olen hyvä laihduttaja, sillä saan helposti aineenvaihdunnan hyrräämään ja kiloja karisemaan, toki silläkin on merkitystä kuinka paljon on sitä rasvaa. Kyllähän se aluksi palaa niin että lieskat leimuaa persiistä, mutta projektin loppuun asti vieminen, jojoilun lopettaminen, tasannevaiheen ylläpitäminen ja elämäntapojen sekä korvien sisäisen muutoksen sisäistäminen onkin haasteellisempi asia.

20150526_113903_resized
Vaikka kirjoitinkin alunperin motivoituneena siitä kuinka paljon voikaan laihtua kolmessa kuukaudessa, ei minun kohdallani ole kyse vain laihtumisesta. Voisin tehdä sen vaikka nyt heti ja olla kaksikymmentä kiloa kevyempi muutaman kuukauden päästä, mutta mitä siitä hyötyisin jos saisin heti sen kaiken takaisin? Pudotetut kilot eivät ole vastaus ongelmiini, vaan itse ahmimishäiriö sairautena tulee hoitaa sen alkulähteistä aloittaen, sieltä korvien välistä. Kun täsmäsyöminen, säännöllinen ruokarytmi, hyvät valinnat, herkuttelun sallivuus, nälän tunnistaminen ja suunnitelmallisuus alkavat systemaattisesti toteutua, laihdun kuin itsestään, sen kummemmin laihduttamatta.

IMG_20150531_121010
Mulla alkaa nyt kesä, ja tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kesän ajan HYKS Syömishäiriöklinikka viettää lomaa ja seuraava tapaaminen asiaan liittyen onkin vasta elokuun puolivälissä kun tapaan klinikan lääkärin ja keskustelemme jatkosta. Toivon että pääsen 15 viikon jatkoryhmään jonka tarkoitus on pohtia juurikin ahminnan henkistä puolta, sillä se on juuri se ongelma, ei se etten tietäisi miten kuuluu syödä. Tämä kesä meneekin varsin erilaisissa oloissa ja oma elämänihän tulee heittämään täysin kuperkeikkaa. Mielenkiinnolla odotan onko sillä myötävaikutusta että jatkossa asuinkumppanini on fiksusti syövä ja aktiivisesti liikkuva fitnessurheilija Minna :) Ehkä Tyttö Sinä Olet Vahva saa tartutettua muhun hyviä asioita, ainakin aion imeä itseeni sitä positiivisuutta ja elinvoimaa, ja varmaan se ruokailun suunnitelmallisuus ja rytmitys onnistuu yhteisessä huushollissamme entistä paremmin! Se jääköön nähtäväksi.

Mulle tämä kuuden viikon syömishäiriöklinikan ryhmäterapia antoi paljon. Ennen kaikkea se antoi mulle vertaistukea jonka koen arvokkaammaksi kuin mitään muuta. Toivon että asian kanssa painivat rohkeasti kommentoivat tai kirjoittelevat mulle privana, olen aina valmis keskustelemaan aiheesta :)

3 kommenttia

  1. Jonna kirjoitti:

    Mä luulen, että muutto Minnan kanssa samaan talouteen tuo tullessaan hyviä asioita! Asunto vaikuttaa aivan ihanalta, olen kateudesta vihreä ;) Tuparikutsua odotellessa… :D

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mä toivon että siitä tulee hieno asunto ja saadaan kamat jossain vaiheessa kuntoon ja kämppä kondikseen. Ekana voi olla aikamoisessa vaiheessa mut kyllä se siitä :) Toivon myös että Minnasta tarttuu jotain hyviä viboja, vois vaikka vahingossa oppia syömään kuin ihmiset ja laihtua :D

  2. minttuuu kirjoitti:

    Pakko kommentoida tähän. Muistan kun luin 3 kk sitten tuon postauksesi. Olin juuri alkanut käymään elämäni ekaa kertaa salilla ja pitkästä aikaa muutenkin liikkua ja siksipä laihdutusaiheiset blogit kiinnostivat. Olenkin nyt kevään lukenut blogiasi päivittäin! Itse olen 3 kk aikana löytänyt todella hyvän treenimotivaation (varmaan uuden lajin löytäminen tuppaa tekemään niin). Painoa on pudonnut yli 10 kg ja alan olla niin aerobisen kuin lihaskunnonkin puolesta ”elämäni kunnossa” vaikka toki vähemmänkin olen painanut. Nyt on kuitenkin ensimmäistä kertaa vuosiin sellainen olo, että normaalipainoon pääsyä ei voi mikään estää lähikuukausien aikana :) Ruoka on itsellenikin iso ongelma ollut, mutta olen nyt päättänyt että elän vähän vuoroviikoin: ensin viikko tiukkaa linjaa (=ei energiaa yli perussineenvaihdunnan), sitten viikko vähän rennompaa jolloin pyrin pääosin tekemään hyviä valintoja mutta herkutkin sallittuja, sitten taas tiukempi viikko jne. Olen ihan hämmästynyt miten motivaatiota vaan riittää! Ehkä se perustuu siihen ettei edes yritä tiukkapipoilla ruuan suhteen koko ajan. ainakaan ei voi tulla sitä tuttua ajatusta että jos kerran ”sortuu” dieetiltä, sama lopettaa koko projekti siihen jne. Nyt näin ei voi käydä kun ei mitään rajoituksia edes varsinaisesti ole ja tulee lähdettyä lenkille tai salille vaikka olisikin herkutellut (ennen siis herkuttelu tarkoitti ettei myöskään liikuntaa sitten tarvetta harrastaa). Kovalla motivaatiolla kohti kesää, tsemppiä sinnekin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *