Hae
Queen of Eve
Kaupallinen yhteistyö

Aurinkolasit vai imagolasit?

Kaupallinen yhteistyö: Instrumentarium

Mä tarvin uudet aurinkolasit – sellaiset hyvät ja tyylikkäät

Mulla on useat aurinkolasit, mutta ne on sellaisia aika pilipaleja, jotain viiden euron markkinalaseja tai ties mistä halpispaikasta ostettuja. Yhteen aikaan mä käytin paljon sellaisia Anastasia-henkisiä laseja joista näkyi läpi. Ne ei olleet kyllä mitkään kunnon lasit, tuskin mitään UV-säteilyäkään suodattivat eli enemmänkin imagojuttu, mut olihan ne makeet.

Nyt vanhemmalla iällä sitä on alkanut miettimään tyylin lisäksi myös käytännöllisyyttä ja sitä, että ajaako ne lasit asiansa. Suojaako ne silmiä ja herkkää silmänympärysihoa? Siinä on silmien terveys ja tietty myös ulkoiset asiat vaakalaudalla, ihan rypyistä lähtien. Näitä asioita kannattaa siis miettiä. Sinänsä tietty jotkut halvat markkinalasitkin voivat olla ihan ookoo, mutta sitä ei aina tiedä että ajavatko asiaansa. Ei taida linssit olla ihan parhaimmasta päästä enkä tiedä miten hyvin suojaavat silmiä, jos edes suojaavat.

Fendi – Ajattelin ensin et nää on ihan hirveet, mut näähän onkin aika ihanat! Hassua miten fiilis muuttuu kun hetken makustelee ajatusta päässään ja totuttelee näkymään…

Kävin Instrumentariumissa sovittelemassa kevään ja kesän uuden malliston aurinkolaseja ja aika monet löytyi mitkä on mieleeni. Ensin kyllä vaikutti siltä ettei mikään kelpaa ja voivottelin monien kohdalla, mutta hauskaa on se, että nyt kotona mä tykkäänkin monista sellaisista joista otin kuvia. Mun mitä ilmeisemmin pitää hetki harkita ja sulatella, sekä kuvata itseni erilaisissa aurinkolaseissa ja miettiä vielä kotona. Aurinkolaseissa erilaiset pilotti- ja peililinssit elää nyt uutta nousukauttaan, nyt myös todella hentoihin ja pyöreisiin kehyksiin yhdistettyinä. Jotenkin jännä muoti, enkä ihan tiennyt mikä olisi se mun juttu, mutta testaamallahan se selviää.

Miks mulla on niin iso pää ja levee naama…

Koko Espanjan reissun mä kuljin suht uusissa Ray-Ban aurinkolaseissa jotka on malliltaan Erikat. Ne on ihan kivat, mutta sellaiset aika peruslasit. Ehkä hieman liian pienet mulle, tai sitten mä oon vaan liian iso niille. Mulla on iso pää, tai leveät kasvot tuosta korvien kohdalta. Niin on ollut aina, lapsenakin ratsastuskypärä piti olla isoa kokoa ja mä inhoan kaikkia ”yhden koon” hattuja. Ei ne mahdu mulle. Tukkaakin on jonkun verran niin päätä vaan kiristää. Ei hyvä. Kaikilla muilla keillä on nuo samat lasit, ne näyttää ihan erilaisilta. Mä tykkään oikeesti semmoisista naamalaseista jotka peittää puolet kasvoista ja oikeestaan niissä saisi olla jotain erikoista.

Chloé aurinkolasit oli jo aaaaaaaikas erikoiset, mutta jokin Anastasia -viba näistä tulee kun on tämmöiset imagolasit mistä näkyy läpi!

Millainen hintahaitari?

Mun mielestä hyvät lasit saa maksaa jonkun 100-200e, enkä itse ole rehellisesti sanottuna valmis maksamaan mitään 500e laseista, oli kuinka designia tahansa. Mä jotenkin pelkään niiden rikkoutumista ja toki se on ihan budjettikysymyskin. Ei ole varaa ostaa monia tosi kalliita laseja, sillä haluan kuitenkin omistaa muutaman parin. Tai ehkä olisi varaa, mutta en itse halua panostaa ihan niin kalliilla, sijoitan sen rahan johonkin muualle, vaikka kotiin ja matkusteluun. Tosi edullisiakin laseja Instrussa oli, halvimmat lähti jollain 50 eurolla, eli laadukkaat lasit saa kyllä edullisemmallakin. Itse sovittelin monen hintaluokan laseja ihan vaan siitä uteliaisuudesta, että mitkä mulle oikeesti sopii ja mitkä ei jos hintalappua ei katsota.

Tämmöinen pieni kissamaisuus on itseasiassa aika kiva efekti! Unofficial -merkkiset aurinkolasit joiden hinta oli noin 99e.

Mulla on kallis maku mutta onneksi nyt saa alea!

Tietty ne mun lempparit on joko Fendi, Gucci, Prada, Jimmy Choo, Stella McCartney, Dior ym. Kalleimmat oli eniten mieleen, mutta mua yllätti, että kyllä sieltä alle satasenkin hintaluokasta löytyi tosi kivoja laseja, etenkin Unofficialilta. Oli lähtöhinta kuitenkin mikä tahansa, saa kaikkiin Instrumentariumin aurinkolaseihin -20% normihinnasta. Tarjous koskee kaikkia aurinkolaseja voimakkuuksilla tai ilman, ei voi yhdistää muihin tarjouksiin eikä sopimushintoihin. Valikoima vaihtelee myymälöittäin. Tarjous voimassa 24.6.2018 asti.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Kauniisti katettua ei viitsi ahmia

Miksi pitää ahmia?

Tässä tehdessäni tutkimusmatkaa itseeni, olen miettinyt paljon syitä siihen miksi mun pitää ahmia. En nyt tarkoita mitään hallitsemattomia ahmimiskohtauksia (joista en ole kärsinyt pariin vuoteen), vaan pikemminkin sitä miksi on ylipäätään se tarve ahmia kaikki ruokansa. Miksi täytyy tunkea kaksin käsin ruokaa kitusiinsa ja ylensyödä? Miksei osaa pitää sopivia ruokailuvälejä vaikka tietää, että se ateriarytmi olisi tärkeää ahmimisen kontrolloimisessa? Miksi pitää ahmia jotain hiilaripitoista ja rasvaista aina, eikä koskaan mitään ihana ja freesiä?

Ahmiminen on tunteisiin pohjautuva tapahtuma

Tiedän kyllä, että ahmimishäiriö on se joka aiheuttaa halun ahmia. Tiedän myös ne asiat, mitkä itselläni ovat ahmimishäiriön taustalla ja mikä aiheuttaa tunnepohjaista syömistä. Ne on niitä samoja asioita mitkä joillain toisilla aiheuttaa juomista, huumeiden käyttöä, itsetuhoista käyttäytymistä tai vaikkapa masennusta. Tämä on vain se mun tapa selvitä elämästä, tylsyydestä, ahdistuneisuudesta, väsymyksestä, pettymyksistä, vastoinkäymisistä, suruista, iloista, ihan mistä vain. Mutta eniten mua kiinnostaa se, millä tavalla voisin yrittää hieman huijata itseäni. Selviytymiskeinoja tähänki vikaan voi keksiä vaikka kuinka monia ja luulen, että tämä on yksi ihan toimiva jos sitä vaan jaksaa noudattaa.

Ahmimista, tai oikeastaan mitä tahansa ruokailutapahtumaa minulla edeltää aina nälän tunne, eikä minkä tahansa nälän, vaan sellaisen nälän jonka olen päästänyt aivan liian pitkälle. Ateriarytmin puuttuminen onkin yksi isoin haittatekijä ahmimishäiriön hoidossa, sillä jokainen varmasti tietää millaista on olla nälässä ja sitten saada ruokaa… Sitä lähtee monella häiriöttömälläkin mopo käsistä ja mätetään ihan yli omien tarpeiden. Myös ne halut ja himot ovat nälkäisenä todella vääristyneitä. Tekee mieli kaikkea energiapitoista, rasvaista, suolaista, makeaa. Jotain kunnon kalori-, ja hiilaripommia.

Vaivalla valmistettua ei halua ahmia

Olen huomannut, että mikäli panostan ruoanlaittoon ja myös sen esillepanoon, on todennäköisempää, että nautiskelen ruoan normaalisti enkä ylensyö. Syön rauhallisemmin, pureskelen ruokani kunnolla, en kiirehdi vaan keskityn itse tapahtumaan, makuihin ja tuoksuihin ihan erilailla. Tämä onkin aika mieletön oivallus josta mun kannattaa napata kiinni, sillä kukapa ei haluaisi herkullista ruokaa ja kauniita annoksia?

Usein sitä vaan mättää kitusiinsa ties mitä epäterveellistä ihan vain siksi koska on niin hemmetin nälkä. Ei siinä kiireessä ehdi alkaa miettimään kivoja kattauksia tai asetella ruokiaan. Eikä kiinnosta paljon mikään muukaan, kun on vain saatava nopeasti jotain millä saa energivarastonsa tankattua. Jännä juttu, kuinka siitä ruokailusta kuitenkin nauttii niin paljon enemmän silloin, kun se ateria on vaivalla valmistettu, kauniisti katettu ja täynnä erilaisia makuja.

Suunnitelmallisuus rajoittaa tunnetta ahmia

Olen toitottanut tätä sata kertaa kuitenkaan koskaan kunnolla ottamatta siitä koppia. En tiedä kuinka hyvin onnistun, mutta aion taas yrittää. Olen niin hyvin tehnyt nyt 1+1=2 laskuja, että niitä on suhteellisen helppo noudattaa ainakin teoriassa. Ravintolassa syödessä kaikki menee hyvin ja silloin kun joku muu kokkaa ja tarjoilee. Kun vastuu siirtyy itselleni, ei laiskuuteni meinaa millään venyä siihen kaikkeen ja alan oikomaan. Nopeita ruokia, mikrovalmista, pakastepizzoja.

Mutta nyt tein jo hyvän käännöksen kun ostin viime viikolla vain vähän tavaraa jääkaappiin. Realia, aamupalajuustosiivuja yksittäin pakattuina, paketin kinkkua. Kurkkua ja tomaatteja. Bataatti-, ja kanakeittoa. Tuoremehua. Kiivejä ja marjoja. Turkkilaista jugurttia. Kananmunia. Hyvin yksinkertaisia asioita, mutta terveellistä normaalia ruokaa. Sellaista mitä pitäisi olla helppo valmistaa ja jota ei mene niin paljoa hukkaan. Ja hei, tää loppuviikko meni hyvin. Söin jopa paketin leipää ja ostin uuden. Yhtään ei mennyt roskikseen! Se jos mikä on edistystä, että ihan oikeasti myös syön ostamani ruoat enkä syö jotain siinä sivussa. Vain otettu lääke auttaa jne. You know the drill ;)

Kuvat Unsplash.com

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa