Hae
Queen of Eve

Yksin kotona

Huiiii… Mä oon ekaa kertaa yksin täällä yhteisessä kodissamme ja oon ollut jo viimeiset pari tuntia niskavillat pystyssä. Heti kahdeksan tai yhdeksän aikaan kun alkoi pihapiiri ja kadut hieman hiljenemään, tuntui että tässä 1925 rakennetussa talossa oli kaikenlaista epämääräistä rapinaa ja kolinaa, ja sen lisäksi möröt tulee ikkunoista ja ovista ja kissat on paholaisen riivaamia. Eikä vielä ollut edes pimeää…

20150629_225945_resized
Nyt televisiosta tulee X-Men ja välillä vilkaisen kauhuissani kun kuulen pelottavaa musiikkia. Ja mikä hirvee näky! Yäk. Tommoset naamat tulee saletisti mun uniin. En halua nähdä tommosia!

20150628_224140_resized
Ja nää Minnan kissat… Niissä on just tänään jotain pahaenteistä. Niiden silmät välkähtelee ja ne liikkuu salakavalan hiljaa ja nopeasti, ja yhtäkkiä ilmestyvät jostain tuijottamaan tai ovatkin ihan mun selän takana. Hui.

Tänään kun mä meen petiin kiitän sitä että uusi jenkkisänkyni on niin pienellä maavaralla ettei sen alle mahdu mitään olentoja. Varmuuden vuoksi kuitenkin joudun varmaan hyppäämään sinne kunnon pompulla jo oviaukosta, ettei vaan mikään tarraa nilkasta.

Joka päivä herkkupäivä

Onko muilla samaa ongelmaa kuin mulla, että tekisi mieli herkutella joka päivä? Mä elän tällä hetkellä siinä ymmärryksessä ettei vaivani suinkaan ole tavaton, ja herkkuhammasta kolottaa yhdellä jos toisella ihan taustatekijöistä riippumatta. Yhden yhdistävän tekijän olen kuitenkin löytänyt, ja se on se että herkkuhampaat ja katkeamatonta karkkipäivää viettävät ihmiset ovat 99% naisia!

Kuten varmaan blogistani on käynyt ilmi niin mulla on huono itsekuri, olen huono kieltäytymään houkutuksilta, ja erilaiset nautinnot ovat elämäni suola (ja sokeri). Mikäli kuitenkin tämä ongelmallinen suhtautumiseni syömiseen jätetään tässä yhteydessä huomioimatta, voidaan silti todeta että kyllä, kyllä ne herkut vaan maistuu normaalia paremmin juuri meikäläiselle.

20150626_195605_resizedAinekset viikonloppuiseen Rocky Roadiin…

Mun monet lapsuusmuistot on aika ruoka-, ja herkkupainotteisia, ja mä muistan selkeästi mitä olen syönyt milloinkin, mikä oli tilanne, mikä oli tunne, ja linkitän näitä tapahtumia lähes poikkeuksetta ihaniin hetkiin elämässäni. Äitini ammatin takia hammaspeikko ei suussani kyläillyt ja hampaani olivat aina hyvässä kunnossa, mä kun en lapsena saanut karkkia oikein ollenkaan ja sen syönti pysyi maltillisena. Ylipäätään meillä ei kotona herkuteltu ylen määrin vaan ihan normaaleissa rajoissa, eivätkä vanhempanikaan syöneet jatkuvasti mitään epäterveellisiä herkkuja joista se hyvän syöminen olisi jäänyt tavaksi. Isäni osti kerran vuodessa kauhean läjän suklaata, jäätelöä ja muuta herkkua, makasi illan sohvalla ja veti kaiken naamariinsa kerralla. Se riittikin sitten pitkäksi aikaa ja ei tarvinut asiaan palata kuin vasta sitten seuraavana vuonna.

20150626_195612_resizedRocky Roadissa on oltava suolaista ja makeaa, ja vaahtokarkkeja antamassa ihanaa suutuntumaa…

Ihan pienenä lapsena kun ihmettelin mitä muut lapset nuolee (jäätelöä) niin äiti ei edes kertonut mitä se on, ja mulle annettiin kuivia jälkiuunileivän viipaleita joita ihme ja kumma sitten onnessani mussutin tietämättä paremmasta :D Mun mielestä mut on kasvatettu ruoan ja herkkujen suhteen hyville teille, ja aina olinkin hoikka/normaalipainoinen lapsi ja nuori, mutta silti olen ollut aikamoinen harakka herkkujen perään ja ne ovat enemmän tai vähemmän ongelma olleet aina siitä lähtien kun sain itse käyttää rahaa. Mä käytin rahat kioskilta ostettaviin irtokarkkeihin ja nakkikioskin herkkuihin!

20150626_200943_resizedMmm… Eikö näytäkin hyvältä?!?

Muistan kuinka oltiin mummon ja vaarin kanssa hiihtämässä Heinolassa ja mukana oli termarissa kuumaa kaakota ja eväsrasiassa voipaperiin käärittyjä hiivaleipäpaloja korppukinkulla ja kurkulla varustettuna. Muistan kuinka tarhassa sain jäätelöä jonka sisällä tikun ympärillä oli purkka, ja koska mä rakastin sitä purukumia niin piilotin sen poskeeni ennen päiväunille käymistä ja suun tarkastusta ja narrasin päiväkotitätejä että laitoin sen jo pois. Siellä mä makasin valveilla päikkäriaikaan omassa petissäni ja salaa jauhoin vaaleanpunaista makupurkkaa. Oi nam!

20150627_203013_resizedArvatkaapa kuinka hyviä nää oli…

Muistan kirkkaasti sen päivän kun sain ensimmäistä kertaa juustosnackseja. Ne oli niitä Taffelin ja alle 100g kokoisessa  sipsipussissa kun ei silloin mitään megakokoja edes valmistettu. Olin 8-vuotias ja rakensimme mökkiämme, ja pihalla oli katos jossa nautittiin evästä pihahommien lomassa. Minua vanhempi pikkuserkkuni oli mökkitalkoissa mukana ja hänellä oli tälläistä herkkua mukana. Mä olin ihan huumassa. Pidin yksittäisiä naksuja kauan suussani ja imin ne luttanoiksi, hitaasti nauttien ja toivoen että voi, kunpa kohta kehtaisin ottaa taas uuden. Ne oli niin hyviä, ja siitä syntyikin mun loputon rakkaus juustonaksuja kohtaan.

20150627_202949_resizedUskoo ken haluaa, mutta ulospäin en olisi uskonut että pieni mutta pippurinen Fitness-Mira (ole hyvä lisänimestä) pystyisi syömään kulhon lähes tyhjäksi ;)

Muistan myös kuinka karkkihimoissani ala-asteella löysin keittiön yläkaapista ihan hirveän pahanmakuisia liköörikonvehteja. Niistä mä puraisin päät poikki ja valutin liköörin lavuaariin ja huuhtelin suklaata kraanan alla juoksevassa vedessä. Hieman se maku parani ja auttoi ensihätään, mutta kyllähän se kitkerä liköörin maku sieltä puski siltikin läpi. Oli vaan karkkia saatava, saatana. Ala-asteella ystäväni Sohvin kanssa yökyläiltiin ja tehtiin uunissa ranskalaisia ja nakkeja niin että paperi vaan kärysi ja syötiin Polka-jäätelöä ja Barbeque-sipsejä. Oi niitä muistoja!

Muistan monia nakkikioskiruokia, tilanteita kun niitä syötiin ja kuinka hienoa ja ihanaa se oli. Muistan varmaan kaikki karkit elämäni varrelta, juhlatarjoilut ja muut kuin eilisen. Ne tuo mieleen mukavia muistoja. Nykyään sitten niitä mukavia muistoja haluaisi joka päivä, ja mikään ei olekaan kivempaa kuin syödä vuoronperään suolaista ja makeaa, aina tasapainotellen sen hyvän ja huonon olon välimaastossa. Ei liikaa, muttei missään tapauksessa liian vähääkään, joka päivä on jotain saatava.

Millainen asenne teillä on herkkuihin?