Läskileiri ja viikko 9

Haa! Nyt oli jo jotain yritystä! Kuvia en juurikaan ottanut mutta sentään yritin enemmän kuin aiemmin. Kävin ostamassa uusia perunoita (en ole keittänyt perunoita varmaan ainakaan viiteen vuoteen, haha), joten nyt olisi seuraava askel keittää ne ennen kuin kasvavat ituja :D Mutta aika hyvä askel eteenpäin että sain jo kaupasta hankittua kaikkea terveellistä apetta, vielä kun söisi ne niin olis todellinen saavutus!

Aika maan matosena noin yleisesti tuo viikko meni, murheissa ja elämää pohtiessa. Pettymyksiä on nyt tullut paljon elämässä ja enää ei jotenkin jaksaisi. Mielestäni olen hyvä ihminen ja ansaitsen kaikkea hyvää ja onnea, haluan että mun elämä on onnellista ja että se on sillä tavoin onnellista ja iloista ettei tarvi vähän yhden sun toisenkin asian suhteen hiipiä varpaillaan ja yrittää miellyttää muita ihmisiä. Kohta se vois mennä niin päin että minua suitsutetaan, kehutaan, tsempataan ja halataan, minä alan olla jo väsynyt semmoiseen muiden piristämisrooliin ja pitämään tekohymyä perseeseen asti että kaikilla olis niin mukavaa. Ah, tulipas purkauduttua!

Mutta niihin syömisiin. Jotain hyvää:

Ja näiden lisäksi myös ei-niin-hyvää: Tuli syötyä aika paljon herkkuja lauantaina, mutta vähemmän kuin mitä yleensä joten eipä tuosta mitään morkkista kannata tuntea. Mä oon itseasiassa nyt ihan virtaa täynnä, ja kun Syömishäiriöklinikan vastaanotolla tehtiin jana sen mukaan kuinka energinen olo tänään on, ja toisessa päässä oli energiat nollissa ja toisaalla tapissa, mä menin seisomaan kohtaan kahdeksankymmentä prosenttia.

Parin päivän loma on edessä ja viikonloppu sen jälkeen ja kaikkea kivaa. Vaikka pohjalla suru kaivertaa rintaa ja on kovin murheellista meininkiä elämässä, niin haluan iloita näistä pienistä kivoista asioista, ja niitähän riittää! :)