Hae
Queen of Eve

Suorituspaineita ja kriiseilyä

Suorituspaineita ja kriiseilyä

Suorituspaineita ja kriiseilyä, siitä on mun syyskuu tehty. En koskaan olisi voinut arvata kuinka paljon paineita tämä rento ja luova työ tuottaa, sitten kun siitä muuttuu harrastuksesta sivutyö ja sivutyöstä päätyö. Harva varmaan osaa täysin asettua asemaan, lukijoista tuskin kukaan. Millaista on tehdä työtä jossa työn tulosta arvostelee kymmenet tuhannet, tai jopa sadat tuhannet ihmiset? Millaista on saada palautetta julkisesti?

Älkää ottako tätä väärin, mä rakastan bloggaamista. Kerrankin musta tuntuu että mä olen löytänyt sen jutun mitä haluan tehdä, mihin en kyllästy heti ja jossa saan toteuttaa itseäni. Ei ole ketään komentamassa ja vaatimassa, kukaan ei kyttää kelloa moneltako tulen töihin ja moneltako lähden. Ei tarvitse päivittäin kulkea kello kaulassa ja miettiä odottaako joku kieli vyön alla innoissaan sitä että myöhästyisin, pääsisikö valittamaan jostain ja napauttamaan.

Tässä työssä on se vapaus suunnitella itse omat aikataulunsa ja sen miten töitään haluaa toteuttaa. Voin maata sängyssä, olla olohuoneessa, mennä kahvilaan tai kirjastoon. Voin istua työpöydän ääressä ja kirjoittaa niin kauan kuin jaksan tai kun motivaatiota riittää ja sitten lopettaa. Juuri tänään ei huvita joten enpä viitsi vaivautua. Tavallisessa työmaailmassa se ei vaan käy niin.

On silti paljon asioita jotka voi ahdistaa

Mikään työ, edes se unelmien ammatti ja oman itsensä vapaa toteuttaminen tuskin on kellekään ainaista ruusuilla tanssimista. Bloggaajana tulot eivät ole aina samoja, ei ole ehkä kiinteää palkkapäivää. Palkkaa ja palkkioita voi tulla monesta eri lähteestä pitkin kuukautta, eikä aina sekään ole ihan selvää. Monet työt tehdään laskuttamalla eivätkä kaikki yrityksetkään kuulemma maksa laskuja ajoissa, onneksi itse olen välttynyt moiselta.

Ei ole päivittäin jotain tiettyä kaavaa tai rutiinia. Jotain mitä pitäisi tehdä ellei osaa itse suunnitella. Siihen mun pitäisi panostaa enemmän ja tehdä edes jonkinlaisia aikatauluja. Pientä etukäteissuunnittelua voisi harrastaa vaikka usein kysymys on inspiraatiosta ja mielikuvituksesta.

Ennen oli esimies tai joku muu. Nyt ne on lukijat antamassa palautetta. Niin ja kaikista kovimpana mun oma äiti. Se lukee tekstejä ja kertoo pilkkuvirheistä ja antaa parannusehdotuksia. Hyvää hyvyyttään toki, mutta joskus nousee savu korvista. Tämänkin se lukee ja sanoo että ”Rakas tyttäreni, muistathan että teen sen kaikella hyvällä, koska tiedän että sinusta on parempaan. Älä kirjoita tasoasi huonompaa.” Tiedän myös, että se sanan tilalla pitäisi sanoa hän, mutta tämä on puhekieltä ja pyrin pitämään blogini rentona ja omanlaisena.

Kriiseilyä

Myös hiukset aiheuttavat mulle kriiseilyä. Ja vaatteet. Pukeutuminen. Mulla on jotenkin nyt homma hakusessa. Olen ollut liian kauan aikaa samanlainen saamatta mitään aikaan, joten koen että mulla on tarve muuttua. Mustat pitkät hiukset ovat vaalentuneet ja lyhentyneet koko ajan, mutta vieläkään ei ole tarpeeksi räväkkää. Keskiviikkona leikataan polkka. Ehkä värjään kohta hattaran vaaleanpunaiseksi tai jotain. Mulla on tarve muuttua niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Tämä kaikki suorituspaineista ja kriiseilystä puhuminen on kuitenkin ihan vain hyvällä. Ei mitenkään tosissaan ahdistavia ja masentavia asioita, vaan sellaisia joista saa pontta ja potkua omaan arkeen. Ei aina voi mennäkään tasaisesti ja niin ettei mikään säväytä, ja jos menee niin sitten on pakko itse räväyttää!

Lue myös Kauppakeskus Itis – shoppailun mekka ja Suosikkituoksuni arkeen

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

4 kommenttia

  1. Kirmeli kirjoitti:

    ”Harva varmaan osaa täysin asettua asemaan, lukijoista tuskin kukaan.”

    Luuletko, että oot joku maailman ainoa luova sisälläntuottaja? Vastaus: et olen. Ihan samalla tavalla ne paineet kalvaa muitakin, jotka tekee vastaavaa työkseen.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      En luule että olisin maailman ainoa. Se oli enemmänkin vain sellainen yleistys. Toki mun blogia lukee myös muut bloggaajat ym. Ehkä ajattelin vain niitä lukijoita ketkä tekevät työtä joka ei ole julkinen, heitä varmasti on kuitenkin suurin osa :)

  2. Maru kirjoitti:

    Sullahan on neljänkympinkriisi! Älä stressaa, pidä huoli itsestäsi, pärjäät kyllä.
    Kiitos kivasta blogista, sitä on kiva lukea! ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *