Hae
Queen of Eve

Tekis mieli elää herkuilla

Herkuilla ois helppo elää

Tai näin ainakin mulla. Ennen olin jatkuva leivän puputtaja. Pehmoisia ja pulleita sämpylöitä saattoi mennä päivässä pussillinen ja siihen kinkut ja juustot päälle. Siitä on jo tosin aikaa ja olen päässyt eroon älyttömästä leivänhimostani. Olisi ne vehnäsämpylät, patongit sun muut silti niin ihania. Välttelen kuitenkin ostamasta kauhean usein koska sitten menee se paketti kerralla eikä lämmin ruoka ja kunnolliset ateriat maistu ollenkaan.

Sen sijaan riisipiirakoista, jauhelihapasteijoista ja croisanteista mun on vaikea pysyä erossa. Niillä olisi kiva ravita itsensä. Ovat niin makoisia ja sisältävät paljon energiaa. Kun nappaa muutaman ihanan rasvaisen pasteijan huiviinsa niin ai jai jai. Kyllä se tekee eetvarttia.

Yhtenä päivänä tilasin Fazer Cafesta lounasta. Yritin kuitenkin tilata jotain muutakin kuin vain croisanttia ja suklaata ja höttöä. Siis sellaista ihan oikeaa ruokaa. Mieli olis tehnyt ruokkia itsensä vain herkuilla. Jos en olisi pitänyt pintaani niin olisin syönyt vain croisantin ja pari riviä suklaata. Päätin kuitenkin, että en mä voi koko päivää mennä niillä herkuilla vaikka kuinka mieli tekis. On syötävä oikea ateria.

Tuhdilla aterialla on sama vaikutus kuin herkuilla

Mulle lasagne on aika herkkua. Onhan se rasvaista ja hyvin hiilaripitoista ruokaa. Silti mä näen, että ainakin yksi lämmin ateria päivässä on mulle tärkeä asia. Jos lähden siitä luistamaan niin sitten sortuu kaikki muukin ja huomaan pian eläväni kirjaimellisesti herkuilla. En halua joutua siihen kierteeseen missä huomaan, että viimeiset 3-5 päivää on eletty lähinnä sipseillä, karkeilla ja joillain pasteijoilla. Se on ihan tolkutonta.

Tässä syyskuun aikana on ollut ruokailujen kanssa välillä hieman ongelmaa kun meinaa lipsua. Syy siihen on mun työkiireet ja muut kuviot. Silloin mä helposti alan oikomaan enkä kiireessä jaksa miettiä mitään terveellisiä valintoja enkä ehdi tai jaksa kokata. Nämä on niitä haastavia hetkiä. Niinpä mä en koko ajan mietikään sitä kuinka paljon kaloreita jossain ruoassa on, vaan keskityn enemmän vertaamaan sitä onko järkevämpää syödä tämä semisti epäterveellinen ateria, vaiko vaihtoehtoisesti ravita itsensä pelkillä herkuilla. Tätä taktiikkaa hyödyntämällä mä lähes aina kuitenkin teen sen järkevämmän vaihtoehdon vaikka mielihalut ohjaakin mua ihan liikaa.

Herkuilla on helppo tankata

Kai se on se helppous, nopeus, energiamäärä ja rehellisesti myös maku joka houkuttaa. Sitä ilman suunnittelua ja kiiressä ja stressissä etenkin tekee niitä nopeita ja samalla huonoja valintoja. Kun ei ehdi eikä jaksa punnita. Pitää vaan saada jotain nopeasti. Olen tuonut ennenkin esille sen, että mun kohdalla aterioiden suunnittelu etukäteen ja niiden valmistaminen on tärkeää. Ja se, että kaikkea on nopeasti saatavilla ja kauppareissut tehdään esim. 1-2krt/vko, ei joka päivä kaupassa poiketen, silloin sieltä nimittäin tarttuu aina mukaan herkkuja.

Sitä mä olenkin monesti miettinyt, että miksihän musta tuli tällainen herkkuja ahmiva syömishäiriöinen? Toki tiedän mikä on ollut se laukaiseva tekijä itse syömishäiriöön, mutta miksi musta tuli juuri ahmimishäiriöinen eikä vaikka anorektikko? Kai se on sitä kun mun luonne on niin hedonistinen hyvän olon tavoittelija, etten halua aiheuttaa itselleni mitään kärsimystä tai pysytellä kurissa, vaan ennemminkin nauttia ja herkutella. Toisenlaiseella luontella koko paletti voisi olla päälaellaan.

Herkuilla ei kuitenkaan ole täysi valta

Yritän pitkäjänteisesti tehdä pieniä muutoksia mun elämässä ja vaikkei homma mene koko ajan pelkkää ylämäkeä niin pyrin siihen, ettei herkuilla olisi niin suurta vaikutusta mun elämään. Mielestäni olenkin tässä onnistunut ja vaikken yhtäkkiä pystykään vain kontrolloimaan itseäni 100%, ottamaan niskasta kiinni, lopettamaan näitä syömissekoiluja ja urheilemaan ja laihduttamaan, niin kaikki tämä on kuitenkin plussan puolella. Tärkeintä on se etten luovuta ja jää tuleen makaamaan, vaan aina sitten nousen sieltä ojasta. Tiettyä elämäniloa ja positiivista asennetta tämä vaatii ja siitä yritän pitää kiinni.

Tsekkaa myös viimeaikaiset postaukset

Ruokavalion täyskäännös
Ruokailut meinaa lipsua

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

4 kommenttia

  1. Inna-K kirjoitti:

    Moikka! Sä oot ihailtavan rehellinen, kiitos siitä! Mä oon omalla kohdalla yhdistänyt liiallisen syömisen ja hiilareilla/rasvalla/sokerilla itsen kuorruttamisen omien tunteiden puuduttamiseen. Se on aika oivallinen tapa paeta epämiellyttäviä tunteita ja oman itsensäkin saa kätevästi piilotettua turvapuskurin taakse (ylimääräinen rasvakerros). Itsellensä on helppoa antaa hyväksyntää ja rakkautta herkkujen muodossa, ne täyttää myös samalla henkistä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Mun paino liikkuu aina sen mukaan miten henkisesti voin.., nyt on paino ollut taas nousussa, kun on ollut vaikeaa mielen tasolla, mutta vaikka se tuntuu kurjalta, mä hyväksyn sen silti, koska mä tiedän, että kun oon valmis, niin mun keho muuttuu mun mielen mukana. Tällaisia pohdintoja aiheutti tekstisi, kiitos siitä!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hyvää kommenttia. Just noinhan se on, tai en tiedä onko kaikilla, mutta ainakin mun on helppo samaistua tuohon. Epämiellyttävät tunteet ym on helpoin käsitellä juurikin herkkuihin upottautumalla, sillä mä välttelen kaikkia ikäviä juttuja ja mieluiten teen vain kivoja asioita elämässä. Mullakin henkinen vointi käy jossain määrin käsikädessä fyysisen olemuksen kanssa, tosin se että on lihava ei tarkoita että olisi onneton. Onnellinen olen myös näin, mutta ns. lihomiskaudet kielivät yleensä siitä ettei kaikki ole kunnossa.

  2. Lintu Maailmalla kirjoitti:

    Ihan samanlaisilla ajatuksilla tuskailen omassa elämässäni: Miksi minusta tuli ahmimishäiriöinen? Olen jo kerran noussut siitä kuopasta ja nyt tippunut sinne taas. Ylös kapuaminen vaikenee kerta kerrallaan. Voimia sinulle matkaasi! Ihminen pystyy mihin vain kun on tarpeeksi halua ja pysyy positiivisena <3

    Aloitin itse myös bloggaamaan ja kirjoitan siellä omasta matkastani takaisin terveisiin elämän tapoihin kuin myös muusta nuoren valmistuneen ongelmista. lily.fi/blogit/lintu-maailmalla

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos blogivinkistä. Käyn tutustumassa blogiisi :) Nämä on vaikeita aiheita mutta jokaisella on varmasti omansa. Kaikkien ongelmat eivät vain välttämättä näy ulospäin kuten usein ahmimishäiriöisellä näkyy (painon kertymisenä). Eipä se auta masistella asiasta vaan ennemminkin koittaa elää asian kanssa ja kehittyä sen saralla. Kaikki edistysaskeleet on plussaa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *