Viimeinen puristus ja se ois sitte siinä!

Tästä kuvasta ei hevillä uskoisi että koomasin puoli tuntia autossa parkkipaikalla kun en jaksanut nousta ja kävellä kotiin. Hymy irtosi silti ja aina sitä yhden autoselfien jaksaa ottaa :)

Ihan eläimellinen tahti on ollut mun elämässä meneillään ja touhu on suorastaan armotonta. Voin ihan rehellisesti sanoa kuten jo aiemminkin olen postauksissani kertonut että mä olen tosi väsynyt. Aikaa treenaamiselle on tasan nolla, tai vaikka aikaa olisikin vähän, on energiatasot olleet aivan nollissa ja sen tunnin minkä voi esim. maata sängyssä mutta vielä hereillä, sen käyttää siihen ennen kuin onkin pakko alkaa nukkumaan.

Minna poseeraa taustalla hehkeenä. Sohva keskellä lattiaa. Miesten mielestä se olisi varmaan ihan hyvä noin. Ei tarvi kummemmin asetella.

Työviikot on olleet hurjia. Olen parhaimmillani tehnyt tässä parin kuukauden, etenkin viimeisimmän kuukauden aikana kuuden työpäivän putkia jo ihan sellaisenaan, kahdeksan tuntia päivässä ja tunnin matkat suuntaansa: kymmenen tuntia päivässä työasioihin tuhlattuna. Sen lisäksihän mulla oli se aivan tolkuton ylityöputki jossa painatin kaikki päivät töitä kolme viikkoa putkeen, pitämättä siis päivääkään lomaa. Toimistolla istuttiin sunnuntaisinkin ja kärsittiin, mutta palkkapussi kiittää ja se raha onkin nyt enemmän tarpeen kuin koskaan: Takuuvuokrat on tuhansia, vuokrakin ihan tarpeeksi korkea ja sen lisäksi on paljon hankintoja. On sen verran iso asunto vierashuoneineen ettei meillä ole tarpeeksi kalusteita niin sehän oli pistettävä shopaten, ei sillä että se olisi musta kauheaa ja vastenmielistä puuhaa.

Onneksi tässä pääsee nyt viheltämään tän pelin poikki. Kuusipäiväinen työviikko päättyy tänään ja lauantaisen työvuoron jälkeen mulla onkin reilu viikko vapaata! Vietän yhden kesälomaviikon juhannusviikolla ja se on pyhitetty ensin rentoutumiselle ja koirienhoidolle, ja sen jälkeen asunnon fiksailulle, sillä ajatuksena olisi maalata toinen wc-tila ja vahata parkettilattiat ennen kuin viedään kamat. Kaikki avaimet saadaan keskiviikkona joten nyt on pakettiautot ja muut hoidettu Minnan toimesta, ja torstaina raahataan 80% huonekaluista paikan päälle pakulla.

Jotain pientä asunnolle on jo viety. Minnan ostama valaisin ja mun ostama tuoli. Pelkkää lovee!

Juhannus menee varmaan sitten kaupungissa rennosti kämpillä tavaroita asetellen ja ehkä seiniä poraillen kun pitää asennella meidän kymmeniä peilejä pitkin poikin, ai miten niin kaksi diivaa asuu samassa taloudessa? Me heijastutaan joka huoneessa kuudesta eri kulmasta, noh, saa sitten Minna ihailla lihaksiaan ja poseerata samalla kun minä kauhistelen läskejäni ja tarkastelen kasvojani etteihän vaan ole päässyt yhtään ryppyä syntymään.

Mun huoneen ihana rähjäromanttinen 1925 vuoden lautalattia ja hankkimani piianpeili jonka aion maalata mustaksi. Siitä voin sitten tiirailla mahdollisia ensimmäisiä ryppyjäni.

Mahtavuutta on myös se että juhannuksen jälkeinen viikko on todella helppo töiden osalta, ja olen saanut asiani järkättyä niin että kesälomaviikon jälkeen mulla on vain kolmena päivänä töitä, eikä nekään putkeen. Sinne tänne ripoteltu joten viikon saa ottaa todella iisisti ja seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan todella leppoista aikaa, muutosta huolimatta! Se mitä tässä eniten odotan on se että pääsen hengähtämään ja asettumaan aloilleni. Ero ei tunnu yhtään erolta kun meillä menee niin hyvin ja ystävyys on (ainakin toistaiseksi) säilynyt hyvänä. Viihdymme yhdessä ja osaamme edelleen nauraa ja jutella. Se vaan että kun asutaan saman katon alla ja jaetaan yhteinen vuode yöstä toiseen ei oikein konkretisoi eroa, on siis aika kirjaimellisesti jakaa ne hopeat.

Meillä on uudessa kodissa varsin kivat ”hopeat”. Molemmat tykkää laadusta ja designista! 

Toivon myös että lomaviikko ja sen jälkeinen rauhallisempi viikko laskee mun stressitasoja ja pääsen taas nauttimaan liikunnasta. Olo tuntuu todella paskalta kun ei ehdi eikä jaksa tehdä mitään, ja kyllä se kroppa kaipaa liikuttelua eikä vain 10h päivässä koneen äärellä ja autossa ruuhkissa istumista. Ajatus oli että omaan tahtiini, oman fiilikseni mukaan alkaisin tekemään muutamia lenkkejä Töölönlahdella, nyt kun se sijaitsee aivan hollilla, ja sitten saisin tämän kaiken muuttohässäkän jälkeen myös punttitreenit aktivoitua takaisin elämään ja hankittua salikortin uuteen mestaan. Ruokailut onkin ihme ja kyllä menneet ihan kivasti, joten uskon että mun henkinen ja fyysinen hyvinvointi tulevat paranemaan ja paljon pikaisessa ajassa.

Vielä viimeinen puristus ja kohta alkaa uusi elämä!