Hae
Queen of Eve

Kriteerit miesten suhteen ja mistä suostun joustamaan

Tiukat kriteerit miesten suhteen?

Ennen, etenkin nuorempana mulla oli ihan mielettömät kriteerit miesten suhteen. Mun vaatimuslista oli todella pitkä ja tiukka, enkä ollut valmis joustamaan mistään. Olen elämäni aikana ollut neljässä kunnollisessa parisuhteessa joissa on esim. asuttu yhdessä tai oltu muuten vakavasti ja pidempään yhdessä. Niiden ohella on sitten ollut muunlaisiakin suhteita. Näissä suhteissa joissa olen ollut ns. vakavammin yhdessä on aina ollut todella kovat vaatimukset ja ihme kyllä, en ole joutunut juurikaan joustamaan vaatimuksistani.

Joidenkin ihmisten mielestä tiukat kriteerit kumppanin suhteen on typeriä ja jos ei itse ole jotain, ei sitä saisi vaatia toiselta. Mä olen eri mieltä. Valitettavasti ihminen harvoin voi väkisin muuttaa mieltymyksiään ja asioita joista kiinnostuu ja innostuu. Harvalla ihmisellä ylipäätään on sellainen ”ihan sama kaikki käy” -mielipide kumppanin ulkonäöstä, luonteesta ja arvoista. Olisihan niiden jollain tasolla hyvä kohdata.

Ihmisenä joka tietää tarkasti millainen itse on, on usein myös tarkasti tiedossa se millainen toisen tulisi olla. Harva etsii kumppanissa täyttä kopiota itsestään, en minäkään, mutta sopivassa suhteessa yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia on oltava. Joissain asioissa on tärkeä olla samankaltainen, joissain asioissa taas vastakohdat täydentävät tai tasapainottavat toisiaan. Esim. itse olen rahan suhteen huoleton mutta toivon kumppaneilta vakaampaa rahankäyttöä enkä haluaisi yhtä huoletonta tyyppiä. Olen myös kova puhumaan ja intoilen asioista, joten mielelläni otan itseäni rauhallisemman miehen joka osaa olla hiljaa ja kuunnella eikä ole mikään moottoriturpa. Sellaisen joka tasoittaa omaa räiskyvyyttäni.

Ulkonäkökriteerit

Nuoresta pitäen mulle oli todella tarkkaa se, että mies on kalju tai jonkin sortin sänkipää. Miesten hiukset eivät ole koskaan viehättäneet mua, ei etenkään sellaiset perinteiset mallit ja pitkät hiukset olisivat olleet kauhistus. Miehen tuli olla 180-190cm pitkä ja poikkeuksellisen lihaksikas. Alle 100kg painoisia miehiä en missään nimessä olisi voinut kuvitella ja odotin mieheltä kehonrakennus/voimailutaustaa. Ylimääräinen rasva minua ei olisi haitannut mikäli lihasta on alla, mutta kumppanini olivat aika alhaisissa tai vähintäänkin normaaleissa rasvaprosenteissa. Laihaa tai lihavaa miestä en olisi kelpuuttanut. Tässä olin todella tarkka.

Myöskin komeat leukaperät, hyvät hampaat ja jotkin tällaiset yksityiskohdat olivat usein mielessäni. Ihme ja kumma miehet täyttivät kriteerini ja olivat 100% tämän spesifin makuni mukaisia. Tietyllä tavalla varmasti hieman pinnallista, mutta minkä sitä ihminen itselleen voi. Mielestäni kaikilla ihmisillä on oikeus pitää kriteereitä eikä ketään voi pakottaa väkisin viehättymään jostain tietynlaisesta vartalomallista tai ulkonäöstä. Jokaisella on ne omat ihanteensa.

Näistä monista olen viimeisten vuosien aikana höllännyt. En siksi ettei löytyisi oikeanlaista kun en sellaista tosissani ole etsinytkään, mutta olen myös iän myötä muuttunut vähemmän mustavalkoiseksi ja tietyt kulmat minussa ovat hioutuneet pehmeämmiksi. En koskaan olisi voinut kuvitella ottavani muunlaista kuin kaljua miestä sillä en ole hiuksista viehättynyt, mutta nykyisin olen pitänyt useita miehiä (jopa pitkähiuksisia partajeesuksia) oikein puoleensavetävinä ulkoisesti. Se on ollut kiva huomata että viehättyykin laajemmasta skaalasta! Myöskään voimailija/bodaritausta ei ole kutsuva, oikeastaan ollenkaan joka on ehkä isoin ero. Mä en ehkä edes haluaisi enää miestä joka treenaa tavoitteellisesti, sillä se on niin päinvastaista elämää kuin itse haluan elää. Mun lihasvaatimukset on siis aikalailla kadonneet vaikka toki lihaksikkaista miehistä viehätyn. Tämän saa hyvin korvattua myös muuten olemalla isokokoinen ja kaikenlaiset karhumaiset miehet ovat mieleeni.

Luonne ja arvot

Mulle oli todella tärkeää että mies on miehekäs, mieluummin enemmän macho ja hieman konservatiivinen kuin liberaali mielipiteiltään. Olen pitänyt kurinalaisista miehistä joilla on kovat tavoitteet elämässä ja jotka pystyvät suoriutumaan asioista. Kunnianhimoiset ja vahvat persoonat ovat miellyttäneet aina. Osittain tämä on voinut johtua ihan siitäkin, etten itse ole kurinalainen tyyppi joten ihailen sitä toisissa.

Näissä kriteereissä olen edelleenkin pysynyt aika pitkälle, mutta muuttuessani itsekin liberaalimmaksi ihmiseksi, kaipaan myös tietynlaista rentoutta vastapuolelta. Enää ikuiset suorittajatyypit ja perfektionistit eivät niin vedä minua puoleensa, vaan kaipaan semmoista huolettomampaa ja hauskempaa suhtautumista elämään. Se kannustaa mua olemaan oma itseni ja yrittämästä muuttua liikaa joksikin mitä en ole. Uskon, että se myös tekee mut onnellisemmaksi saadessani 100% hyväksynnän itselleni juuri sellaisena kuin olen eikä mua yritetä toisen taholta ohjata suorittavaan elämäntyyliin vaan ennemminkin ihaillaan mun luovuutta ja muita taitoja.

Mulle tärkeitä asioita joista pidän kuitenkin edelleen aika tiukasti kiinni on ne perusarvot. Minulle parhaiten kumppaniksi sopii mies joka on ateisti, ei omaa eikä halua lapsia, ei ole erityisen poliittisesti valveutunut tai ei ainakaan liiaksi vasempaan kallellaan eikä ole vegaani. Sillä taas ei ole enää väliä onko mies karvaton ja kalju kehonrakentaja (mielellään ei) vaiko karvainen ja parrakas iso karhu vaikka pitkällä tukalla. Ihme ja kyllä, saatan viehättyä myös jälkimmäisestä jos on siisti, omalla tavallaan komea, omaa pilkettä silmäkulmassa ja hauskan, rennon asenteen omaava.

Yleisesti jo se, että on täysjärkinen, osaa keskustella, on mukana työelämässä, on pääosin elämä kunnossa, ei omaa päihdeongelmaa ja on kiinnostunut sitoutumaan on jo hyvä alku. Monia muita asioita pystyn suodattamaan ja suhtautumaan leppoisammin kuin ennen.

Näin sitä voi muuttua, minäkin. Ja lyhyessä ajassa!

Kirjoitin 2017 kesällä 100 kohdan listan ihannemiehestäni joka silti pitää aika hyvin paikkansa. Muutamassa kohdassa joustan nyt (jotka tästä tekstistäkin ilmenee), mutta mielestäni tuo lista on ihan fiksu ja mahdollinen. En mä liikoja vaadi, enhän? Käy lukemassa tuo lista TÄSTÄ!

Kuvat Unsplash

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Helppo, hyvä ja herkullinen salaatti

Herkullista salaattia eikä väkisin porkkanan puputtamista

En ole erityisesti terveellisten ruokien fanittaja, mutta olen onnistunut löytämään muutamia salaatteja jotka maistuu mun suuhun todella herkulliselta. Salaatteja olen yrittänyt syödä lähinnä sen takia, että niiden jälkeen olo on kivan freesi ja tiedän muutenkin mun elimistön kaipaavan kasviksia.

Eilen tilasin itselleni kotiin salaattiannoksen Picnicistä, mun lemppari sieltä on kana-caesarsalaatti joka on mun lemppari kaikista salalateista muutenkin. Otan yleensä siis salaattipohjan jossa kurkkua ja tomaattia, siihen sitten tuplakanan ja parmesanlastut, krutonkeja tai pähkinöitä. En erityisemmin pidä mistään salaatinkastikkeista tai öljyistä ja vinegreteistä, mutta perinteinen caesarsalaattiin kuuluva kastike tai valkosipulikastike on mun mieleen.

Teen salaattia myös itse helpoimman kautta

Laiskana ihmisenä ostan usein salaattisekoituspusseja, usein meidän lähikaupassa on vielä alennuksessa S-ryhmän omat Caesarsalaattipussukat. Niissä on parmesanlastut, krutongit ja kastike mukana. Sitten mä vaan lisään kanat (usein valmispakkaus maustettua vuolukanaa), miniluumutomaatteja ja kurkkua.

Varsin simppeliä ja nopeaa, yleensä myös edullisempaa kuin valmissalaatit jostain ruokapaikasta eikä kuitenkaan vaadi sen kummemmin suunnittelua tai vaivaa.

Halvin ja helpoin salaattivaihtoehto

Jos olen oikein fiksu, ostan vain normaaleja salaattisekoituksia, niitä edullisimpia. Sitten ne vuolukanat, kurkut ja miniluumutomaatit ja erikseen pussillisen parmesanlastuja, krutongeja ja erillisen kastikkeen. Niitä miksaamalla saa sitten sitä edullisinta, vielä jos haluaisi olla fiksumpi niin varmasti kannattaisi leikata salaatti itse ja ostaa normikanaa jota sitten valmistaa. Mä en kuitenkaan halua paistella kanaa vaan pidän todella paljon valmispakkauksessa myytävästä vuolukanasta. Se toimii tosi hyvin mulla salaateissa.

Nää mun kanasalaatit on olleet sellaisia järkeviä valintoja joiden avulla kuitenkin tunnen syöväni jotain oikeasti hyvää ja herkullista. Ei tietysti terveellisin vaihtoehto ole tämäkään, mutta laitan aina aika sniidusti salaatinkastiketta. En tykkää jos salaatti on aivan läpimärkää kastikkeesta.

Näin mä kuitenkin saan pikaisesti esim. lounaan duunattua kotona töiden lomassa enkä sorru aina syömään jotain epäterveellistä lihapiirakkaa tai muuta rasvapommia. Salaatin jälkeen jää niin kiva fiiliskin ja kun siinä on reilusti kanaa, on myös se proteiininlähde kunnossa eikä mene pelkäksi porkkanan puputtamiseksi.

Mikä on teidän lempisalaatti?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa