Hae
Queen of Eve

Hammashoitajan tyttärellä hammaslääkäripelko

Äitini tuoksuu kumihanskoille ja desinfiointiaineelle

Mun äiti on hammashoitaja joten hammaslääkäripelko on ollut mulle vieras asia. Koko lähes 40 vuotisen elämäni ajan on hampaiden hoito sekä hammaslääkärissä käyminen kuulunut mun elämään todella vahvasti. Mulle hammaslääkäriasemat ja muut hammashoitolat oli tuttuja paikkoja jo lapsuudessa ja siellä tuli vietettyä paljon aikaa. Kun muut muistelee ja kuvailee oman äitinsä tuoksua, on se pulla tai jokin hajuvesi. Mun äiti tuoksui aina työpäivän jälkeen miedosti kumihanskojen talkille ja desinfiointiaineelle. Se oli kotoisaa.

Mun hampaita on hoidettu erityisellä huolella jo lapsuudesta lähtien. Kävin säännöllisesti hammaslääkärissä siellä kaava oli aina sama: toteamuksena nolla reikää, nähdään taas. Mä aina ihmettelin miksi ihmeessä monet pelkää hammaslääkäriä ja mitä se sellainen hammaslääkäripelko oikein on? En voinut edes kuvitella. Äiti joskus yritti selittää, että joillain lapsilla on todella huonot hampaat eikä heidän vanhempansa ole harjannut niitä lapsena ja opettanut lapsiaan hoitamaan hampaitaan. Heillä juodaan jo pikkulapsesta sokerimehuja tuttipullosta ja syödään karkkia. Monilla lapsilla on jo maitohampaat rei’illä, parhaassa tapauksessa jokaisessa maitohampaassa kariesta. SItten kun tullaan hammaslääkäriin ruskeiden maitsikoiden kanssa ja vanhemmat itsekin pelkäävät hammaslääkäriä, on hammaslääkäripelko todella helppo istuttaa jälkikasvuunsa.

Käytän usein hammasliuskoja hampaiden hellään valkaisuun koska liuskat eivät aiheuta voimakasta vihlomista

En aina pitänyt mun äidin tavasta hoitaa mun hampaita

Mä olen jollain tapaa hieman herkkä tapaus. En kipuherkkä, mutta vähän vauhkoileva ja dramaattinen persoona toisinaan. Näin oli ilmeisesti jo lapsena, kun mun äiti jo silloinkin ja edelleen nimittää mua toisinaan Vauhko-Liisaksi.

Vaikka mulla aina oli se nolla reikää tuloksena, niin saatoin vinkua ja valittaa äitini ”kovakouraisuudesta” tai esim. parotisrullien tuottamasta kivusta poskissa. Ne on siis ne vanupötköt mitkä taivutetaan poskeen ja jotenkin musta aina tuntui, että mun suu on liian pieni niille ja huulipielet aukeaa. Saatoin myös kavahtaa yhtäkkiä jotain juttua ja huudahtaa ”MITÄ SÄ TEET?!?” ja äiti oli ihan ihmettyneenä sanomassa, että no kuule laitan sun hampaisiin duraphattia sudilla. Siis se ei todellakaan voinut sattua, mutta jotain mä välillä vauhkoilin, haha.

Ihme ja kumma en vauhkoillut mitään kun äitini yli 20 vuotta sitten laittoi hampaaseeni hammaskorun, tuo valkokultainen timantti onkin pysynyt hampaissani liikkumatta näinkin pitkän ajan. Kiitos siitä, en osaisi olla ilman. Kaikenlainen vihlova ja viiltävä kipu on mulle kuitenkin paha paikka, joten esim. hampaiden valkaisun koen kivuaaliksi ja mieluiten teen sen vähän kerrassaan liuskoilla.

Hammaslääkäripelko on ehkäistävissä ja siitä voi parantua

Vaikka mä Vauhko-Liisana en millään olisi meinannut antaa ottaa millin ienpalasessa kiinni olevaa maitohammasta irti joka heilui hengityksen tahdissa ja pari kertaa äiti jahtasi mua joidenkin hammastonkien kanssa kotona (kuulostaa aika painajaismaiselta mutta on ihan nauraen tehty tapahtuma), niin mä sain aika hyvät opit jo lapsesta lähtien. Hampaiden harjaamisesta tehtiin hauska ohjelma jonka avulla etenkin tietyssä iässä mä lapsena olin helpompi käsitellä ja suostuvainen siihen pesutapahtumaan.

Äitin kanssa leikittiin usein hammaslääkäriä, sain pukea lakerikengät, rimpsumekon ja helmet ja istuin eteisessä ”odotushuoneessa” lukemassa lehtiä. Sitten äiti avasi vessan oven ja kutsui mut sisään, ”Neiti Ylönen!” ja oli mun vuoro päästä hoitoon. Mä istuin vessanpöntölle ja äiti laittoi pikkupyyhkeen mun kaulalle esiliinaksi ja sitten alkoi hammastutkimus. Ensin kehuja kuinka näyttää hienolta ja sen jälkeen harjaus. Harjatessa äiti aina saneli lorua ”Et, två, tre, fyra, fem, sex, sju, åttå, nio, tio, elva, tolva, loppakorva” ja tuona aikana käytiin aina yksi hammasrivistö. Noin saatiin ylä-, ja alaoikea, sekä ylä-, ja alavasen ja etuhampaiden etu-, ja takaosat käytyä lorun tahdissa.

Hyvä hammaslääkärikokemus auttaa

Jos itsellä se pelko on, niin onneksi voi asioida pelkopolilla. Hyviä hammaslääkäreitä on paljon tätä varten. Itselleni, niin hassua kuin tämä onkin on vasta nyt aikuisena alkanut tulemaan pientä hammaslääkäripelkoa. Ehkä se liittyy siihen, että on helposti ahdistuva ja penkissä uhrina olo ja mahdollisen kivun kontrolloimattomuus on liikaa.

Sen mä olenkin itse selättänyt sillä, että nytkin kun takahampaissani oli pari lohkeamaa ja jouduin käymään hammaslääkärissä paikkaamassa kaksi hammasta, kerroin heti hammaslääkärille ja hoitajalle reippaasti taustani. Sanoin että olen tottunut käymään paljon hammaslääkärissä koska äitini on hammashoitaja, mutta mulla ei juurikaan ole kokemusta mistään puudutuksista ja poraamisista kun on hampaat olleet aina hyvässä kunnossa. Pelkään kipua ja voin sätkiä ja potkia refleksinomaisesti, joten voidaanko edetä hitaasti, voitteko kertoa tarkasti mitä teette ja pidetäänkö taukoa jos mua ahdistaa. Niinpä mun hampaat hoidettiin tosi hyvin kuntoon Tilkan yksityisellä hammaslääkäriasemalla Coronariassa jonne pääsin ihan kaupungin kautta. Perjantaina korjattiin toinen hammas ja nyt maanantaina toinen. Molemmilla kerroilla hampaani hoiti kuntoon ihana Minttu Virkki jota voin suositella. Hän hyvin lempeästi ja iloisesti suhtautui asiaan enkä joutunut kokemaan minkäänlaista kipua.

Hassua, että minä, hammashoitajan tytär olen yhtäkkiä alkanut jännittämään hammaslääkärissä. Nyt ymmärrän paremmin mitä hammaslääkäripelko voi olla vaikka itselläni tämä on ihan lievä juttu. Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *