Hae
Queen of Eve

Voinko enää koskaan rakastua?

Voinko enää koskaan rakastua?

Tässä kesän (ja varsin kylmän ja harmaan sellaisen) kuluessa olen pariinkin otteeseen huomannut pohtivani sitä, että voinko enää koskaan rakastua? Tuntuu että tämän parin vuoden sinkkuaikana olen vieraantunut täysin kaikenlaisista parisuhdeajatuksista, ja elämä sinkkuna tuntuu normaalilta olotilalta (mitä se toki onkin, sillä eihän sinkkuus ole mitenkään epänormaalia).

Ajatus siitä voinko enää koskaan rakastua juontaa juurensa kenties siitä, että kesänhän pitäisi olla jotain rakkauden aikaa, ainakin kuulopuheiden perusteella. Ja kieltämättä ihan näin sivusta seuraamalla muutaman sinkkuystäväni elämää, on se rakkausrintama ja parisuhteen kaipuu ollut varsin voimakas. Missä on se mun tunne?

Viihdyn hyvin yksin

Viihdyn hyvin yksin ja pidän siitä että saan viettää aikaa omilla ehdoillani täydessä hiljaisuudessa. Olen aina ollut vähän sellainen koneella kököttäjä ja omissa ajatuksissa haahuilija, mutta nyt se tuntuu olevan erityisen tärkeässä asemassa mun elämässä.

Mulle on tärkeää saada olla yksin ja omissa oloissani, niin ettei kukaan häiritse mun puuhailuja. Ja ai että mä nautin siitä!

Voiko sinkkuuteen turtua?

Mietin vain että olenkohan mä vähän liiankin mukavuudenhaluinen ja itsenäinen nykyään? Voiko sinkkuuteen jotenkin ”turtua” niin että ollessaan liian kauan yksin ei enää edes osaa kaivata parisuhdetta, ja jos sellaiseen jotenkin ajautuisi, osaisiko enää elää parisuhteessa?

Mietin sitä voinko enää koskaan rakastua senkin takia, ettei tässä yksin elellessä tule koettua koskaan minkäänlaisia ihastuksen tunteita saati perhosia vatsan pohjassa. Ne tunteet ovat hiljakseen kadonneet ihan kokonaan ja ovat ihan vieraita, olen oikeastaan unohtanut miltä tuntuu olla rakastunut!

Aika näyttää

Uskon ja luotan siihen että asiat tapahtuvat luonnostaan kaikessa rauhassa, sitten jos niiden on määrä tapahtua. En stressaa tilanteesta, mutta asioita pohtivana luonteena huomaan aina joskus tätä ajattelevani.

Ehkä se johtuu siitä kun ympäristöstä näen muiden pariutumisen tuskaa ja sitä kovaa halua ja tarvetta rakastaa ja olla rakastettu ja muodostaa parisuhde, ja itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa. Siinä sitä alkaa ajattelemaan hieman omia toimintamalleja ja joskus pitää kyseenalaistaa sitä tilannetta. Miksi on näin? Voinko enää koskaan rakastua?

No, aika näyttää. Sitä odotellessa.

Queen Of Eve 

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

4 kommenttia

  1. Anile kirjoitti:

    Samoja asioita olen pohtinut itsekkin ja olen tullut siihen lopputulokseen että näin on ihan hyvä. Rakkaus ei tule etsimällä, eikä varsinkaan se tunne väkisin vääntämällä.

  2. Emma kirjoitti:

    Itse kävin läpi täysin samoja ajatuksia sinkkuvuosina. Tuli oltua reilu 5v sinkkuna, sinä aikana tosin oli kaikenlaista säätöä kaksilahkeisten kanssa, mutta aina ne lopahti yhtä nopeasti kuin alkoikin. Loppuen lopuksi lakkasin odottamasta ja niinhän se ihana mies sitten astelikin mun elämään, kun sitä vähiten osasin odottaa. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *