Järjetöntä parisuhdesekoilua
5
Parisuhdesekoilua – Taas mä löysin sen oikean
Välillä musta tuntuu että mua ärsyttää todella paljon ihmisten parisuhdesekoilut. Kyse ei ole mistään kateudesta ja katkeruudesta liittyen siihen etten esim. juuri nyt ole itse parisuhteessa, vaan pikemminkin tämä ärsytykseni johtuu ihan siitä että aina toisinaan unohdan sen että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä. Kannan tätä parisuhdesekoiluallergeenia riippumatta omasta suhdestatuksestani, ja jos jotain kauhistelen ja hämmästelen ylhäisessä yksinäisyydessäni on ne nämä kumppaneiden vaihtoviikot.
Yksi asia jota en ole koskaan ymmärtänyt ja joka saattaa mua ihan sivustaseuraajanakin ärsyttää ovat ihmiset jotka sekoilevat jatkuvasti parisuhteissaan. Vaikkei heidän sekoilunsa minulle kuulukaan, niin nykypäivänä se usein kuitenkin näkyy. Moni tunteella elävä ja suhteesta toiseen hyppivä tapaus kun on muutenkin aika ääripäiden ihminen ja impulsiivinen tapaus, ja tunnekuohuissaan sitten avautuu sosiaalisessa mediassa elämänsä käänteistä aina kun niitä on, ja niitähän on.
Kun vuoteen mahtuu pari paikkakunnanvaihtoa, neljä uutta kumppania, kolme eroa, kahdet kihlat ja uusimman kanssa kuukauden sisään vauvauutinen (ja lapsia saattaa olla jo entuudestaan useille eri kumppaneille), alkaa mulla pyörimään silmät päässä. Itselleni herää jonkinlaisia myötähäpeän, hämmästyksen ja kummastuksen, epäuskon ja täydellisen tyrmistyksen tuntemuksia kun samaiset ihmiset tuntuvat vaihtavan kumppaneita yhtä usein kuin jotkut sukkia.
En ole koskaan ennen rakastanut ketään näin paljon
Asiaa usein korostaa vielä se, että jokaista uutta suhdetta on hypetetty alusta asti todella suurella volyymilla, parisuhdestatukset on ilmeisesti lätkäisty viikon sisällä ensikohtaamisesta ja asioissa rynnitään eteenpäin sellaisella vauhdilla ettei harvemmin somea seuraavat pysy edes mukana. Elämäntilanteet muuttuu joillain ihmisillä niin nopeasti, etten aina ole edes varma että kenen kanssa he nyt ovat parisuhteessa, kunnes paljastuu että he ovat jo kahdesta aiemmastakin ehtineet erota, siis niistä jotka julistettiin suureen ääneen elämän suurimmiksi rakkauksiksi ja juuri niiksi oikeiksi, eikä koskaan ennen oltu tunnettu mitään tällaista (paitsi juuri pari kuukautta sitten) ja kaikki entiset olivat vain pettureita/hulluja/narsisteja.
Itselleni tämä on todella vierasta, ja olen pian ollut kaksi vuotta sinkkuna. En tarkoita että kaikkien tulisi elää kuin minä jossain nunnaluostarissa, ja olen todella onnellinen niiden puolesta ketkä löytävät uuden ihastuksen/rakkauden pian eronsa jälkeen. Jotenkin vaan jään miettimään että onko tuossa liukuhihnatouhussa mitään järkeä? Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä vetämään happea ja kokeilla vaikka sitä yksin olemista? Vaikka edes puoli vuotta? Se ei oikeasti ole pitkä aika, tää kaksi vuottakin on mennyt kuin siivillä enkä ole edes ehtinyt huomata.
Katkeran sinkun puhetta?
En voi väittää etteikö ajatus ihastumisesta ja rakastumisesta olisi joskus ihan kiva, mutta en mä tiedä olisiko niin kauheen kiva tehdä se monta kertaa vuodessa ja elää tunne-elämältään jossain ikuisessa vuoristoradassa.
Oonko mä ainoa kuka tuntee näin ja ihmettelee että mikä tää homman nimi on? Onko se vaan tää nykypäivän meininki että erosta seuraavana päivänä ellei jo samana ollaan Tinderissä ja ei kun uutta matoa koukkuun, ja sitten samantien pää kolmantena jalkana rynnitään suhteessa eteenpäin karmit kaulassa ja huudellaan ympäri kyliä sitä aitoa ja oikeaa ikuista rakkautta, kunnes sama homma alkaa hyvin pian alusta, jonkun toisen kanssa…
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808
Must on ihan ok olla erosta seuraavana päivänä vaik tinderissä, mut toi et viikko ekan tapaamisen jälkeen muutetaan yhteen tai et mennään kihloihin vaan koska osoitetaan muille kiintymystä tai siks koska on kiva pitää sormusta.. Siis joidenkin ihmisten parisuhteet todella aiheuttaa myötähäpeää!
Tottakai, onni kuuluu kaikille ja ehkä me kaikki löydetään se eri jutuista.
Uskon kuitenkin, että toi ”näyttäminen” liittyy tähän nykyajan somekulttuuriin ja muutenkin siihen, että pitää aina elää ihan täysillä ja reunalla tai muut ajattelevat että oot tylsä. Voi kurjuus ? niillä on varmaan huono itsetunto loppupeleissä.
Niin no toki jos suhde on henkisellä tasolla loppunut jo ennen virallista eroa niin Tinder varmaan kiinnostaa jo seuraavana päivänä, osallahan se kiinnostaa jo suhteen aikana.
Mä en sinänsä kummeksu sitä jos joku menee nopeasti kihloihin/naimisiin/lisääntyy. Jotkut vaan tietää sen nopeasti ja tekee rohkeita päätöksiä. Mut se että jos samat ihmiset on koko ajan tekemässä tota eri ihmisten kanssa niin…
Samaa olen sivusta seurannut minäkin!
Sinua vanhempana voin sanoa, että ennen oli kaikki paremmin – ei parisuhteissa, mutta ilman somea ja kaiken maailman sovelluksia!
Ennen oltiin yhdessä, that´s it. Nyt roikutaan somessa monilla eri kanavilla ja tuntuu ote lipsuvan. Kaikki on helpommin saatavilla – ihmisetkin tuntuvat olevan jotenkin kertakäyttökamaa.
Kiitän luojaani, että omassa nuoruudessani ei ollut nettiä tai kännyköitä!
Tietysti ihmiset muuttuvat maailman mukana, tuntuu olevan jatkuva kiire, jonnekin?
Olisi kyllä todella raskasta olla nykypäivän teini tai nuori aikuinen. Paineet on kovat, ja ihmissuhteet ovat hieman kertakäyttökamaa (ja uskottomuus on huipussaan koska tilaisuus tekee varkaan).
Tuollainen toiminta juontaa myös usein rikkinäisestä lapsuudesta tai lapsuuden kokemuksesta – ei haluta/pystytä olemaan yksin. Tuollaisten ihmisten kannattaisi pysähtyä ja miettiä oman toimintansa syitä.