En meinaa uskoa mikä onni potkaisi
Vaikka paikka paikoin ahmimishäiriöstä puhuminen on ollut aika synkkää touhua, niin joskus tummilla pilvilläkin on hopeareunukset. Musta on ihanaa kertoa että oon ihan uskomattoman iloinen tällä hetkellä. Keskellä kaikenlaisia haasteita ja matkalla kohti parempaa minää olen joutunut kokemaan ja kohtaamaan paljon rankkoja ja kivuliaitakin asioita. Nyt tuntuu että voin taistelun sijaan hetkeksi istua paikoilleni ja huokaista helpotuksesta, sillä kun olen osannut vaatia olen alkanut myös vastaanottamaan apua.
Totta on ettei kukaan sitä minulle tarjonnut eikä kukaan koskaan kysynyt että miten voin. Kukaan lääkäri ei ole koskaan ollut huolissaan ylipainosta tai huomauttanut siitä sanallakaan, joten aika yksin on saanut asian kanssa vaeltaa. On helppo muutenkin vastata ”Ihan okei” kun kysytään mitä sulle kuuluu. Ei siihen kuulu vastata mitään sen kummempaa vaikkei kaikki ihan okei olisikaan.
Eilen töistä kotiin tullessani ihmettelin että mikäs kirje mulle on tullut HYKSistä ja istuin keittiön pöydän ääreen sitä lukemaan…
Tervetuloa hoitoon… -alkoi teksti. Siis aivan uskomatonta! Mä sain kutsun kuuden viikon hoito-ohjelmaan joka on kahdeksalle valitulle henkilölle ja alkaa ihan tuota pikaa eikä vasta kesän lopulla tai syksyllä. Helsingissä syömishäiriöisten hoito on Suomen huipputasoa ja tälläisiä paikkoja saati mahdollisuuksia ei juurikaan ole. Ryhmään pyydettiin ilmottautumaan heti, sillä paikka piti vastaanottaa tai perua, jonoa on paljon. Voitte varmasti arvata otinko paikan vastaan? Minä olen nyt ilmottautunut, ja minut on toivotettu tervetulleeksi parantumaan.
:)
Hei! Huippu juttu! Kauheesti tsemppiä prosessiin! :)
Kiitti :)
Vou, onnea! :)
Kiitos :)
Hienoa, onnittelut ja tsemppiä! <3
:) <3