Ihan tavallinen lauantai

Sinkun lauantai sisältää villiä kaupunkijuoksua Tindertreffeillä ja yökerhoissa notkumista, tai sitä että katsotaan Bridget Jonesia ties kuinka monetta kertaa, kitataan yksin viiniä ja märistään samalla hoilottaen Gloria Gaynorin I will survivea. Tai näin ainakin annetaan ymmärtää, muttei mulla vaan ole tämmöistä tarinaa kerrottavana. Mun lauantai on viikosta toiseen sellainen ihan tavallinen lauantai. Ei raportoimisen arvoinen, mutta jostain syystä mä siitä kirjoitan ja jostain syystä sä tätä luet. Hassua.

Jonkun mielestä tämä voi olla aika tylsää ja ehkä niin onkin, mutta tällä hetkellä mun elämä on tällaista ja se on mun mielestä ihan kivaa. On ihan kivaa, että mulla oli ihan tavallinen lauantai. Siis sellainen ihan tavallinen lauantai, että menen mun vanhemmille kylään. Elämä ylipäätään on ihan kivaa lähes joka päivä. Ei mitään älytöntä unelmatykitystä ja fanfaaria, onnistumisia toisensa perään, itsensä ylittämistä ja mukavuusalueelta lähtemistä, vaan ihan vaan tavallista.

Mä en oo koskaan tykännyt jalkapallosta.  Se on aina ollut mun mielestä yksi epäkiinnostavin laji mitä voi olla ja olen ollut kiitollinen ettei mulla ole koskaan ollut miehenä jalkapallofania. Olisi hirveää olla ns. jalkapalloleski ja aina kisojen aikaan kotona pauhaisi futismatsit joka päivä.

En jotenkin ole vaan ymmärtänyt sitä lajia. Hemmetin iso kenttä ja kuvataan niin kaukaa. Pienet tikku-ukot juoksee siellä nurmella, hipaisee joskus vastustajan pitkää tukkaa tai olkapäätä ja sitten teatraalisesti heittäydytään polvea pidellen maahan itkemään. Siis niin kauan kunnes huomataan ettei tarvi enää linkuttaa ja ontua, joten peli voi taas jatkua.

Jostain syystä satuin sitten katsomaan vanhemmillani telkkua juuri kun lauantain Argentiinan ja Ranskan pelin pelaajat esiteltiin ja olin pyörtyä ihastuksesta argentiinalaisen Marcos Rojon kohdalla. Eivät pahalta näyttäneet muutkaan. Niinpä silmät kiiluen seurasin pelaajaa numero 16 ja kiljahtelin kuin teinityttö konsanaan. Tästä lähtikin lumipalloefekti liikkeelle ja katsoin myös illan toisen ottelun, jossa Uruguay kohtasi Portugalin ja voi kuinka vaikeaa oli päättää kumpaa joukkuetta kannustaa! Niin oli komeita miehiä kummassakin joukkueessa, aivan ihana se Ronaldokin. En tiennyt näistä futaajamiehistä että ovat ihan noin komeita, huhheijakkaa…

Muuten lauantai kuluikin sitten hyvän ruoan parissa. Sai taas sitä kalaa mitä ei koskaan tule kotona tehtyä. Ja mun pitää ehdottomasti ostaa savukalasalaattia. Se on niin ihanaa, että voisin syödä sitä jonkun mehevän saaristolaisleivän päällä ihan sellaisenaan.

Syömiset olivat kaikin puolin ihanan kesäisiä. Sellaisia raikkaita ja freesejä. Just sellaisia millaisia mulla ei ikinä kotona ole, mutta syön kyllä jos joku muu kokkaa ja laittaa tarjolle. Tämmöisiä ruokia mä rakastan, mutten vaan itse saa koskaan aikaiseksi valmistaa.

Siinä sitä päivä menikin hyvin jalkapalloa katsellessa (en olisi ikinä itsestäni uskonut moista), snackseja napsien, hyvän ruoan parissa ja koiria rapsutellen. Olispa aina kesä ja tämmöistä ettei ole kiire mihinkään ja saa olla vaan.

Sellainen oli mun ihan tavallinen lauantai!

Psst! Muistakaa käydä osallistumassa tunnin rentoutuspaketin ja hemmotteluhoidon arvontaan tässä postauksessa!

LISÄALENNUS OFFERILLAN LAHJAKORTEISTA!

Koodilla eve10 saat 10% alennuksen kaikkiin Offerillan lahjakortteihin heinäkuun loppuun saakka, joten kannattaa myös hyödyntää muita diilejä tämän kivan alennuksen turvin! Offerillan diilejä tarjoaa Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu. Offerillaan pääset shoppailemaan suoraan tästä*!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa