Hae
Queen of Eve

Valinta fitneksen ja mielenterveyden väliltä

Huh huh. Aivan hullua meininkiä! Jengi stressaa joulua ja blogimaailmassakin näemmä jaetaan vinkkejä siitä, kuinka pystyy olemaan läpi joulunkin 100% fitness. Mulle riittää pelkkä muiden joulukiireiden, omantunnontuskien ja suorittamisen seuraaminen, ja voin onnekseni todeta päästäneeni siitä irti. Joulua nyt en ole koskaan stressannut mutta onhan se kauppakeskusten tungoksessa ryntäily ja ihmismassassa hiki päässä vellominen aika ahdistavaa puuhaa. Siihen päälle kun lisätään se että pitää tehdä täydelliset jouluruoat tai vaihtoehtoisesti vetää tyylipuhdas fitnessjoulu täydellä panostuksella parsakaalia ja kanaa puputtaen, niin joo-o, on suorittamista kerrakseen.

Sääntöjä. rajoituksia, älä tee näin vaan tee näin. Sun pitää ja täytyy suorittaa viikossa X määrä näitä asioita: punttitreenit, aerobiset, venyttelyt. Olla hyvä ystävä, puoliso, äiti ja työntekijä ja siinä sivussa vasemmalla kädellä hoida se satumaailman perhejoulu ja suursiivous kotona ennen sitä. Seksihaluja on oltava joka ikiselle päivälle ja tehokas työelämässä, kroppa timminä eikä mitään lipsumisia siitä hoocee-ruokavaliosta tai olet heikko ja huono ihminen. Kyllä on energiaa ja niin positiivinen meininki. Tsemppi tsemppi ja joka päivä kiitollinen siitä ja tästä ja sata kuvaa Instagramiin.

Loppuunpalaminen on tullut monella, syystä jos toisesta. On toki niitäkin ketkä jaksaa, mutta oikeasti harva jaksaa. Mua itseäni on pitkään häirinnyt se mieletön valehtelu mitä monet fitness-ihmiset harrastaa. Ihan oikeasti somessa puhutaan silmät ja suut täyteen tuubaa siitä kuinka on hyvä mieli ja jaksaa ja on energinen ja tää on elämän parasta aikaa ja höpönlöpön. Samat ihmiset sitten itkee kulissien takana kun PRO-tason valmentajat viime vuosien julkipuinneista ja kilpirauhasvaivoista huolimatta pitää valmennettaviaan 700 kalorin dieeteillä ja offillakin pidetään kalorit siellä missä muilla on dieetin lopussa. Elämäntapa-anorektikot vaan hehkuttaa kuinka on mahtavaa ja hampaat irvessä yritetään roboilla koko elämä läpi. Kun valmentajakin on näin hyvä, nimekäs ja etevä niin on vaikea kyseenalaistaa. Se kituuttaa ja vannoo tämän nimeen, mitäpä sitä nuoret tyttöset on kyseenalaistamaan kun vanhemmilla ja kokeneimmillakin on ongelmia.


Sitten näitä romahduksia tulee. Miksei tässäkin voisi vain tunnustaa totuutta ja astua sieltä kaapista ulos? Fitness on hieno juttu oikein toteutettuna, mutta faktat vaan on että kaikista varoitteluista huolimatta se on edelleenkin monissa piireissä ihan jotain muuta kuin mitä päällepäin annetaan ymmärtää. Sen pitäisi olla terveellistä ja hyvinvointia edistävää, mutta näin ei usein ole, ei ainakaan siinä vaiheessa kun kilpaillaan tai kilpauraa tavoitellaan hinnalla millä hyvänsä. Mua joskus kiukuttaa kun haluaisin huutaa maailmalle totuuksia mutta enhän minä voi toisten asioita kertoa, jokaisen on tehtävä se itse.

Ihan siinä samassa kun minä olen täällä puhunut omasta syömishäiriöstäni ja ahmimisesta ja sittemmin puhjenneesta ahdistuneisuudesta hyvinkin avoimesti, toivoisin ettei tätä toisen puolen kitudieettielämääkään hehkutettaisi liikaa ja kuorrutettaisi glitterisillä valheilla. Tulisi nyt kaapista ulos muutkin vaan vaikkei ehkä ole ihan samaa ongelmaa. Kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä niin se auttaa. Se auttaa itseään ja muita samassa tai samantyyppisessä tilanteessa olevaa. Avoimuus ja ongelmien myöntäminen on askel asioiden korjaantumiseen ja henkilökohtaiseen paranemiseen.

Mä en toistaiseksi jaksa panna tikkua ristiin minkään sellaisen takia että mun pitäisi. Mun ei pidä mitään. Munko täytyisi? Ei täydy. Onko pakko? Ei ole kuin kuolla. Tiedän että tuloksia ei saa aikaan lusmuilemalla mutta jos ei vaan jaksa niin pitääkö se ihmisen vetää itsensä psyykkisesti ihan romuksi täyttääkseen jonkun normin mikä nyt on määritelty siksi oikeaksi? Mun mielestä ei. Mulla on nyt hyvä olla kun olen alkanut asettaa enemmän omia tavoitteita, sellaisia itseni päättämiä eikä ympäristön tai yhteiskunnan määrittämiä. Koko ajan otan vähemmän paineita asioista ja pystyn rentoutumaan. Oon saanut aikaa levätä ja yhä vähemmän välitän siitä mitä ympäristö yrittää mulle syöttää siitä millainen on hyvä nykypäivän nainen. Oon just sitä mitä haluan olla.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

12 kommenttia

  1. leena kirjoitti:

    Mahtava kirjoitus!!

  2. Vilhelmiina kirjoitti:

    Juuri viikonloppuna kommentoin kotona että mua lähinnä naurattaa/ärsyttää kaikki ”vältä ähky”-”älä mätä jouluna”-”terveelliset ruoat joulupöytään”-kirjoitukset..ja kyllä,olen itse tällä hetkellä kisadieetillä kohti kevättä mutta jouluna lentää omat ruoat nurkkaan ja aion syödä mitä huvittaa :D toki kaikki syököön mitä parhaaksi näkee ja haluaa mutta oma mielipide on se että kaikki saa höllätä joskus sitä pantaansa ilman että tarvitsee potea huonoa omaatuntoa sen takia kun joku toinen pystyy olemaan”true fitness”läpi vuoden.Vähän sekava kommentti mutta :) Hyvä postaus!

    • mindi kirjoitti:

      Musta noi ”vältä ähky” ja ”terveelliset jouluherkut” postaukset on kyllä ihan hyviä, sillä jos ihminen noudattaa puhdasta ruokavaliota uudenvuoden ja joulun välillä, niin se olotila mikä tulee joulukonvehtien yms perusherkkujen jälkeen on jotain ihan järkyttävää. Se nyt menee överiksi, että kaikki jouluruuat fiksattaisiin uuteen uskoon ravintoarvojen takia, mut ei musta joulu oo niin ihmeellinen tapahtuma, et haluisin hyvillä mielin maata maha kippurassa loppuillan kun tuli vähän herkuteltua pitkästä aikaan. Joten normiherkkujen kaveriks aattelin itsekin tehdä jotain mun kropalle sopivampaa namia ja blogeista saa kyllä hyviä vinkkejä sellaisiin :)

    • Annukka kirjoitti:

      Ai kisadieetilläkin voi syödä mitä huvittaa? Eikös kisadieetti oo se joka vedetään just ennen kisoja, ja jos silloin söisi mitä huvittaa, saa unohtaa ne kisat ;)

  3. maythef kirjoitti:

    ”Oon just sitä mitä haluan olla.” Niin totta. Itse olen sinua reilusti vanhempi ja voin kertoa, että moni ei pysty olemaan ”oma itsensä” koskaan. Tai niin minä sen näen, koska on niin paljon mukavampaa viettää elämää ilman ylimääräisiä pakkoja ja turhaksi luokiteltavia vaatimuksia. Kaikkia se ei miellytä, mutta miksi pitäisikään??

  4. Vilhelmiina kirjoitti:

    Annukka: Ei tietysti koko kisadieettiä voi syödä mitä sattuu mutta esim.joulun voi jopa tässäkin tapauksessa höllätä kun kunto etenee hyvää vauhtia ja itse kisoihin on vielä paljon aikaa.Takaisin ruokavalioon palataan taas kiltisti aaton jälkeen :) pointtina se että tästä joulun syömisestä tuntuu suurelle osalle tulleen aika iso issue.

  5. Sari kirjoitti:

    Sä kyllä olet niin mun sielunsisko ❤ Diggaan ja peukku tälle(kin) :) En millään meinaa päästä eroon siitä ironiasta, että olen lopettanut sun blogin lukemisen aikoinaan kun olit mielestäni niin pinnallinen ja kova ;) Kiitos avoimuudestasi, arvostan :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mäkään en pääse tästä ajatuksesta yli, mutta joo, ehkä mä oon välillä vähän kylmä ja kova kun sille päälle satun ;D Kaikkea jos ei avaa blogiin niin silloin ei tietty kaikesta voi tietääkään, ja esillä on aina vain se puoli minkä antaa lukijoille näkyä, niin hyvässä kuin pahassa.

  6. Hukkakukka kirjoitti:

    Moi! Olen laitellut sulle pariin otteeseen sähköpostia, onko tullut perille vai liekö hukkunut matkalle? :)

  7. Henna kirjoitti:

    Löysin just vasta blogisi, tässä on sitä jotain! Älyttömän kiinnostava ja järkevästi kirjotettu teksti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *