Hae
Queen of Eve

Apua syömishäiriöön

Kuinka paljon pitää keskittyä syömishäiriöön?

Kirjoitan blogiini keskimäärin parin viikon välein syömishäiriöön liittyviä postauksia. Siitä huolimatta että aktiivisesti kerron omista kokemuksistani ja tuntemuksistani niin saan aika ajoin toiveita, että kirjottaisin tästä aihealueesta vielä useammin. Itse en kuitenkaan halua täyttää elämääni pelkillä syömiseen ja terveellisempien elämäntapojen sisäistämiseen liittyvillä jutuilla, enkä rehellisesti usko että lukijatkaan haluaisi sitä asiaa käsiteltävän päivästä toiseen, 31 päivänä kuukaudesta. Mun elämässä on paljon erilaisia asioita ja syömishäiriö on vain yksi osa persoonaani, se ei määritä mua kokonaan. Toivon että myös tästä aihealueesta kiinnostuneilla ja kenties samaistuvilla lukijoilla on myös muuta sisältöä ja mielekkäitä asioita elämässään eikä kaikki pyöri vain syömishäiriöön liittyvien asioiden ympärillä.

Jo vuosia blogini on ollut lifestyle-henkinen ja olen selvästi huomannut mun lukijoiden suurimmaksi osaksi nauttivan kokonaisvaltaisesti elämäni ja henkilökohtaisten asioiden ja mietteiden avaamisesta. Joskus ne ovat ihmissuhdejuttuja, joskus ajankohtaisia asioita, joskus kauneutta, sisustusta ja matkustamista. Mitä milloinkin elämässäni tapahtuu ja mua kiinnostaa. Ihan sitä normaalia ja tavallista arkea ja rehellisiä tuntemuksia. Sitten välillä ne jutut pyörivät siellä terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Ne kaikki asiat on mulle tärkeitä ja pieniä osia mun elämästä. Käytännössä kuitenkin lähes viikottain kerroin kuulumisia syömishäiriöön liittyen tai kirjoitan niitä koskevia artikkeleita. Niin tapahtuu myös vastaisuudessa.

Olemme muutakin kuin syömishäiriömme

Syömishäiriöön liittyy usein monia osa-alueita koko elämästä, niin mullakin. Kokonaisuutta tarkastelemalla voi myös huomata heijastumista ja samaistumisen tunteita tai sitten vaihtoehtoisesti ihan uutta näkökantaa omaa elämään. Jatkossakin aion viikottain tai parin viikoin välein pureutua syömishäiriöön liittyviin aiheisiin ja julkaisen juttuja tasaisesti blogissani. Toivon, että ne tavoittavat kaikki sellaiset ihmiset keitä aihe kiinnostaa. Syömishäiriöistä ja tunnepohjaisesta syömisestä kärsii yllättävän moni ihminen, eivätkä kaikki ole ylipainoisia.

Pääasiassa mä olen iloinen ja positiivinen ihminen. Olen optimistinen ja näen toivoa tulevaisuudessa. Näen muutoksen olevan mahdollinen, vaikken aktiivisesti pysty toteuttamaan elämääni kuin oppikirjassa. Olen myös ymmärtänyt, etten yksin pärjää näiden asioiden kanssa eikä ole heikkoutta myöntää sitä. Mielestäni kaikenlaiset tabut ylipainoisuudesta sekä ahmintahäiriöistä tulisi poistaa. Olen ihan yhtä hyvä ihminen näin kuin hoikempana. En kenties ole yhtä terve fyysisesti tai henkisesti, muttei se vähennä mun ihmisarvoa. Hyväksymällä itsensä ja muut ihmiset vikoineen päivineen antaa oman panoksensa positiiviseen muutokseen. Ja vaikka mikään ei muuttuisi, jokainen on hyvä juuri näin. Niin minäkin.

Viime aikojen kuulumisia syömishäiriöön liittyen

Tämän blogipostauksen olen kuvittanut muutamilla syömilläni ruoka-annoksilla. On aamiainen joka sisälsi maksamakkaralla ja herkkukurkulla päällystettyjä hapankorppuja, kreikkalaista jugurttia ja mysliä sekä teetä. On lounas jolloin söin savuporopastaa punajuuripestolla ja rucolalla. On illallinen jolloin söin sisäfilepihviä, sieniparmesanrisottoa ja salaattia kera hyvän punaviinin. Kuvissa ei ole rumia sipsipusseja ja syömiäni hampurilaisaterioita pikaruokaloista, mutta vaikkei kuvia niistä ole, niitä on silti syöty.

En ole syönyt liikaa kertaakaan, mutta taas jälleen vääränlaista ravintoa. Ruokavaliossani on liikaa suolaa ja rasvaa. Ehkä liikaa sokeriakin. Aloittamani lääkityksen sivuoireet ja voimakkain näläntunnen katoaminen ovat tipotiessään ja tunnen taas nälkää sekä ruokahalua. En halua ahmia, mutten ole enää niin robottimainen kuin alussa. Tämä on juuri hyvä merkki siitä, ettei pelkkä oikeanlainen lääkitys ole mikään ihmepelastaja. Muutos tarvii aktiivisesti omaa panostani ja osallistumistani ja koska syömishäiriöön liittyvät ongelmat ovat aika syvällä, niihin tarvii ammittilaisapua. Onneksi olenkin pääsemässä syömishäiriöni ja ajoittain oirehtivan ahdistuneisuushäiriöni vuoksi terapiaan (vihdoin ja viimeinkin!) ja tiedän saavani pitkäkestoista ja ammattimaista apua.

On helpottava tunne kun tietää, että asiat on hoidossa. Syömishäiriöön ei tarvitse alistua.

LUE MYÖS MUUT VIIME AIKOJEN POSTAUKSET SYÖMISHÄIRIÖÖN JA HENKISEEN HYVINVOINTIIN LIITTYEN!

TÄRKEYSLISTALLA VIIMEISENÄ OMA TERVEYS
MÄ TARVIN TERAPIAA
VIIKKO LÄHES RAVINNOTTA
KONTROLLOIMATON HERKKUHIMO ON HIIPUNUT
JOULUHERKUT JA AHMINTAHÄIRIÖ

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *