Voi mitkä koiranpäivät!
0
Kuvaaja Johanna Myllymäki / A-lehdet
Voisin minäkin viettää leppoisia koiranpäiviä
Joskus mä aina ajattelen, että kyllä noilla mun chihuilla on ihan mahtavat oltavat. Se on aikamoinen luksus se koiranpäivä rakastavassa kodissa. Yhtenä perheenjäsenenä muiden kanssa. Kukin toki tavallaan ja myös koiran luonteen, rodun ja käyttötarkoituksen huomioiden. On meilläkin ollut hieman eri sääntöjä silloin kun chihuahua -rodun tilalla oli rottweiler.
Tänään vietetään koiranpäivää, tiesittekö sitä?
Koiranpäivä on Suomen Kennelliiton järjestämä valtakunnallinen teemapäivä, jota vietetään 24. huhtikuuta. Ensimmäisen kerran päivää juhlittiin vuonna 2007, joten hirveän pitkästä perinteestä ei ole kysymys. Koska tänään kuitenkin on koiranpäivä, niin ajattelin kertoa millaista on minun koirieni elämä. Se on varmasti aika ihanaa, mutta uskon että minulla on vielä ihanampaa että saan viettää aikaani koirien kanssa Ei sitä turhaan sanota, että koira on ihmisen paras ystävä!
Kuvaaja Johanna Myllymäki / A-lehdet
Millainen on koiranpäivä minun koirana?
Koirat saa nukkua mun kanssa samassa sängyssä ja oikein tyynyllä sekä peiton alla. Meksikaanit itseasiassa on hieman kissamaisia ja rakastaa lämpöä. Meillä siis maataan vilttien ja täkkien alla suojassa piilossa ja rakastetaan kaikenlaisia pesävirityksiä. Me ollaankin sängyssä usein porukalla ihan kylki kyljessä, milloin toinen kainalossa ja toinen jalkovälissä, milloin toinen kerällä vatsaani tai selkääni vasten, toisen kiivetessä lantioni päälle nukkumaan kuin kukkulan kuningatar. Mun tytöt saa herkkuruokaa, hyvää eläinkaupan sapuskaa. Vaihtelen makua kanasta kalkkunaan ja peurasta loheen koska haluan heidän saavan vaihtelua. Kyllästyttäisi itseäänkin aina syödä samaa. On niillä muutakin herkkua. Vanhemmillani käydessä on oltavat kuin mummolassa: tarjotaan kuin karkkia lapsenlapsille, ainoana erona että herkkuina on milloin broilerin sydäntä, milloin minkäkin elikon kieltä. Tyttöjen mielestä aivan ihanaa ja koiranpäiviä saa viettää tämän tästä.
Saa ulkoilla puistossa ja tavata kamuja, tytöillä onkin monia koirakavereita joita lähipuistoissa usein kohdataan. Kun on tarpeeksi pieni niin pääsee kaupungillekin mukaan, joskus lemmikkirattaissa, mutta useimmiten ihan kävellen kunhan ei ruuhkassa talloudu jalkoihin. Hampaitakin harjataan, samoin välillä turkkia ja kynsiä napsitaan viikottain, tosin jälkimmäistä tytöt eivät ehkä listaisi kivan koiranpäivän ohjelmaksi.
Koiranpäivät jatkuu koko elämän
Sängyn lisäksi meillä saa tulla sohvalle. Eikä meillä ei ole kieltoa sisällä juoksemisesta, ovathan nämä pieniä koiria. Kahden rottweilerin kanssa tilanne olisi toinen, mutta nämä pienet chihuahuat voivat oikein hyvin painia ja leikkiä keskenään myös sisätiloissa. Niinpä ne viipottaa hippaa leikkien ja toisiaan jahistaen ympäri asuntoa harva se päivä. Joskus on sellainen ralli että heikompia hirvittää ja kurveissa mennään ihan kyljellään.
Ovikellolle täytyy haukkua. Se on tyttöjen tehtävä koirana. Myös joskus rappukäytävästä kantautuvaan kälätykseen saatetaan osoittaa mieltään: VUF VUF, hiljempaa siellä! Ja kissaa pitää jahistaa. Se iso ja iljettävä karvakasa sietäisi turpaansa. Tai ainakin tätä mieltä on pieni ja pippurisempi Silvia. Ingridiä lähinnä kiehtoisi kutsua leikkiin vaan ei vaanivaa Peto-Puntusta kiinnosta.
Koiristani voisin kirjoittaa vaikka sata riviä kehuja. Ne on mun elämän yhtiä tärkeimpiä ja rakkaimpia asioita. Onneksi ne on olemassa. Minä aion jatkossakin vaalia sitä, että he saavat viettää kirjaimellisesti niitä ihanan lekoisia koiranpäiviä. Kaikilla eläimillä kuin ei yhtä hyvä onni ole. Ehkä rakkauteni koiriani kohtaan on välittynyt täältä jo kauan. Esiintyväthän he usein kuvissani niin blogin kuin Instagramin puolella ja aikoinaan olivat myös blogini vanhassa bannerissa mukana.
Koiranpäivä on tänään, juhlikaamme sitä myös huomenna ja vuoden jokaisena päivänä!
♡ SEURAA MINUA ♡