Hae
Queen of Eve

Reisi-Regina ja Paksu-Bertta

Reisi-Regina ja Paksu-Bertta, Hellittelynimi vai pilkkaamista?

Reisi-Regina on jäänyt ikuisesti mun mieleen, sillä kun mä olin noin 7-vuotias lapsi kuulin erään vieraan miehen nimittävän äitiäni Reisi-Reginaksi. Muistan, että olin todella kiukkuinen ja tuohtunut tästä ja olisin halunnut käskeä sen miehen menemään pois. En tykännyt yhtään. Jotenkin aavistin jo silloin, ettei paksut ja muhkeat reidet ole kaikkien mieleen ja on jotenkin ”väärin” olla reitevä. Pitäisi olla hoikat jalat ettei tule nimitellyksi.

En oikeastaan tänä päivänäkään tiedä miksi tuo mies nimitti äitiäni Reisi-Reginaksi. Ehkä se oli jotain hyväntahtoista flirttiä tai muuta vastaavaa eikä varsinaisesti tarkoitettu vittuiluksi, mutta sellaisena minä sen otin vaikka ihan lapsi olinkin. Mä olin suuttunut äitini puolesta ja mua kiukutti se, että joku vieras mies katsoo oikeudekseen alkaa höpisemään mitään muiden vartalotyypistä.

Muistan, että äitini yritti tyynnytellä kiukkuani ja suhisi ettei saa mennä sanomaan mitään. Olimme silloin kyläilemässä toisen kummitätini kotona joka omisti ison lomakylän ja siellä viihdytettiin myös lomalaisia. Tämä mies oli heidän asiakkaanaan ja lomalaisena siellä joten ehkä senkin takia piti olla mielin kielin. Enää en olisi.

Sillä on väliä kuka sanoo, mitä sanoo ja kelle sanoo

Tuo Reisi-Regina voi olla ihan hyvä juttu silloin, jos paksureitinen pitää omista reisistään ja se Reisi-Reginaksi kutsuja on vaikka oma puoliso joka ihailee niitä muhkeita reisiä. Se ei kuitenkaan toimi ollenkaan, jos kyseessä on joku ventovieras ihminen, oli tarkoitus sitten mikä tahansa. Mä pidän todella tahdittomana ihmisiä jotka huomauttelevat muiden vartaloista yhtään mitään. Se on suorastaan käsittämättömän omituista. Miksi pitää sanoa mitään ääneen? Miksi pitää todeta yhtään mitään?

”Ohhoh, sinähän oot  varsinainen Paksu-Bertta!”

Ei olisi kauhean kiva kuulla tuollaista kadulla, mutta toista koiristani (tuota pienempää käpyä eli Silviaa) sanotaan joskus Paksu-Bertaksi. Se on hieman eri asia. Se on meillä suloista hellittelyä ja muuta hömpötystä, mutta ei varmasti ole samalla mielellä todettu ohikulkijalle kadulla. Mäkin kyllä tiedän olevani eräänlainen Reisi-Regina ja varmasti myös Paksu-Bertta, mutta olisiko asiallista niillä nimillä mua kutsua?

Ohukainen ja paksukainen

Nykypäivänä tuntuu, että sanojaan pitää varoa aika paljon ja joskus voi olla, että sitä kävelee hieman heikoilla jäillä. Jos ei kuitenkaan ole varma mitä voi sanoa ja kelle, niin kannattaa olla sanomatta ollenkaan. Varmaa kuitenkin on, ettei mitkään päivittelyt ja toteamukset ventovieraille ole hyväksyttäviä.

Ei tarvitse kenellekään todeta ”Ohhoh onpas sulla paljon finnejä!”, ”Huh, onpa sulla leveä perse!” eikä mitään muutakaan. Hämmästellä saa ihan omassa päässään täydessä hiljaisuudessa jos on tarpeen. Eihän siitä mitään tulisi jos me kaikki alkaisimme toteuttamaan tätä joidenkin ideologiaa. Ei tässä ehtisi muuta tehdäkään kuin todeta vastaantulijoille asioita heidän ulkonäöstään.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, vai älä alistu samalle tasolle?

Tästä voi olla montaa mieltä, mutta kieltämättä itse kannatan myös napakoita vastauksia epäasiallisille ja idiotteille ihmisille, he kun harvoin ovat vastaanottavaisia asialliselle keskustelulle. En suinkaan tarkoita, että kenenkään pitäisi alkaa läksyttämään ketään ja haukkumaan takaisin samalla mitalla, mutta pieni esimerkkityyppinen palautteenanto voi joskus olla paikallaan.

Hyvät muistot eräästä mehevästä tilanteesta tuli mieleeni, kun eräs entinen hoikka työkaverini sai välillä kuulla ”laihuudestaan” eri tavoin. Kerran ravintolan tupakkakopissa ollessaan joku mies oli tullut hänen viereensä, katsonut pitkään ja sanonut ”Onpas sulla pienet tissit!”, johon tämä tuttavani oli reagoinut kääntymällä hänen puoleensa, vilkaisemalla päästä varpaisiin ja toteamalla ”Onpas sulla iso maha!”. Molemmat oli totta, ja näin kun asiallisesti hänkin totesi että isomahainen ukko se siinä, niin hiljaista oli ollut. Mua aina naurattaa se mielikuva kun he seisoivat sitten kopissa hiljaa tupakoiden ajan ja lähtivät eri teille. Mies oli ollut äimän käkenä reaktiosta, mutta ehkä hyvä niin?

Joskus ehkä kannattaisi siis pitää mölyt mahassa…

Kuvat Ida Tolvanen

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

2 kommenttia

  1. Saara kirjoitti:

    Sä oot ihan huikee nainen! Oot kaunis ja rohkea kun uskallat tuoda näitä asioita esiin! Arvostan sitä todellakin! Oon iha samaa mieltä sun kanssa, että on asiatonta kommentoida millään negatiiviseksi tulkittavallakaan tavalla toisen ulkonäköä.

    Mä oon melko lyhyt (152cm) ja oon aina saanu kuulla siitä. Paljon kommentteja, joilla ei välttämättä aina ole tarkoitettu pahaa mutta ne ovat olleet sellaisia mulle on tullut. Oon saanu kuulla olevani vaahtosammutin ja on taputettu päälaelle…. kaikki tää aikuisena ollessani. Samana kesänä kun täytin 18, eräs nainen kysyi minulta, että oletko sinä se alakoululainen? (Oli kuullut äidiltäni että yksi siskoistani on alakoulussa ja luuli minua häneksi). Se on ollut eka kerta kun annoin napakkaa palutetta takaisin. Ja siitä lähtien olen aina huomauttanut napakasti jos joku jotenkin negatiivisesti on kommentoinut minua. Oon myös ite kiinnittäny huomiota siihen että haluan kehua enkä vain kommentoida.

    Kehut ovat enemmän kuin tervetulleita mutta kommentointi ja toteaminen on usein vain negatiivista ja tarpeetonta.

    • Eve / Queen of Eve kirjoitti:

      Voi kiitos Saara, ihana kuulla palautetta ja kiitos kommentistasi :) Tuollainen kommentointi on kyllä tosi älytöntä, ja siis vielä päälaelle taputtelu, huh huh. Todella alentavaa. En voi ymmärtää mitä tuollaisilla ihmisillä pyörii mielessä. Miksi kukaan haluaa edes tehdä noin? Argh!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *