Olen tehnyt päätöksen olla unelmoimatta elämääni, aion elää unelmaani!

Mä oon aina ollut kova haaveilemaan ja harrastanut kaikenlaista daydreamingia jossitellen että mitä kaikkea kivaa voisi tapahtua. Suurimmaksi osaksi mun unelmat on hyvin korkealentoisia 50 miljoonan Eurojackpotin voittamisia ja maailman ympäri rikkaana matkustamisia, ja se on ihan kivaa toisinaan leikitellä moisella ajatuksella, mutta mulla on myös oikeita unelmia.

Oikeiksi unelmiksi mä nimitän sellaisia asioita jotka on mahdollista saavuttaa eivätkä ne ole pelkkään onnenpotkuun kytkettyjä prinsessahaaveita, vaan jotain sellaisia mitkä voi toteuttaa tekemällä niiden eteen töitä ja kenties hieman uhrauksiakin. Ennen mä keskityin liikaa unelmoimaan elämääni, mutta nyt olen päättänyt alkaa sen unelmoimisen sijaan elämään unelmaani. En ehkä ole siellä vielä nyt, mutta mulla on mahdollisuus olla ja aion tehdä sen eteen töitä. Tuntuu oikeastaan helpottavalta kun on saanut tehtyä sen päätöksen että nyt mä aion tehdä nämä asiat ja keskittyä tähän juttuun, sillä ne on just niitä mitkä kuljettaa mua kohti mun unelmia ja tavoitteita. Aina ei välttämättä kaikki unelmat toteudu vaikka kuinka haluaisi, mutta mun mielestä pääasia on että mulla on tietty fokus ja suuntaan päämäärätietoisesti ainakin sinnepäin mitä mä elämältä haluan. On hyvä olla unelmia jotka aikoo toteuttaa, sillä niiden tavoitteleminen on jo osa itse saavuttamista. Ei aina se määränpää vaan myös matka sinne merkitsee.

Usein juuri maanantaisin tuo unelmien toteuttamisen tarve nousee potenssiin sata, ja se on mielestäni selvä merkki siitä että niiden unelmien eteen kannattaa uhrata enemmänkin kuin pelkkä ajatus tai kaksi. Jos arki tuntuu toisinaan liian oravanpyörältä ja sunnuntai-iltaisin murehtii alkavaa viikkoa ja elää seuraavan viikon pelkkää viikonloppua odotellen, on ehkä aika tehdä asioille jotain. Mä olen itse päivätyössä missä viihdyn ainakin sen verran hyvin ettei ole tullut mieleeni vaihtaa työpaikkaa, mutta voin rehellisesti tunnustaa ettei mun päivätyö kuitenkaan ole mikään mun unelmaduuni jota haluan tehdä palavalla intohimilla ja jossa koen voivani toteuttaa itseäni. Mä en näe itseäni jäämässä eläkkeelle näistä hommista, ja itse asiassa elämäntyyli mitä eläkkeelle itselleni havittelen vaatii hieman toisenlaista panostamista kuin toimistolla ma-pe 8-16 istumisella on mahdollista.

Yksityiskohtiin sen kummemmin paneutumatta voin kertoa mun unelmien liittyvän moneen osa-alueeseen mun elämässä. Ne unelmat liittyy tietyn elämäntyylin säilyttämiseen tai sen kohentamiseen, parisuhde-elämän tavoitteisiin sekä esim. mahdollisiin urahaaveisiin. Mitä mä oikeasti haluan tehdä työkseni? Onko mulla joku tietty juttu, vai onko se hieman laajempi asia, sellainen go with the flow tyyppinen tilanne, sellainen missä ei niin merkitystä mitä mä teen, kunhan mä nautin siitä…? Tunnen jossain määrin turhautuvani ja heittäväni lahjojani hukkaan ns. ”tavistöissä” joissa kuljetaan kello kaulassa muiden määräämien aikataulujen mukaisesti, enkä koe oman persoonani sopivan esim. lapsiperhe-elämään rauhallisella rivitaloalueella kaukana keskustasta, farmariauton ja kultaisen noutajan kera, joten niin se lapsikin on jäänyt hankkimatta. Jos tälläinen elämäntyyli on jonkun unelmana niin kannustan että juuri siihen tulee pyrkiä, sillä aina kannattaa tavoitella asioita jotka tekee onnelliseksi. Mulle se onnellisuus ei vain tule noista asioista jotka monelle muulle on ehkä jopa itsestäänselvyyksiä.

Lapsiperhe ja normiduunin ympärille sidottu elämäntyyli ei vain jotenkin istu mun persoonaaan, ja olisin sellaisissa kuvioissa todennäköisesti täysin poissa omasta elementistäni, enhän nytkään ole ihan sitä omaa juttuani tekemässä. Tiettävästi mulla on vain tämä yksi elämä enkä halua hukata siitä hetkeäkään, joten olen päättänyt etten enää ikinä koskaan milloinkaan tyydy keskinkertaisuuteen tai vastaanota mitään ”arvoani alempaa”, vaan teen töitä sen eteen että saan mitä haluan. Monet kenties laskee kriteereitään iän karttuessa ja sopeutuu liikaakin, mutta mä olen kokenut sen toisinpäin. Aion olla kunnianhimoisempi ja itsenäisempi kuin ennen, enkä tyydy siihen mikä ei oikeasti tee mua onnelliseksi. Mun mielestä mä ansaitsen parasta, kaikessa.

Mä en halua olla ”ihan kiva” –parisuhteessa mukavan mutta tylsän miehen kanssa, ikäänkuin alistuen johonkin mikä ei ole mulle intohimoista. En halua järkiavioliittoa ja semikivaa ihmissuhdetta vaan tunteiden paloa ja kokemuksen siitä että tunnen eläväni. En halua käydä tylsässä normityössä koko lopun elämääni hukkaamassa sitä kaikkea muuta potentiaalia mihin musta olisi, tai jos käynkin normiduunissa niin mieluiten sitten korkeintaan esim. osa-aikaisena. Mä haluan tehdä asioita joista mä oikeasti nautin, olla sellaisten ihmisten seurassa jotka oikeasti motivoi mua ja tuo mun elämään lisäarvoa, nähdä maailmaa, matkustella, kirjoittaa. En halua unelmoida elämääni vaan elää unelmaani. Oikealla tiellä ollaan, and it feels great!

Millaisia unelmia sulla on? Ootko jäänyt vain unelmoimaan vai teetkö jotain unelmiesi eteen?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa