Hae
Queen of Eve

Huh mitkä kaksi kärsimyksen päivää…

Kaksi kärsimyksen päivää

on onneksi nyt takanapäin ja voin jo suhtautua sattuneisiin vastoinkäymisiin niin, ettei mikään verisuoni katkea päässä tai aiheuta jotain massiivista hermoromahdusta. Avauduinkin jo mun Instagramseuraajille stoorini puolella tässä pari päivää sitten siitä, että nyt on armoton v*tutus ja hommat päin persettä. Ei tämä Espanjan elo koko ajan pelkkää aurinkoa ja positiivisia viboja ole ollut ja luonnollisesti kuukauteen mahtuu myös huonoja hetkiä. Kaikista vastoinkäymisistä tai mielenpahoituksista ei voi blogin puolella avautua koska ne voivat olla asioita jotka sitten tarpeettomasti loukkaavat muitakin ihmisiä, mutta pienen avautumishetken tässä kuitenkin pidän näyttääkseni, ettei täällä etelässäkään kaikki mene niin kuin Strömsössä.

Onni onnettomuudessa on se, että aiemmat kolme viikkoa ovat menneet pääasiassa hyvin ellei jopa loistavasti ja päällimmäiset fiilikset tämän kuukauden reissun loppupuolella ovat positiiviset. On ollut ihana reissu ikävistäkin jutuista huolimatta enkä soisi sen loppuvan. Älkää siis luulko, että tässä kiittämättömänä valitan ja negailen, mutta fakta on ettei aina hommat mene putkeen ja joskus on hyvä päästellä höyryjä.

Matkaseurassa ei vikaa, kaikessa muussa kyllä

Rakkaan henkisen pikkusiskoni, 13 vuotta nuoremman Jaanikan kanssa olen matkannut ennenkin. Olemme olleet ekalla reissullamme useamman päivän putkeen kesäretkellä Virossa, sitten talvilomalla hienossa sviitissä Tsekeissä ja Prahaan tutustumassa, sitten kevätreissulla Lontoossa ja nyt, ensimmäistä kertaa etelässä, kuukauden putkeen. Ajan viettäminen Jaanikan kanssa pidempään kerralla ei ole mikään ongelma, sillä reilun kuuden vuoden ystävyytemme aikana Jaanika on muutamaan otteeseen asunut luonani, parhaimmillaan seitsemän kuukauden ajan ja näin ollen olemme kyllä tottuneet toistemme seuraan, kuorsaamiseen ja piereskelyyn ja muihinkin ei-aina-välttämättä-niin-miellyttäviin tapoihin ja piirteisiin.

Nämä kaksi kärsimyksen päivää ovatkin olleet pääasiassa sarja sekalaisia epäonnistumisia, ikäviä yhteensattumuksia, kiirettä, aikataulujen pettämistä, ahdistusta sovittujen asioiden muuttumisesta ym epämääräistä säätöä johon kumpikaan meistä ei ole voinut vaikuttaa. Siinä ei ole auttanut kuin alistua ja niellä kiukkua, ja kun tuo alistuminen ja mielipiteiden ilmaisematta jättäminen ei ole mun persoonalle ominaista, niin riehuttuahan sitä on tullut pariin otteeseen ja päästeltyä höyryjä oikein urakalla.

Mitkä kaikki asiat ovat sitten menneet päin persettä ja aiheuttaneet nämä kaksi kärsimyksen päivää?

Sunnuntai – Retki Marbellaan ja Puerto Banukseen

  • Pommiin nukkuminen ja lähdön siirtyminen kahdella tunnilla
  • Puerto Banuksessa ajoimme vahingossa jonkun hotellin parkkihalliin josta emme meinanneet päästä pois, ensin ei löytynyt paikkaa mistä ovista poistumme ja sitten selvisi ettemme oikeastaan olisi sinne saaneet autoa edes jättää
  • Puerto Banus itsessään oli kaunis ja kuvat kohteesta onnistuivat, mutta erittäin kirkkaan auringonpaisteen johdosta oikeastaan mitkään minusta otetut tai yhteiskuvat ja lähikuvat eivät onnistuneet, koska näytimme niissä vihaisilta ja siristelimme silmiä
  • Matkaseuralaiseni halusivat syömään ”sille kuuluisalle Marbellan upealle rannalle ja johonkin rantaravintolaan”, mutta rannalle emme päässeet millään. Meri aina jossain vilkahti, mutta matka tyssäsi umpikujiin.
  • Maksuton internet oli kaikilla lopussa (ei oikeasti ollut, yhdellä olisi sitä ollut muttei ollut siinä vaiheessa tietoinen) ja yritimme pärjätä mahdollisimman paljon pelkällä navigaattorilla joka oli virhe
  • Ajoin hirveässä paineessa vieraassa paikassa käytännössä täysin summamutikassa kapeita katuja, yrittäen lukea samalla tienviittoja ja tarkkailla liikennettä, varoa kolaroimasta autoa ja jumittumasta mutkaisiin ja kapeisiin kujiin jotka olivat täynnä päin helvettiä pysäköityjä autoja ja paljastuivat umpikujiksi
  • Kaikkea tätä vahvisti voimakas nälkä ja vessahätä meillä kaikilla kolmella, mutta emme voineet pysähtyä mihinkään edes pissalle kun ei löytynyt paikkaa mihin auton olisi voinut pysäyttää saati parkkeerata edes viideksi minuutiksi
  • Päätimme luovuttaa parin tunnin tuskaisen etsimisen jälkeen koska emme voineet enää odottaa enempää ja tuhlata aikaa, joten suuntasimme takaisin Fuengirolaan ajatuksena helppo ravintolaillallinen ja pikainen pääsy vessaan, olimme väärässä!
  • Takaisin Fuengirolaan päästyämme jouduimme ajamaan kilometrien rantakadun useaan kertaan päästä päähän 20km/h körötellen ja parkkipaikkaa etsien, sillä koko Fuge oli päättänyt lähteä liikenteeseen. Myöskään sivukaduilta ei löytynyt parkkipaikkaa, eikä mistään kauempaakaan, emme päässeet pysähtymään ja menemään vessaan
  • Noin 30min lisäkärsimyksen jälkeen löysimme parkkipaikan ja menimme ensimmäiseen kohdalla olevaan ravintolaan, joka tarjosi sekä intialaista, italialaista ja meksikolaista ruokaa, hmm… huono enne…?
  • Intialaiset ruoat olivat kuulemma hyviä, mutta italialaisesta menusta tilaamani mustekalarenkaat varsin keskinkertaisia, ja annoksestani jäi puolet syömättä.
  • Kotiin päästyämme painuimme kaikki uupuneina nukkumaan päiväunia jotka venyivät useiden tuntien pituiksi, ja koko päivä olikin aikalailla sitten siinä. Onneksi asialle voitiin naureskella, mutta emme tienneetkään seuraavan päivän tuovan lisää samanlaista settiä…

Muuttopäivä Fuengirolasta Mijas Costalle Marina Del Reyhin

  • Olimme täysin paskana edellisestä päivästä ja nukuimme taas pari tuntia liian pitkään
  • Aloin tekemään töitä jotka olin aikatauluttanut itselleni kahden tunnin hommaksi, totuudessa työhön menikin viisi tuntia. Arviointini meni aivan pieleen erinäisten vastoinkäymisten kohdatessa työntekoa
  • Alkaessamme pakkaamaan tavaroitamme, arviointimme 15-30min pakkauksesta muuttui puoleentoista tuntiin kun huomasimme, että tavaravuori on aivan jäätävä kahdella naiselle keistä toinen on reilun kuukauden matkalla ja toinen puolentoista kuukauden reissulla. Minulla yksinäni kaksi isoa matkalaukkua ja pieni matkalaukku, Jaanikalla kymmeniä kasseja (sisälsi myös kymmeniä kenkiä, esiintymiskamoja, studiolaitteita, mikrofoniständejä ym)
  • Emme saaneet autoon mahtumaan kaikkea, joten koko jääkaapin sisältö sekä uima-altaaseen kuuluvat lelut ja kellukkeet jouduimme jättämään odottamaan erillistä noutokertaa
  • Tietenkään emme myöskään olleet syöneet koko aikana koska emme olleet ehtineet ja oli järjetön kiire. Nälkäkiukussa itkupotkuvinku-raivareita vääntäessä muuttaminen ja pakkaaminen oli varsin mielekästä puuhaa, etenkin kun jo seuraavat aikataulut puski päälle
  • Seuraava kohteemme korkealla sijaitseva kolmekerroksinen rinnetalo, johon loogisesti myös hirveä kiipeäminen useiden, noin 30kg laukkujen ja kassien kanssa. Onneksi talosta löytyi pyörätuoliluiska jotka pitkn saimme kamoja raahattua.
  • Ulkona pilkkopimeää, ovet ja portit eivät avautuneet kunnolla ja hirveä rassaus avaimilla. Jano, nälkä, vessahätä, hermoromahdus. Sisälle päästyämme kompuroimme vieraassa talossa ympäriinsä, sillä tietysti oli sähkökatko päällä!
  • Pilkkopimeässä ympäriinsä soitellen saimme tovin päästä sähköt päälle ja hetken hengähdettyä. Sain juotua kylmän siiderin jonka tajusin ottaa edellisestä paikasta mukaan ja ladattua puhelinta jonka akku oli finito.
  • Tässä vaiheessa myös eräs Espanjassa asuva kitaristi saapui Jaanikan luo harjoituksiin, keskelle sitä helvettiä, sotkua, sekasortoa ja sähkökatkosta. Niin ja kiirettä, olimme tunteja aikataulusta myöhässä ja meidän olisi pitänyt olla hakemassa Suomesta saapuvaa kuvaajaa rautatieasemalta. No ei muuta kuin soittoa, että otappa taksi tänne. Ei maksa paljoa ja lyhyt matka.
  • Puolen tunnin päästä soitto kuvaajalta, jonka taksikuski oli jättänyt väärään osoitteeseen 9km päähän meidän talosta. Kuvaajalla loppui akku ja puhelin sammui kesken kaiken. Ei hajuakaan missä tyyppi jumissa. Me edelleen nälkäkuolemassa ja odottaen, että päästäisi hakemaan ruokaa.
  • Kuvaaja vihdoin saapuu, päästään lähtemään etsimään avoinna olevaa kauppaa joka on hemmetillisen työn takana. Espanjassa ei ole juurikaan 24/7 kauppoja mitä esim. Helsingissä on joka kulmalla. Täällä ruokakaupat menevät kiinni jo yhdeksältä illalla ja ovat usein sunnuntaisin kiinni, kaikkialla kuollutta. Löydämme kuitenkin sikakalliin intialaisten pitämän pikkumarketin mistä saadaan pakolliset.
  • Ajelumme ruokakauppaa etsien oli väsyttävää, eksyimme pariin otteeseen ja kaikki olivat niin henkisesti kuin fyysisesti ihan poikki. Onneksi Mäkin autokaistalla myyjääkin nauratti kun kielimuurin yli tilailtiin ties mitä ja ei mennyt sekään homma putkeen. Saatiin kuitenkin ruoat ja päästiin kotimatkalle.
  • Kotimatkalla ajettiin pieleen kun mentiin vahingossa pimeässä ohi paikasta mistä piti kääntyä. Tämä aiheutti sen, että piti ajaa kilometritolkulla lisää jotta päästiin kääntymään. Pimeässä seikkaillen, kiellettyjä ajosuuntamerkkejä kaikkialla, navigaattori neuvoen ihan muuta kuin todellisuus.
  • Kämpille päästyä ei tietty toivoakaan, että olisi päässyt nukkumaan. Meillähän on vielä perkele pedit laittamatta, kassit purkamatta ja vaikka mitä. Ai että kun on ihanaa.

Pienistä vastoinkäymisistä voi kertyä ihan älytömmän suuria juttuja kun niitä tulee koko ajan lisää ja lisää. Kotisohvalta blogia lukiessa nämä varmasti tuntuu ihan turhilta. Kieltämättä meitäkin nyt naurattaa kun oikoluin tämän ääneen, mutta trust me: Nämä kaksi kärsimyksen päivää oli oikeesti yhtä helvettiä kun mikään ei onnistunut. Tähän päälle tuli vielä aika paljon henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja muuta angstia ja sekoilua jota ei blogiin voi vuodattaa, joten voitte kuvitella millaisen mausteen se tälle tarinalle antaa. Stresslevel 100000 :D

Mutta hei, nyt ollaan taas rennoin mielin ja kaikki on ihanaa. Terkkuja Suomeen!

Psst! Muista tsekata arvonta Hehkuva Dermosil kesämeikki -postauksesta ja osallistu blogissa sekä Instagramissa. Koodilla eveliina18 koko tämän viikon Dermosilin nettikaupasta tilaukset ilman postikuluja!

Jos haluat seurata matkaani ja meininkiä niin pysy kuulolla blogissa ja siirry virtuaalisesti Espanjaan mun Instagram Storyissä. Eli laitappa queenofeve seurantaan!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

13 kommenttia

  1. Annu kirjoitti:

    Kun luin tämän postauksen alkua, ajattelin että voi että, mitä kamalaa teille on sattunut, alkoi ihan harmittamaan että onko teidän reissu mennyt pilalle jonkun vakavan tapahtuman takia.
    Kun luin pitemmälle ja selvisi että ”kaksi kärsimyksen päivää” pitikin sisällään niinkin kamalia kärsimyksiä kuin myöhästymistä, nälkää, pissihätää, huonoa ruokaa, eksymistä, hikoilua, pakkaamista ja vielä kaiken lisäksi petien laittoa väsyneenä! :D
    Kuten itsekin totesit, hieman huvittavalta kuulostaa teidän vastoinkäymiset. Tai lähinnä se, kuinka suuren kärsimyksen näistä (normaaleista) asioista saitkaan aikaan! Angstia ja stressileveleitä? :D Mietin vaan, että pitääkö elämä sinulle olla aina helppoa, oletko tottunut sellaiseen, etkö kestä yhtään hankaluuksia?
    No tsemppiä joka tapauksessa loppulomaan ja tervetuloa sitten takaisin Suomeen niiden arjen stressitekijöiden pariin! ;)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kuten tuossa blogitekstissä kerroinkin, niin nämä eivät olleet ainoita asioita, vaan kaiken tämän päälle tuli paljon henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja muita ikäviä juttuja jotka vielä lisäsivät painetta pönttöön meillä molemmilla. Ne vaan olivat sitä luokkaa ettei pysty blogin puolelle avaamaan. Mutta jo se, että kaksi päivää putkeen KAIKKI ASIAT EPÄONNISTUVAT kerta toisensa jälkeen on aika ennenkuulumatonta, siis niin ettei MIKÄÄN asia mene normaalisti vaan joka asiassa on joku vika/vääryys tms. Onhan se aika ärsyttävää, että joutuu epäonnistumisten ja vastoinkäymisten putkeen. Nyt tietty nauratti ja oli ihan hauska listata sitä kaikkea mikä meni päin… mutta sunnuntaina ja maanantaina tuota paskaa koko ajan elävänä ei hirveesti naurattanut ja vitutus oli käsin kosketeltava.

      Mitä tulee kysymykseesi pitääkö elämä olla mulle aina helppoa, niin vastaan kyllä. Kyllä mä soisin, että elämä olisi aina helppoa ja pyrin kaikin keinoin siihen, että saan tehtyä elämästäni hyvää, helppoa ja nautinnollista. Olenkin siitä blogin puolella kirjoitellut useaan otteeseen, ja mielestäni se on tila johon kaikkien pitäisi pyrkiä, tai luulisi ainakin kaikkien sellaista elämää haluavan. Toki positiiviset haasteet voivat olla kiva juttu, ja toiset ihmiset ovat myös hieman masokistisia ja nauttivat siitä kun voivat asettaa itsensä epämukavuusalueelle, mutta itse en ole sellainen.

      En kuitenkaan ole mitenkään tottunut helppoon elämään vaan minullakin on ollut vastoinkäymisiä tässä kohta 39 vuoden aikana. Oma isä on tehnyt itsemurhan mun teinivuosilla, olen joutunut pärjäämään yksin jo nuorena ja aikuistumaan ja ottamaan vastuuta aivan liian aikaisin, olen sairastunut ahmimishäiriöön ja kärsinyt syömishäiriöistä koko aikuisikäni, mulla on ahdistuneisuushäiriö ja vaikka mitä. Kyllä sitä huolta ja murhetta on isommassakin kaavassa. Ei ole helppoa siis aina ollut ja kaikki asiat eivät todellakaan ole oppikirjamaisen hyvin. Koen, että olen saanut elämässä ihan tarpeeksi hankaluuksia enkä niitä välittäisi saada yhtään lisää, mutta kukaa muukaan? Pikkuhankaluudet kuuluvat elämään ja niitä sattuu jos nyt ei joka päivä niin ainakin joka viikko jokaiselle, mutta se että oikeastaan kaikki asiat menee päivässä pieleen pari päivää putkeen on jo tragikoomista. Veikkaan, että tässä samassa tilanteessa olisi voinut huumori loppua monelta muultakin kuin itseltäni ja matkaseurueeltani :)

      Eiköhän tämä loppureissu mene ihan ookoo, tai ei ainakaan tämmöistä kahden päivän perseilyä tule enää vastaan :D

  2. marieme kirjoitti:

    Ihana lukea, että joku muukin kärsii joskus ”first world problems” -tilanteista. Jälkeen päinhän se naurattaa mutta tapahtumahetkellä tekis mieli repiä tukka päästä :D Hyvää vertaistukea!
    Ihan turhaa Suomessa usein ylistetään kärsimyksessä kieriskelyä ja ”harmaan kiven läpi” taistelua. Kukaan ei ihale ja arvosta sitä, että ottaa iisisti, vaikka juuri niin pitäisi olla. Ehkä se on peruskateus mikä painaa.
    On ollu kiva lukea näitä Espanja-postauksia, miten työ- ja lomamatkan yhdistäminen on ollut.
    Stressitöntä loppu lomaa!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Joo siis eihän nämä ole mitään siihen verrattuna, että maailmassa on sotaa, nälänhätä, ihmisoikeusrikkomuksia ja eläinrääkkäystä, mutta asiat pitää aina suhteuttaa siihen ympäristöön missä ne koetaan. Pienet kommellukset kuuluu kaikkien elämään, mutta sadan sarjana alkaa iskeä epätoivo itse kullekin :)

      Yleensä tämän tyyppisistä postauksista seuraa hieman lukijoiden ärtymystä (en tarkoita Annua edellisessä kommentissa, se oli ihan normaali kommentti) ja saattaa ihan paskaa lentää ympäri nettiä. Ihmisiä ärsyttää se jos valittaa jostain heidän mielestään turhasta (mikä kellekin sitten on turhaa) ja asiat kasvaa suuriin mittasuhteisiin.

      Mä kyllä ihan ylpeesti seison sen ajatuksen takana, että elämässä ei pidä uhrata omaa mielenterveyttä vaan sillä että kuka täällä eniten töitä paiskii, kärsii ja riutuu. Kilpailkoot ne siitä ketkä moisesta jonkun kieron nautinnon saavat (ja niitä on paljon suomalaisessa kulttuurissa). Meiksi yrittää ottaa lungisti :D

  3. Jade kirjoitti:

    Joo kuulostaa kyllä erittäin ärsyttävältä, turhauttavalta ja vastoinkäymisiä täynnä olevalta ja kun ei vielä tiedä edes kaikkia asiaan liittyviä muita juttuja! Jos joku tulee kauhistelemaan että no onpa ongelmat niin vois hän miettiä omalle kohalle miltä nuo ehkä tuntuis.. ja noin paljon epäonnea ei tunnu normaalilta eikä ulkomailla etenkään suotavalta! Tsempit täältä ja onneks loma on muuten ollu sit kuitenki loistava :)
    Toki on isompiaki asioita mutta kyllä itelläki iha varmasti ottais nuo jutut päähän tosi paljon ja kiukuttas varmasti :D

  4. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Apua noi autolla ajamiset,en uskaltais ikinä ite ajaa ulkomailla kun Suomessakin töhöilen niin paljon autolla :D. Ihanaa loppu lomaa :)

  5. JK kirjoitti:

    Ihan ymmärrettävää, että harmittaa vaikka muka voi jonkun mielestä olla pientä. En vaan usko siihenkään (toisten silmien pyörittelyyn), en ole yhtäkään ihmistä tavannut kuka ei joskus valittaisi turhasta ja Suomessa itse asiassa aika paljonkin. Oikeastaan jos noin ajattelee yhtään mistään ei saisi marmattaa, koska hei onhan maailmassa aika monellakin huonommin kuin Suomessa.

  6. A kirjoitti:

    Aina laukkuun mukaan jotain proteiini/välipalapatukoita ja vettä! Ja reissujen rafloille kannattaa aina olla jotain valmiiksi katsottuja ideoita ja niiden nimet ja osoitteet kirjoitettuna ylös. Tällaisia juttuja on niin helppo välttää ennakoimalla, mä en ainakaan jaksaisi tollaista jatkuvaa häsläystä yhtään. Tosi ahdistavan kuuloista.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Ahdistavaa oli kyllä :D Rafloja oltiin katsottu etukäteen, ei vaan päästy lähellekään koska kadut oli ihan tukossa. Itsekään en tämmöstä häsläystä kestä, joten siksi ni hermot meni. Mutta, shit happens :D

  7. m kirjoitti:

    Menisi itelläkin hermo:D. Meikit näyttävät tosi kivoilta kuvissa:). Tykkään lukea postauksiasi koska niissä tulee selkeästi sekä oma mielipide ja asioiden tarkastelu eri kanteilta esiin. On myös paljon aiheita joihin ei itsellä ole mitään samaistumista, ja siksi ne ovatkin niin mielenkiintoisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *