Hae
Queen of Eve

Lapsien hankinta pitäisi olla luvanvaraista

Lapsien hankinta pitäisi olla luvanvaraista sen sijaan että niitä saa tehdä kuka vaan kynnelle kykenevä. Vähemmän itsekkyyttä lisääntyä ja enemmän vastuuta! Näillä alkusanoilla voisin aloittaa tämän mielipidekirjoitukseni, mutta avaan sitä hieman enemmän.

Suurin osa blogiani pidemmän aikaa seuranneista varmasti tietääkin, että mä olen vela, siis vapaaehtoisesti lapseton. Lueskelin pari päivää sitten bloggaajakollegani Umpun blogia ja bongasin sieltä ajatuksia herättävän postauksen lapsien hankkimisesta. Mä en Umpun blogia lue kuin piru raamattua ja uskon, että osaan sieltä aika hyvin poimia aina sen punaisen langan vaikka joillekin se tuntuu olevan vaikeaa. ”Lisääntyminen on luonnollinen asia” -postauksesta tuli kuitenkin joitain juttuja mieleen joihin haluan ottaa kantaa ja ajattelinkin ottaa asian käsittelyyn omassa blogissani.

Umpulle ja varmasti monelle naiselle (ja miehellekin) on ollut aina selvää, että he haluavat perheen. Mulle on myös ollut aina selvää se, että mä en halua. Mulle oli hyvin selvää jo nuorena myös sellainen oma ideologia, ettei lapsille lapsia. Mä olen aina ajatellut, että lapsien saannille sopiva ikäraja voisi olla vaikkapa 30 vuotta. Tiedän, ettei se biologian kannalta ole otollisinta eikä tämä mielipiteeni ole mikään ehdoton vaan kärjistetty esimerkki, joten hold your horses. Ajatuksena mulla pohjalla on siis se, että kasvetaan ensin, eletään nuoruutta, aikuistutaan, seikkaillaan vaikka ympäri maailmaa ja tutustutaan ensisijaisesti itseensä ihmisenä. Koetaan asioita itsenäisesti ja omatoimisesti ja  vasta sitten kun on kerätty tarpeeksi elämänkokemusta ja kenties myös taloudellista varmuutta ym, voidaan perustaa perhe johon sisältyy lapsi(a).

Lapsien hankinta pitäisi olla luvanvaraista

Se, että lapsien hankinta pitäisi olla luvanvaraista on aika kovasti sanottu enkä nyt välttämättä ole huutelemassa minkään yhden lapsen politiikan perään, mutta olisihan se teoriassa hienoa ettei kuka tahansa voisi lisääntyä miten tahansa. Todellisuudessahan tuollainen toisi varmasti paljon eriarvoisuutta ja vaikka mitä ikäviä puolia, mutta jos ajatellaan nyt vain niitä plussia: Hetken mielijohteesta lisääntyminen tai siksi koska kaikki muutkin ei ole välttämättä järkevää, ja vielä vähemmän järkevää on tehdä lapsia huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai jos on itse jollain tapaa kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Nyt mikään ei estä sellaista. Siitä vaan sikiämään kukin tahollaan.

Umppu totesi yhden tärkeimmän asian vanhemmuudesta: ”Mää äitinä kannan vastuun lapsistani.”  Juuri niin, tässä on yksi isoimpia asioita liittyen lasten saamiseen. Niistä lapsista tulee kantaa vastuu. Se vastuu pitää pystyä ottamaan ja sen vastuun ja taakan kanssa on kyettävä elämään. Mä en halua ottaa sellaista vastuuta. Mulle jo pelkkä koiran ottaminen aiheutti suurta stressiä ja Ingridin ollessa 10 viikkoinen 1kg painoinen rääpäle, itkin koko ensimmäisen viikonlopun kun pelkäsin etten saa sitä pysymään hengissä. Millaista se on ihmislapsen kanssa? Varmasti tuo kertaa tuhat, eikä se lopu ensimmäiseen vauvavuoteen ja siihen, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Rakastava ja huolehtiva vanhempi kantaa huolta ja kokee olevansa vastuussa lapsestaan kuolemaansa saakka. Tai niin mä ainakin näen sen asian.

”Musta olis aivan sairaan siistiä että kaikilla maailmassa  olis lapsia. Ihmiset ei olis niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita.” Mun mielestä tämä ei olisi yhtään hyvä asia. Itseasiassa, tälläkin hetkellä maailma on täynnä sellaisia vanhempia jotka eivät kanna vastuuta lapsistaan, eivät huolehdi eivätkä edes rakasta. He voivat olla mielenterveysongelmaisia, päihdeongelmaisia tai muuten vaan kylmiä psykopaatteja ja perheväkivaltaisia hulluja, kuka mitäkin, mutta heitä on paljon. Ei se itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu katoa kaikilta mihinkään lapsen saatuaan. Osa piikittää edelleen metamfetamiinia ja lapsi itkee likaisissa vaipoissa.  Sen sijaan, että kaikilla maailmassa olis lapsia, pitäis puolelta väestöltä ottaa lapset pois. Uskon, että tämä oli pikemminkin Umpun henkilökohtainen haaveiluhetki ja ajatusleikki kuinka kivaa sellainen olisi jos se menisi niinkuin unelmissa, sillä totuus on aika karua.

Sen sijaan yksi asia millä monet lapsia hankkivat perustelevat syitään lisääntymiselle tuli esille Umpunkin blogitekstissä ja tähän monet sokeasti uskovat. ”Ne lapsien  vihaajatkin ymmärtäisivät että kun he vanhenevat he eivät jää yksin vaan olisi sitä jälkikasvua pitämässä seuraa ja huolehtimassa. Siinä vaiheessa voi kiittää niitä muita ketkä lisääntyivät että onneksi mullakin on hoitaja.”  Todellisuus voi olla kuitenkin ihan kaikkea muuta. Lapset mielenterveys-, tai päihdeongelmaisia, tai jostain muusta syystä X, Y ja Z kykenemättömiä tai haluttomia hoitamaan vanhempiaan. Välit ovat voineet mennä tai vaikka välit olisivatkin hyvät, he voivat asua kaukana tai vaikka toisella puolella maapalloa. Heillä voi olla omat haasteensa elämässä ja omien lastensa kanssa eikä heillä ole mahdollisuutta olla läsnä omille vanhemmille. Sitä ei koskaan tiedä.

Ylipäätään, eikö ennemmin juuri se ole itsekästä, että hankitaan lapsia siksi, että ne sitten hoitaa kun ollaan vanhoja? Minä lapsettomana olen ajatellut, että minua hoitavat ammattilaiset jotka on siihen koulutettu ja keille maksetaan siitä kuuluva palkka. Jos vanhaksi elän enkä voi elää omatoimisesti tai tarvitsen siihen tukea, on sitä varten kotihoito, tuetut asumisyksiköt, senioritalot sun muut mahdollisuudet. Kovasti myös toivon, että minulla on vanhanakin vielä ystäviä, ikäisiäni, nuorempiakin, hyväkuntoisia. Sellaisia  ketkä haluavat olla elämässäni mukana, eivätkä vain siksi että veri velvoittaa vaan koska aidosti sitä haluavat.

Lue myös postaukset Olen lapseton koska… ja Itsekäs ihminen hankkii lapsia

Tekstin kuvat: Ilmainen kuvapankki Pixabay

♡ SEURAA MINUA ♡

Queen of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

25 kommenttia

  1. Sanna kirjoitti:

    Miten musta tuntuu, että ihmiset ajattelee ensisijaisesti lasten haluamisen tai sen ettei halua niin olevan järjen asia. Mutta ei se ole. Sillä vahvalla halulla saada lapsia tai olla haluamatta ei ole mitään tekemistä järjen kanssa, ne on tunne asioita. Siksi se onkin absurdia että puolin ja toisin asioita argumentoidaan järkisyillä. Mutta siis hyvää pohdintaa, oon itse äiti-ihminen ja oon sanonut aina et mulle lapset on itsestään selvä valinta, mutta jos niitä ei halua niin ei niitä kannata todellakaan tehdä: ne vie kaiken ajan ja muuttaa sut täysin. Ja jos alunperin ei vanhemmaksi halua niin tuskin sitä muutosta tulee henkisesti kestämään. Mun mielestä se on rohkeampaa ja epäitsekästä sanoa se ääneen: itsekäs ja itsekeskeinen, muutosta haluamaton vanhempi on lapsen kehityksen kannalta katastrofi.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mä ajattelen, että sen pitäisi olla muutakin kuin tunne-asia. Aina kaikkea ei ole järkevää tehdä vaikka mieli tekisikin, lapsen saaminen on ainakin ihan mielettömän iso asia mitä pitäisi miettiä tunteilun lisäksi myös järjellä :)

    • Sanna kirjoitti:

      Kyllä mä edelleen ole sitä mieltä et nää lapsen haluamis tai haluamattomuus asiat on tunne asioita. Aina kun järki ja tunne kamppailee niin tunne voittaa, näin uskoo ainakin moni psykologiaa ja psykiatriaa opiskellutkin.

  2. Marjatta kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus, itse olen yhden lapsen äiti ja en voinut kuvitellakaan tekeväni enempää, hyvä niin ja tyttärestämme kasvoi hieno nainen joka on nyt itse äiti kahdelle. Kymmenen vuotta sitten jouduin seuraamaan sellaista naista jolla oli seitsemän lasta, kaikki huostaanotettuja, paitsi pienimmäinen joka oli konttausiässä, tämä naisen kuvatus otti miehiä vastaan ja kuuntelin kerran yöllä kuinka sänkyä rytkytettiin pitkään ja ei tauonnut edes kun taapero kuului konttaavan pallon perässä makuuhuoneeseen jossa oli nainti menossa. Kyllä minua sieppasi ja pahasti. Kerrankin ajoi humalassa autolla kerrostalon pihaan ja mukana oli se pieni lapsi, siinä vasta paha ihminen olikin.

  3. Nanna kirjoitti:

    Työskentelen lasten parissa ja näen paljon sitä että ihan kunnon ihmiset (ilman mitään päihde-ym. ongelmia )hankkivat kunnon lapsikatraan ja sen jälkeen sysäävät ne lapset yhteiskunnan hoidettavaksi. Ymmärrän kyllä itsekin äitinä sen oman ajan tärkeyden ja en niin pahana pidä jos lapset joskus haetaan hoidosta vähän myöhempään jos äiti/ isä haluaa käydä vaikka salilla, mutta sitten on ne tietyt lapset jotka ovat hoidosaa joka ikinen päivä aamusta iltaan (vaikka vanhempien työajan puitteissa ei olisi pakko) ja lomillakin kun vanhemmat lomailevat. Illat ja viikonloput kuluvat sitten mummolassa. Monella on mielestäni suuri harha, että lasten saannin jälkeen voi jatkaa ihan samanlaista elämää kuin ennen, mikä ei ole mahdollista lasten kärsimättä.
    Vaikka itsellä on lapsi ja toinen tulossa ymmärrän tosi hyvin Veloja ja arvostan heitä. Päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei ole vielä tänäkään päivänä helppo ympäristön paineiden takia. On suurta viisautta olla tekemättä lapsua ympäristön painostuksen takia ja useamman olisi syytä harkita sitä.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Niin onhan siinä sekin, että ei sitä tiedä mitä käy kun lapsen saa. Millainen lapsi on, millaiseksi itse muuttuu ja miten tilanteet kestää. Mä tiedän onneksi jo etukäteen etten kestäisi ja jaksaisi, joten kaikki kunnia niille jotka saa hommat hoidettua :)

  4. J kirjoitti:

    Mun mielestä päätös olla lisääntymättä on yhtä hyvä, kuin päätös lisääntyä. Ne ei mun mielestä ole asioita, joita tarvitsisi sinänsä vastakkainasetella eikä ne sitä kaipaakaan; jokainen ihminen kun on niin erilainen että se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Hyvää tässä on se, että jokaisella ainakin teoreettisesti on mahdollisuus valita. Joskus toki lapsettomuus on kaikkea muuta kuin vapaaehtoista, mutta ehkä siihen ei ole nyt tarpeen mennä. Kuitenkaan en näkisi kumpaakaan vaihtoehtoa mitenkään toiseen nähden itsekkäämpänä.

    Mulle lasten haluaminen on ollut tunnekysymys. Aina. Liputan silti myös ennakoinnin puolesta. Olen aina halunnut, että lapsillani on mahdollisimman hyvät oltavat ja että me lasten vanhemmat kyetään heille hyvä kasvualusta tarjoamaan. Tällä tarkoitan kaikenkattavasti vakaata elämää ilman suuria heittelyitä. Mahdollisuutta tehdä pieniä varmisteluja sen varalta, että jotain äkillistä tapahtuukin. Toisaalta on myös niin, että ihan kaikkeen ei voi varautua, koska joskus elämä saattaa yllättää. Tärkeintä näissä varmisteluissa on ollutkin järjestellä asiat niin, että mahdollisista äkillisistä, vaikeistakin tilanteista selvitään.

    Mä en sanoisi, että vanhemmaksi tullakseen pitäisi olla tietyn ikäinen. Ajattelen, että perhettä perustavilla tulisi olla riittävästi kypsyyttä kantaa vastuu lapsestaan ja lapsistaan. Joku kaksikymppinen voi elää huomattavasti rauhallisempaa ja tasaisempaa elämää, kuin joku kymmenen vuotta vanhempi. Meillä esimerkiksi elämä on aina ollut rauhallista. Me on ”eletty nuoruuttamme”, mutta ei ehkä samalla tavalla kuin ”valtavirta” näyttäisi tekevän. Lasten saaminen ei siis olekaan ollut mikään käänteen tekevä asia tässä mielessä, vaikka toki ollaan vanhemmuuden sekä vuosien myötä muutenkin muututtu.

    Kukaan ei myöskään synny äidiksi tai isäksi. Sanotaan, että vanhemmat kasvaa lasten mukana ja kohta seitsemän vuoden kokemuksella väittäisin, että näin se juuri onkin. :)

  5. Anonyymi kirjoitti:

    Hieno kirjoitus Eve ? Aviomieheni kanssa ollaan puhuttu, että vanhemmuutta varten pitäisi olla ”ajokortti”. Olen vela mutta läheisten lapset on tosi tärkeitä ja rakkaita Tiedän, että sairauksieni takia en pysty olemaan hyvä äiti.

  6. Camilla kirjoitti:

    AMEN! Mahtavaa tekstiä!
    Juuri kirjoitin aiheesta, toki vain pintaraapaisun verrattuna sinun tekstiisi. Puhut asiaa.

    Mielestäni kukaan ei ole sen huonompi nainen tai ihminen, halusi lapsia tai ei.
    Mutta JOS niitä lapsia hankkii, on älytöntä, ettei heistä pidä huolta. Se jos mikä nostaa sykettä..

    https://ehbblogi.blogspot.fi

  7. Niina kirjoitti:

    Kun sanotaan, että jokainen vanhempi haluaa varmasti lapselleen parasta, niin se on aivan paskapuhetta. Ei kaikilla riitä kyvyt, empatia ja halu siihen että voisi ottaa lapsen riittävästi huomioon ja antaa kaiken, mitä turvalliseen lapsuuteen kuuluu. Pahinta tässä on, että rationaaliset ja älykkäät ihmiset jättää lapset tekemättä ja ne tekee, joiden ei ehkä pitäisi.

  8. voi nyt jo vittu kirjoitti:

    Voi vittu oikeesti :D jokaisen oma asia haluaako lapsi. Jotkut taas ei saa lapsia lainkaa vaikka haluaisi. Mitä se näiltä vapaaehtoisesti lapsettomilta on pois jos joku lapsen haluaa. E edes jaksanu lulee lässytystäs loppuun asti :D

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Suosittelen, että tosiaan luet blogikirjoituksen kokonaan sekä sen bloggaajakollegani blogikirjoituksen johon tämä omani on vastineena ennen kuin kommentoit mitään ”voi vittu en jaksa lukea edes loppuun koko lässytystä” -juttuja. Todella noloa kommentointia sinulta kun selkeästi et ole käsittänyt koko kirjoituksen ydintä. Tämä ei todellakaan ole kenenkään lapsen omaavan arvostelu vaan toisen kannan esille tuominen siitä miksi kaikkien EI pidä hankkia lapsia (vastineeksi bloggaajalle kenen mielestä kaikkien pitäisi hankkia lapsia).

  9. Sussu kirjoitti:

    Moi!
    Luin sekä Umpun, että tämän tekstin. Paljon oon molempien kanssa samoilla linjoilla ☺ Mielestäni Umpun tekstiä ymmärrettiin paljon väärin, jos lukee säännöllisesti Umpun tekstejä, osaa suodattaa itselleen sen punaisen langan tekstistä (niinkuin sinä osasit).

    Itse olen lapsesta asti haaveillut perheen perustamisesta. Olen itse isosta perheestä ja minulla on paljon pikkusisaruksia, joten jonkinlainen realistinen käsitys minulla on ollut lapsiarjesta. Haaveilin aina, että sitten heti kun olen täysi-ikäinen, haluan lapsia (miköli siis mies löytyy). No onneksi sitten, kun ikää tuli lisää, tuli myös sitä kuuluisaa järkeä. Hyvin vahvana tuli se ajatus, että vauvaa varten täytyy olla ”valmis”. Siis tarkoitan nyt esim taloudellisesti ja henkisesti. Opiskelimme miehen kanssa itsellemme kaikessa rauhassa ammatit, menimme naimisiin, saimme vakipaikat töistä jne. Kun olimme molemmat sinut sen ajatuksen kanssa, että vauva saa tulla ja mullistaa elämämme, jätimme ehkäisyn pois. Ihanan esikoislapsemme saimme, kun ikää oli minulla 27v ja miehelläni 29v. Olimme valmistautuneet lapsen tuloon todella hartaasti, varsinkin henkisesti. Pikkuisemme on jo täyttänyt 1v ja kaikki on edelleen hienosti. Hän on elämämme keskipiste ja hänen tarpeensa ovat tottakai aina etusijalla!

    Uskon, että moni voi olla lapselle valmis alle 30v, mutta ei kaikki. Tärkeintä on mielestäni se, että on oikeasti valmis sille muutokselle, minkä lapsi tuo mukanaan. Ei se lapsi tulla tupsahda osaksi vanhempiensa elämää vaan kyllä täytyy valmistautua siihen, että se lapsi on se elämä. Minäkin toivoisin, etteivät ihan ketkä vaan hankkisi niitä lapsia hetken mielijohteesta. Toki on niitäkin ihmisiä, jotka sopeutuvat vauvaelämään nopeastikin, esim jos on vanhingossa tullut raskaaksi.

    Vaikka olimme hyvin valmistautuneita ja olen koko elämäni hoitanut vauvoja ja lapsia, itkin ne viisi päivää, mitä sairaalassa olimme, että minä hajotan tämän lapsen vahingossa, älkää päästäkö mua kotiin! Jälkikäteen naurattaa, mutta sitä ne hormoonit ja pieni, hauras vauva aiheuttaa ?

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Joo, kyllä mä tiedän myös äitejä ja isejä ketkä on tulleet vanhemmiksi heti 18 täytettyään ja oikein hyvin on mennyt. Nuoruus vaan joskus saattaa olla sellainen riskitekijä sille ettei jaksa lasta sittenkään hoitaa ja jää se oma elämä ”elämättä”.

      Ja niin, sitä pitää olla pieni Umppu-Suodatin päällä niin osaa aina poimia sieltä sen oikean jutun, haha :D

  10. Tanja kirjoitti:

    Mulle tuli mieleen,että kuka tai ketkä sitten määrittäisi sen,että kuka / ketkä saa hankkia lapsia ? Millä tavalla rajattaisiin kellä on lupa ja kellä ei ? Mennäänkö sitten taaksepäin,ettei esim. vammaiset tai fyysisesti sairaat saa hankkia lapsia? Kellä on oikeus sanoa ettei joku saa lapsia hankkia?
    Maailmassa on sekä hyviä että huonoja vanhempia, joidenkin ihmisten ei pitäisi lapsia saada,mutta mihin vedetään raja sitten ?

  11. LOLLIS kirjoitti:

    Mun mielestä tuo on paskin argumentti IKINÄ tuo ”kyllä niitä lapsia pitää tehdä, että on sitte joku, joka huolehtii, kun olen vanha…” Jeps jeps… not a true story.. nimimerkki vanhainkodissa hoitajana, jokaisella vanhuksella elossa olevia ja hyvinvoivia lapsia.. silti puolella lähiomaisena edunvalvoja ja kukaan ei käy katsomassa.. että se ei kyllä todellakaan ole mikään hoitotakuu se lapsukainen…

  12. Jossie kirjoitti:

    Kirjotin samasta aiheesta blogiini. Siis samoilla linjoilla oon, että kaikkien ei pitäis saada hankkia lapsia – ihan jo lapsen edun takia, maapallonkin edun takia.
    http://www.lily.fi/blogit/mamofoni/vanhemmuustesti

  13. Noora kirjoitti:

    Olet mielestäni oikeassa siinä , ettei kaikki ole hyviä vanhempia, mutta minusta tuntuu hurjalta ajatella ettei lapset kuuluisi kaikille.
    Meillä on Suomessa on tarjolla apua lapsiperheille, mutta kynnys ottaa sitä apua vastaan on korkea. Minusta ennemminkin pitäisi miettiä parempia keinoja tukea perheitä kuin ajatella ettei kaikista ole vanhemmiksi.
    Itse olen 22 vuotta ja onnellinen taaperon äiti.
    Olen samaa mieltä , ettei lapsi voi olla hyvä äiti, koska ihmiselle jokainen elämän vaihe on tärkeää. Lapsen täytyy saada leikkiä ja nuoren kokeilla rajojaan ja nähdä maailmaa. Me jokainen kuitenkin olemme erilaisia ja kypsymme eri tahtia. Toiset ovat valmiita vanhemmiksi nuorempina toiset eivät koskaan . Ventovieras ei voi kuitenkaan arvioida toisen valmiuksia pelkästään ulkonäön perusteella tai hetken vierestä seuraamisella.
    Onneksi meillä Suomessa jokainen perhe saa päättää itse omasta lisääntymisestään ja ehkäisyn käytöstä arvostetaan sitä ja kunnioitetaan toisten valintoja. :)

  14. Jenni kirjoitti:

    Näin juuri. Kommentoin Umpunkin postaukseen, että mitkä on ne epäitsekkäät syyt ”hankkia” lapsia? Koska mulle ei tule yhtäkään mieleen. Jotenkin vaikea uskoa, että joku perustaa perheen siksi, että Suomeen tarvitaan lisää veronmaksajia.
    Kyllä minunkin äiti sekä mummo toivovat minulta lapsia ja tietysti harmittaa, jos he eivät lapsen(lapsen)lapsia saa. En silti ikinä alkaisi lisääntyä toisten mieliksi.

    Mulle on sanottu, että mietin perheen perustamista liikaa. Mutta eikö se ole asia, jota kannattaa oikeasti miettiä ja harkita? Suomessa on kuitenkin aika paljon mielenterveysongelmia ja osa juontaa juurensa lapsuudesta. (Ei, en sano että kaikki mielenterveysongelmat johtuvat siitä, millaisessa perheessä on kasvanut, mutta onhan perheellä suuri vaikutus, kuten lähipiirillä muutenkin. )

    Minua ainakin mietyttää, olisinko tarpeeksi hyvä vanhempi ja äiti. Epäilen, että en. En myöskään ole varma, olisiko minulla tarjota lapselle kaikki se, mitä hän tarvitsee. Taloudellisesti ja muutenkin. Olen myös introvertti ja tiedostan sen, että tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa. En myöskään usko, että maailmaan tarvitaan enempää ihmisiä. Suomeen ehkä, mutta maailmaan ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *