Hae
Queen of Eve

Persoonallisuushäiriöinen lähipiirissä

lost-places-1685555_1280

Olen herkkä aistimaan asioita ihmisistä

Se mitä joku sanoo ei aina ole sitä mitä oikeasti tarkoittaa. Mä en koskaan pelkästään kuuntele ihmisiä, vaan samalla myöskin tulkitsen tarinaa kertojan ilmeistä ja eleistä, tavasta esittää asioita.

Joistain ihmisistä mulle on tullut heti ensikohtaamisella outo olo. Jotain epäilyttävää energiaa, jos näin voisi sanoa. Yleensä mä olen aina oikeassa näiden omien ennakko-aavistusteni suhteen, mutta koska haluan aina antaa ihmisille mahdollisuuden ja uskoa heistä hyvää, sen saattaa tajuta todeksi vasta todella paljon myöhemmin.

Ehkä niihin ensiviboihin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota ja painaa korvan taakse jatkoa ajatellen, joskaan ketään ei sen perusteella kannata tuomita. On huonoja päiviä ja hetkiä, ja ihminen voi esiintyä epäedukseen. Silti jos fiilis joka valtaa mielen on jollain tapaa kummallinen tai jopa ikävä, ei se kovin hyvää enteile.

lost-places-1798639_1280

Olen kohdannut paljon erilaisia ihmisiä

Elämäni aikana olen tavannut paljon ihmisiä, niin työmaailmasta kuin muualta. On kavereiden kavereita, uusia työkavereita, tuttuja koirapiireistä, naapuruston väkeä, ystävien sukulaisia, ja mitä vaan. Varmaan meistä jokainen tapaa uusia ihmisiä väkisinkin, ihan tahtomattaankin.

Jos mietin oikein tarkasti, ei näihin vuosiin ole kuitenkaan mahtunut mitään ihan mahdottomia ystävyyssuhteita tai kovin monia outoja tyyppejä, kun kuitenkin puhutaan sadoista ihmsisistä. Mulla on pääasiassa ollut aina hyvin normaalit ihmissuhteet, mutta joissain kaveri/tuttavasuhteissa on sattunut ikäviä yllätyksiä, ja kirjaimellisesti yleensä juurikin yllätyksiä.

lost-places-1930661_1280

1/100 on huonoja kohtaamisia

Ne henkilöt keistä paha karma on hohkannut, ovat antaneet merkkiä jo ensikohtaamisella. Joko vastaanotto on ollut ylpeän/leuhkan oloinen, jostain on tullut koulukiusaaja-vibat heti ensimetreiltä ja tunne että tuon kanssa ei kannata joutua ongelmiin, tai sitten se on ollut jotain selittämätöntä outoutta jota ei voi sanoiksi pukea. On heti huomannut että nyt kaikki ei ole kohdallaan, mutta aina ei ole pystynyt selkeästi sormella osoittamaan. Ehkä se on ollut yhdistelmä eleistä, puheista, tavasta kertoa ja siitä mitä kertoo, tai jättää kertomatta.

Mä olen itse muutamien ihmisten kanssa tehnyt sen virheen että omituisesta ensikohtaamisesta tai huonoista viboista huolimatta olen päästänyt ihmisen iholle, ja näissä tapauksissa olenkin saanut selkääni myöhemmin. Yleensä muutokset ovat tapahtuneet ihan hetkessä, aivan yllättäen ilman ennakkovaroitusta. On saattanut tulla vihanpurkaus, ilkeys, jonkinlainen sokea raivo ja viha jossa normaaliksi luulemani kaveruussuhde saa yhtäkkiä hulluja piirteitä täysin puskista tulevine syytöksineen.

lost-places-1838044_1280

Kuinka tunnistaa ongelma

Yhteistä näillä kaikilla kohtaamillani vaikeilla ihmisillä on paljonkin, vaikka he eivät toisiaan ehkä tunne laisinkaan ja ovat täysin eri maailmoista. Heitä usein yhdistää jollain tapaa kummalliset taustat, erikoiset perhekuviot ja oma lapsuus, riitaisat ystävyyssuhteet ja hyvin dramaattisia käänteitä sisältäneet parisuhteet. Heillä saattaa olla useita  entisiä ystäviä ja ongelmia eksien kanssa. Erot ovat olleet riitaisia, ja välejä on laitettu poikki, usein jopa verisukulaisiin. He yleensä kokevat itse olleensa uhreja ja väärin kohdeltuja, mutta totuus on usein se että he ovat itse esittäneet mukavia, eivät koskaan ole pystyneet rehellisesti antamaan palautetta ja kertomaan mikä painaa mieltä, ja ovat käyttäneet energiansa selän takana puhumiseen, ilkeilyyn, katkeruuteen ym. Monet tällaiset ihmiset vaikuttavat isolle joukolle hyvin vakuuttavilta tyypeiltä ja heidän puheitaan uskotaan, mutta tarkempi tarkastelu yleensä paljastaa taustojen rakoilevan.

lost-places-1838052_1280

Miten selvitä vahingoittavasta ihmissuhteesta

Usein tällaisilla ihmisillä on jonkin asteisia persoonallisuushäiriöitä, yleisimmin epävakaa persoonallisuushäiriö tai huomionhakuinen persoonallisuushäiriö, ja tietty sitä paljon puhuttua narsistista persoonallisuushäiriötäkin voi olla joukossa. Näiden tutkiminen ja varsinainen diagnosoiminen lienee kuitenkin vaikeaa, koska tämän tyyppiset ihmiset usein uhriutuvat itse, esiintyvät hyvinä tyyppeinä ketkä ovat tehneet parhaansa, ja vain muut ovat hulluja, kusipäitä ja outoja. Jännä etteivät he koskaan älyä miettiä sitä että miksi heillä kaikki kaverisuhteet kaatuu, miksi työpaikalla ei tykätä jne? Miksi heillä on jatkuvaa draamaa elämässä? Onko se aina niiden muiden vika, vai voisiko se onnettomuuden, katkeruuden, vihan ja kaiken negatiivisen ilmentymä ollakin ihan siellä itsessä?

Hoitotulokset ovat heikkoja, sillä persoonallisuushäiriöön ei ole mitään yksittäistä lääkettä joka parantaisi kuin päänsärkylääke. Persoonallisuushäiriöiset ovat valitettavasti usein sairaudentunnottomia ja saattavat olla niin hyviä esittäjiä, että saavat ns. normaalit ihmisetkin työpaikalla, omassa ystäväpiirissä ja läheisissä uskomaan että kaikki on ok ja jonkun toisen syytä.

lost-places-1647655_1280

Omat kokemukset asiasta

Paras tapa selvitä tällaisten ihmisten kanssa on ottaa heihin mahdollisimman paljon välimatkaa. Mikäli henkilöä ei voi leikata kokonaan pois elämästään, kannattaa yhteydenpito tehdä vain omilla ehdoilla ja tiukasti rajattuna, etenkin jos kyseessä on joku henkilö omalla työpaikalla. Myös lähimmille esimiehille on hyvä kertoa asiasta, ja usein työpaikoillakin ollaan tietoisia asiasta ja henkilön persoonan erikoisuudesta, mutta siihen on lähes mahdotonta puuttua mikäli työntekijä suoriutuu työtehtävistään hyvin (ja usein voi suoriutuakin jopa ihailtavasti).

Muissa ihmissuhteissa joissa kohtaaminen ja tekemisissä oleminen ei ole välttämätöntä, suosittelen täysin välien katkaisemista ja hyvien jatkojen toivottamista. Itse olen yksinkertaisesti kuin saksilla leikaten napsinut muutamat tällaiset ihmiset pois kuvioista, ja heti on helpottanut. Mikäli tällaisten ihmisten kanssa on olemassa yhteinen ystäväpiiri kannattaa itsensä nostaa haukkumisen ym. yläpuolelle. Itse olen pitäytynyt hyvin hiljaisena tällaisten ihmisten oikuista enkä ole alkanut ylipuhumaan yhteisiä tuttuja tai kertomaan mitään kovin tarkkaa. Mielestäni riittää toteamus että kokee käytöksen hankalaksi tai jopa sairaaksi eikä halua sotkeentua siihen sen enempää ja rajaa tilanteen näin jottei siitä tule kenellekään epämiellyttävää. Valitettava fakta on että jonkinlaisesta persoonallisuuden vääristymästä kärsivät ihmiset eivät mitä todennäköisemmin tule muuttumaan, joten omaa energiaa ja jaksamista ei kannata tällaisiin ihmissuhteisiin tuhlata, tai ihmissuhde tuhoaa sinut.

Onko teillä kokemusta persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä tai ihmisistä keillä epäilette jotain vastaavaa?

HUOM! Puhun kirjoituksessani omista kokemuksistani tavan tallaajan näkökulmasta omat kokemukseni ole rinnastettavissa mihinkään tietoiskuun tai opetusmateriaaliksi. Tarkoitus ole yleistää kaikkia persoonallisuushäiriöisiä samaan kastiin ja samanlailla toimiviksi. Persoonallisuushäiriöitä on erilaisia ja samoin ne tulevat esiin eri tavoin. Läheisiään ja toisia ihmisiä vahingoittavasta ihmisestä on kuitenkin jokaisella oikeus päästä eroon, eikä kenenkään tarvitse sietää ilkeyttä, pahoja puheita, henkistä alistamista ja oman elämänsä tahallista tuhoamista sairaan ihmisen toimesta joka ei halua hoitoa. Hoitoon hakeutuneille persoonallisuushäiriöisille toivon vilpittömästi kaikkea hyvää.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Blogitekstin kuvitus Pixabay

31 kommenttia

  1. Chris kirjoitti:

    Ikävä edes sanoa, mutta kuvailit just mun äidin hyvinkin tarkkaan :(
    23 vuotta jaksoin olla sen tytär. Nyt olen 26 vuotta vanha, ja edelleen tyytyväinen päätökseeni laittaa välit poikki. Sen seurauksena (ja aiemminkin jo) hän on toki tehnyt kaikkensa mustamaalatakseen minut mm. hulluksi ja sairaaksi ja ties miksikä, ja hän on tietty ottanut täysin uhrin aseman välirikossamme. Onneksi muut sukulaiset kyllä tietävät asian todellisen laidan, ja niin hekin pitävät etäisyyttä äitiini. Välillä tuntuu, että säälin häntä kovastikin kun hän on päätynyt yksinäiseksi työttömäksi alkoholistiksi (työttömyys johtuu siitä että kaikki työnantajat on olleet ”sairaita psykopaatteja” tai työpaikalla on ollut ”kauheet riidat” jne.), mutta onneksi totuus on että hän on päätynyt siihen pisteeseen täysin omalla toiminnallaan. Hän on oikukas, väkivaltainen, aina riidoissa jonkun kanssa…

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hei Chris! Tosi ikävä kuulla että sinulle on sattunut kertomasi kaltainen äiti, sukuaan kun ei voi kukaan valita ja pesäeron tekeminen omaan äitiin on varmasti todella tunteiden myrskyä ja sekamelskaa.

      Onneksi muut tietävät miten asiat oikeasti ovat. Useimmiten ns. ”normaalit ihmiset” kyllä tunnistavat jatkuvasti draamailevan ja mielialoiltaan heittelevän ihmisen oikut ja tajuavat kyseenalaistaa toimintaa. Kaikki eivät toki suoraan sano mutta juurikin tuo etäisyyden pitäminen on yksi sellainen asia. On helpompi pysytellä kaukana kuin pelätä jatkuvasti millaisella tuulella ihminen on: yhtenä hetkenä voi olla ystäväsi, toisena vihollinen. Koskaan ei tiedä mitä sieltä seuraavaksi tulee, ja jatkuva varpaillaan oleminen on henkisesti kuluttavaa.

      Tsemppiä sulle <3

  2. Katju kirjoitti:

    Hei.

    Haluatko todella julkaista omalla nimelläsi tällaista tekstiä? Ymmärrätkö, miten tämä voi vaikuttaa sinuun itseesi ja esim. työuraasi? Tekstistä käy hyvin selvästi ilmi, että et todellakaan tiedä persoonallisuushäiriöistä tai persoonallisuuden rakenteesta yhtään mitään. Siitä huolimatta leimaat erittäin ikävällä tavalla kaikkia ihmisiä, jotka eivät ole voineet itse vaikuttaa oman sairauden kehittymiseen. Kyseessä on tosiaankin sairaus! Ja vieläpä sellainen sairaus, johon on hoitoa olemassa. Kannattaa selvittää hieman tarkemmin sekä diagnostiikkaa että hoitomenetelmiä. Epävakaata persoonallisuushäiriötä hoidetaan sekä lääkkeillä että esim. DKT-hoidoilla. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei ole ICD-10 luokituksessa laisinkaan. Tiedät varmaan mikä on ICD-10 ja DSMI-V?

    Omassa blogissasi voit toki kirjoittaa aivan mitä haluat, mutta sinuna harkitsisin tarkkaan tämän tekstin poistamista. Tämä teksti kertoo enemmän sinusta, kuin yhdestäkään persoonallisuushäiriöisestä. Sinun kannattaa muutoinkin jatkossa olla tarkkana siinä, että et yritä kirjoittaa ns. asiatekstiä, silloin kun kyse on puhtaasta mielipidekirjoituksesta, joka perustunee yksittäiseen kokemukseen? Kirjoitat tekstin alussa myös tulkitsevasi ihmisiä, joten olet varmaan tietoinen myös oman kokemusmaailmasi vaikutuksesta tulkintoihisi? Tiedätkö mitä on reflektio ja vastatunteet?

    Joka tapauksessa minusta tuntuu todella pahalta kaikkien persoonallisuushäiriöisten puolesta, jotka erehtyvät tämän tekstin lukemaan. Itse työskentelen näiden asioiden parissa ja voin vilpittömästi kertoa, että jokaisessa persoonallisuushäiriöisessä on myös terveitä piirteitä ja he ovat ihania ihmisiä kun heihin kunnolla pääsee tutustumaan.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hei Katju ja kiitos hyvin eriskummallisesta kommentistasi. Kysyit haluanko todellakin julkaista tällaista tekstiä omalla nimelläni ja kuinka se voi vaikuttaa minuun itseeni tai työuraani? Reaktiosi ja osittaiset vihjauksesi (vaiko syytöksesi) ovat hyvin kummallisia, sillä tekstissäni ei ole mitään epäasiallista tai kenenkään suoraan viittavaa, vaan hyvin yleismalkaista pohdintaa siitä miten asiat usein ovat ihan tavallisen ihmisen näkökulmasta ja kokemuksesta, oli kyse sitten persoonallisuushäiriöisestä lähipiirissä työn, harrastuksen, suvun tms kautta. Minä en ole alan ammattilainen eikä tämä ole minkäänlainen opetusteksti, vaan puhtaasti aito mielipidekirjoitus ja kertomus siitä miten itse olen toiminut:eli sulkenut tällaiset ihmiset pois elämästäni mikäli he ovat tuottaneet ikävyyksiä.

      En usko että kenenkään täysin normaalin ihmisen työt ja ”ura” hankaloituu mitenkään siitä että kertoo kohdanneensa jollain tavoin persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä ja kärsineensä siitä elämänsä aikana, ja kertovansa että negatiivisuudella ei kannata kuormittaa omaa elämää vaan asiallisesti vain häipyä taka-alalle ja pois tällaisen ihmisen vaikutuspiiristä. Ongelmia voisi tuoda teksti jossa kerrotaan todellisia tapahtumia, tilanteita ja paikkoja joista voisi selkeästi ulkopuoliset ja ventovieraatkin osoittaa nimeltä jonkun ihmisen, sellaisestahan ei ole kyse.

      Hienoa mikäli teet työtä persoonallisuushäiriöisten ihmisten parantumisen eteen, sitä arvostavat suuresti varmasti kaikki erilaisten persoonallisuushäiriöisten uhreiksi tavalla tai toisella joutuneet. Teet hienoa työtä.

      Suosittelen sinua muuten käymään lukemassa FitFashionin Health’s Kitchen blogista kertomuksen Pauliinan entisestä poikaystävästä http://healthskitchen.fitfashion.fi/2016/12/20/empaatikko-tapasi-narsistin/ Kommenttiosiosta päätellen aihe puhuttaa kovasti ja on varmaan minun kirjoitustani huomattavasti mielenkiintoisempaa luettavaa sinulle.

      Mukavaa jatkoa ja kaikkea hyvää vuodelle 2017!

    • Suvi kirjoitti:

      Yhdyn kyllä Katjun tekstiin. Olen itse juurikin tällä hetkellä päiväsairaalassa, jossa on ilmennyt epäily persoonallisuushäiriöstä. Tekstisi sai ajattelemaan, että me persoonallisuushäiriöiset olemme tyyliin jotain pohjasakkaa, josta hankkiutua mitä pikimiten eroon.

      ”…esiintyvät hyvinä tyyppeinä ketkä ovat tehneet parhaansa, ja vain muut ovat hulluja, kusipäitä ja outoja.” Siis miten määrittelet tämän väittämän? Omien kokemuksiesi perusteella? Pistää vihaksi tällainen yleistäminen.

      ”Valitettava fakta on että jonkinlaisesta persoonallisuuden vääristymästä kärsivät ihmiset eivät mitä todennäköisemmin tule muuttumaan” siis anteeksi mitä? Olen itse pääsemässä toiseen päiväsairaalaan, jossa hoidetaan juurikin persoonallisuushäiriöitä. Hoito on PITKÄÄ, ei puhuta viikoista tai muutamasta kuukaudesta. Tämä koko teksti pisti vihaksi epävakaan persoonallisuushäiriöisen silmissä.

      Mutta kuten katju sanoi, tämä teksti kertoo paljon sinusta, ei persoonallisuushäiriöisestä.

      • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

        Hei Suvi! Kiitos kommentistasi ja paljon onnea hoidon etenemiseen.

        Minä kerroin vain omista kokemuksistani, samanlaisia on sadoilla ellei tuhansilla ihmisillä, mutta ei suinkaan kaikilla. Kaikki persoonallisuushäiriöiset eivät ole kuvailemieni kaltaisia, mutta ne ovat keitä minä olen kohdannut. Persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä on hyvin paljon lievemmistäkin aina erilaisiin rikollisiin ja oikeisiin pahuuden ruumiillistumiin aina sarjamurhaajista lähtien.

        Jokaiselka ihmisellä muutenkin voi näitä piirteitä esiintyä, sitä on varmasti vähän meissä kaikissa. Sairaudentunnoton ja muita ihmisiä tuhoava persoonallisuushäiriöinen on vain se ikävä ja yleinen kokemus ihmisillä, mutta ei suinkaan koske kaikkia.

        Minusta tämä teksti kertookin sen että olen joutunut elämässäni heitä muutamasti kohtaamaan ja heidän elämäänsä sivusta seuraamaan, mutta omilla selviytymiskeinoillani ja ammattilaisten vinkeillä olen päässyt sellaisista eroon ilman pahempia tuhoja.

        Kaikkea hyvää sinulle vuoteen 2017!

  3. N kirjoitti:

    Nyt kyllä osui ja upposi :) Juuri kovin tulehtunut tilanne useamman vuoden suhteen jälkeen, ero siis meneillään ja valitettavasti kuvioissa yhteinen pieni lapsikin. Jo alkuun tullut kyllä valitettavasti ne vibat, ettei kaikki ole kohdillaan, mutta jokin toisessa viehätti erilaisuudellaan. Itse kun jotenkin melko suojattua elämää elänyt, eikä ole aiemmin lähipiirissä ollut erityisiä persoonallisuushäiriöisiä näkyvissä, niin halusi sitä hyvää vaan ajatella. Tässä siis todella paljon narsistisia piirteitä, päihderiippuvuus, ja viranomaisetkin vihdoin sai onneksi vihiä asiasta, ettei kaikki ole enää omilla harteilla. Ilman yhteistä lasta olisi välit täysin katkaistu aikoja sitten.

    Viimeisin eroprosessi lähti käyntiin, kun hän lievästi pahoinpiteli mua, jolloin tiesin ettei se tule ikinä muuttumaan, vaikka kuinka aina vannoo muutosta. Henkistä väkivaltaa ollut kyllä senkin edestä ja itsetuntoni oli vuosien ajan aivan sirpaleina. Kuitenkin empaattisena ihmisenä haluaisin aina ajatella toisesta hyvää, mutta opeteltava se onkin, että ei tuollainen vaan tule muuttumaan – vaikka kuinka on ne ”hyvittelykaudet”, sitten taas alkaa se hänen uhriutumisensa ja kaikki muuttuu minun syyksi. Suhteen alku menikin hänen ”hullua” exää haukkuessa, mutta vuosien myötä alkanut kyllä pohtimaan, että oiskohan ollut hänellä itselläänkin jotain osuutta asiaan. Lapsuudessa hänellä ollut esim. hylkäämiskokemuksia ja turvallista perheenmalli tavallaan puuttunut..

    Pitäisi nyt vaan pystyä itsensä kovettamaan, että vaikka kuinka suurta vääryttä joutuukin kokemaan, niin pysyä tosiaan sen yläpuolella. Varmasti tulee mut haukkumaan selän takana jne. mutta onneksi myös kaverit tietävät näitä puolia hänestä. Hyvin kyllä pystyy esittämään juurikin sitä uhria itse ja hämätä muita sillä. Tällaiset tekstit onneksi rauhoittavat jotenkin, että ei tässä ole ihan ainoana maailmassa tällaisesta väärinkohtelusta kärsimässä ja tosiaan sitä omaa kuorta nyt vaan pakko kasvattaa ja yrittää olla niin välinpitämätön, kuin pystyy näiden huoltajuusasioiden lisäksi. Se on varmaankin ainut keino selvitä tästä vielä, mutta aikaa kyllä tulee viemään.

    Kiitos siis mielenkiintoisesta kirjoituksestasi. Mukavaa alkanutta vuotta!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos kommentista ja tsemppiä tilanteeseen jossa joudut juuri elämään! :)

      Nuo hylkäämiskokemukset ja turvallisen perhemallin puute tuntuu olevan tosi monilla yhdistävä tekijä (näistä omista kokemuksistani), ja taustat ovat juurikin jotain tuollaista. ”Hassua” on myös tuo että ollaan välillä yhden jos toisen kanssa riidoissa, ja eksien tms kanssa saattaa olla paljon eripuraa ja heitä haukutaan juurikin jopa hulluiksi. Sitten se totuus saattaakin olla täysin päinvastainen…

  4. Outi Karita kirjoitti:

    Voi, on kyllä tullut tavattua…
    Tuo tapasi tulkita ihmisiä on mulle hyvin tuttua ja aika usein ne ensivaikutelma osuu oikeaan. Itse olen hyvin herkkä tulkitsemaan, joskus vähän ylitulkitsemaankin, herkän ihmisen taipumus… Nyt en saa tähän linkattua helposti (kun kännykkä kommentoin) mun blogiteksiä ”Kirja josta löysin itseni”, mutta siinä on kirjasta, jossa tästä ihmisten tulkitsemiseen paljon asiaa (erityisen) herkän ihmisen näkökulmasta. Tuli vain mieleen vinkata, kun tekstin ajatukset ja kokemukset kuulosti niin tutuilta omiani ajatellen :)

  5. Mila kirjoitti:

    No huhhuh mikä teksti! Itselläni epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen 25v, työssäkäyvä ja parisuhteessa oleva nainen. Elämääni kuuluu hyviä ystäviä. Elän pääsääntöisesti tasapainoista elämää vaikkakin omaan omat ongelmani. Mutta kuka ei? Tekstisi on järkyttävä. Ikävää että tämän kautta ”mustamaalaat” meitä keillä tämä sairaus on. Meihin pitäisi katkaista välit? Oikeasti? Olemme usein herkkiä, paljon asioita aistivia ja äärimmäisen hyvä sydämmisiä (nimimerkillä vertaistuki ryhmässä käyneenä) ihmisiä. Koemme maailman vain erilailla kuin SINÄ ”NORMAALI” ihminen. Itse olen käynyt terapiassa ja on todellakin ollut hyvä hoito minulle. Olemmeko jotakin pohjasakkaa ketkä pitäisi syrjäyttää? Emmekö me ansaitse rakkautta? Voiko persoonallisuushäiriöstä kärsiviä yleistää? Todella surullista että mainitset tekstissäsi nimenomaan nämä sairaudet sen sijaan että kertoisit esimerkiksi ihmistyypistä keitä olet tavannut ilman yleistämistä. Harmillista lukea sinulta tämä teksti…

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hei Mila! Kiitos kommentista. Tämä perustuu tosiaan omaan kokemukseeni, ei koske kaikkia persoonallisuushäiriöisiä, heitäkin on ihan pienistä vaivoista manipuloiviin rikollisiin ym, tiedät varmasti itsekin että skaala on laaja.

      Sellaiset ihmiset ketkä vahingoittavat läheisiään on kuitenkin hyvä karsia pois satuttamasta ja tuhoamasta omaa elämää. Erilaisten persoonallisuushäiriöisten uhrit tarvivat myös tukea ja apua, ja he usein kärsivät tilanteesta paljon.

      Edelleenkään, kaikki persoonallisuushäiriöiset eivät varmastikaan sellaisia ole, vaan puhun siitä miten minä olen kokenut.

  6. Mila kirjoitti:

    Ymmärrän pointtisi ja kuten loppuun olit näköjään tehnyt lisäyksen asiasta niin tottakai asia on juurikin niin että kenenkään ei tarvitse sinun mainitsemia asioita sietää. Omaan korvaan vain kirjoituksesi kuulosti nimenomaan yleistämiseltä. Itse jouduin joskus sietämään hulluksi haukkumista ja selittelemään sairautta koska kaikilla ei ole tietämystä ja juuri tälläiset kirjoitukset aiheuttavat ennakkoluuloja meitä vastaan. Tosin en suostu häpeämään sairauttani koska itse olen sen hyväksynyt. Toivon että tämän tekstin lukijat ymmärtävät myös sen, että elämä persoonallisuushäiriöisen kanssa voi olla tasapainoista ja ”normaalia”.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Saadun palautteen perusteella koin että pieni huomautus lienee paikallaan, jottei kukaan suotta pahoittaisi mieltään ja ajattelisi että yleistän kaikki samaan nippuun. :)

  7. I walk the borderline kirjoitti:

    Järkytyin aika paljon tästä tekstistä, joten haluan kertoa nyt vastapuolen näkemyksen tästä. Ensinnäkin persoonallisuushäiriö on merkittävästi elämäa kuormittava ja haittaava sairaus, jota kukaan ei itse valitse. En ikinä olisi valinnut syntyä epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa, mutta minulta ei sitä kukaan koskaan kysynyt. Jo lapsena minusta oli nähtävillä epävakauden piirteet mm. voimakas temperamentti ja mustavalkoinen ajatusmaailma, diagnoosin sain vasta 24-vuotiaana yritettyäni itsemurhaa ja päädyttyäni psyk. osastolle. Epävakauteni laukaisi vuosia kestänyt koulukiusaaminen, jonka seurauksena itsetuntoni ja itseluottamukseni eivät koskaan kehittyneet kunnolla. Tästä seurasi se, että hain hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Ja tuo hinta kävi itselleni todella kalliiksi kun päädyin kaksi kertaa perä jälkeen väkivaltaiseen suhteeseen, jossa toisessa minut yritettiin jopa tappaa. Ja vaikka olisin ollut millainen hirviö suhteessa, ei se todellakaan oikeuta kumppania käymään minuun käsiksi. Kyllä, minä puhun existäni negatiiviseen sävyyn ja olen katkaissut heihin välit. Mielestäni minulla ei ole mitään syytä edes toimia toisin.
    Kyllä, epävakauden takia elämäni on ollut todellista kaaosta ja kriisistä toiseen juoksemista. Kyllä, olen tehnyt virheitä, loukannut ja satuttanut ihmisiä. Olen toiminut väärin ja pyytänyt anteeksi. En kuitenkaan koskaan ole tehnyt niin tarkoituksella ja ajatuksenani satuttaa muita. Toimintaani ohjaa pelko ja epätoivo, ei halu satuttaa.
    Jatkuvat kokemukset hylkäämisestä ovat yleisiä epävakaudesta kärsiville. Monilla epävakailla vanhemmat hylkäsivät heidät heidän ollessaan pieniä, osaa on käytetty seksuaalisesti hyväksi jo lapsina. Onko se heidän vikansa, että heidän mielenterveytensä perusta järkkyi jo varhaisessa vaiheessa? Kaikki meistä eivät saa elämään hyviä lähtökohtia ja epävakaus on seurausta tästä.
    Olen lukenut usein miten persoonallisuushäiriöstä kärsiviä pitäisi vältellä ja katkaista välit. Tämä on minulle tehty lukuisia kertoja ja joka ikinen kerta se tuntuu äärimmäisen pahalta, eikä todellakaan auta epävakaata millään tasolla. On toki hyvä pitää kiinni omista rajoistaan, kertoa toiselle jos hänen tekonsa satuttavat ja olla rehellinen, mutta voisiko myös joskus yrittää ymmärtää toista ja hänen sairauttaan? Jokainen hylkääminen on syössyt minut kohti itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoisuutta, koska hylkääminen on pahinta mitä epävakaa ihminen tietää.
    Sekään ei ole enää totta etteikö persoonallisuushäiriöstä voisi parantua. Nykytiedon valossa itseasiassa kyllä voi. Olen siitä itse elävä todiste. Epävakaan ph:n diagnoosin saamiseksi tulee täyttää väh. 5 diagnostista kriteeriä, joita on yhteensä 9. Minä täytin aikanaan kaikki 9. Olin siis vaikeimmalla mahdollisella tavalla epävakaa, eikä toivoa paranemisesta ollut. Silti nyt 7 vuotta myöhemmin olen terve enkä täytä enää epävakauden kriteereitä. Elän normaalia kolmekymppisen naisen elämää, johon kuuluu kumppani, lapsi, opiskelut, harrastukset jne. Paraneminen vaati vuosia kestäneen terapian, useita lääkkeitä, monia takapakkeja, terapeutteja, psykiatreja ja itsetutkiskelua. Se työ, minkä olen joutunut itseni kanssa tekemään on ollut valtava, mutta kiitos sen, elän nykyään tasapainoista elämää.
    Toivonkin, että ihmiset, jotka lukevat tämän ymmärtäisivät ettei epävakaus ole ihmisen itsensä syy eikä hän ole ilkeä tahallaan. Ja epävakaudesta voi todellakin parantua. Ihmiset, jotka eivät itse ole epävakaita, ei ole hajuakaan siitä millaista helvetillista vuoristorataa elämä voi olla päivästä toiseen. Se, että siitä selviää hengissä ja pystyy elämään normaalia elämää on todellinen saavutus. Hylkääminen on aina helppoa, mutta empatia ja sairaan ihmisen inhimillinen kohtaaminen vaatiikin jo paljon enemmän.
    Minulla onkin tapana sanoa ”Se että ihminen tuomitsee minut sairauteni takia, ei kerro yhtään mitään minusta ihmisenä, mutta se kertoo hyvin paljon hänestä”
    Kaikkea hyvää, toivottavasti kommenttini antoi aihetta ajatella ja sai ihmiset ymmärtämään että tästä voi parantua :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi ja tsemppiä paranemiseen :) Ennuste paranemiseen on varmasti täysin eri luokkaa ihmisellä joka a) saa diagnoosin, b) hyväksyy diagnoosin, sekä c) haluaa tehdä töitä parantumisen eteen. Näin ei kuitenkaan usein ole eivätkä sairaudentunnottomat ja hoitoon hakeutumattomat tai sitä vastustavat persoonallisuushäiriöiset muutu itsestään, ja esim. narsistinen persoonallisuushäiriö on yksi hyvä esimerkki tästä.

      Hylkäämiskokemuksia on varmasti monilla ihmisillä (ja niin minulla itselläkin), mutta ei sen vuoksi voi myöskään uhriutua ja piiloutua sairauden taakse. Ikäänkuin se oikeuttaisi tuhoamaan muiden elämät ja muiden olisi vain siedettävä ”koska se on vain sairas”. Ei se mene niin.

      Empatiaa löytyy kyllä teille kommentoineille sairaille, mutta tiedättekö että olette todella pieni vähemmistö, suorastaan minimaalinen? On täysin eri asia olla kommenteissa esiintyneiden persoonallisuushäiriöisten ihmisten kanssa tekemisissä kuin sellaisten ketkä esim. levittävät juoruja työpaikoilla, yrittävät valheellisilla tarinoilla hankkia jollekin potkuja, tekevät nimettömiä lastensuojeluilmoituksia ja perättömiä vihjeitä poliiseille, haluavat katkerina kostaa ja tuhota toisen elämän, rikkovat omaisuutta, kenties pahoinpitelevät, soittelevat ja piinaavat toisen elämää ym (nämä keksittyjä mutta todellisia tilanteita esimerkeiksi). Tuon kaltaisista ihmisistä tosiaan kannattaa pyrkiä eroon eikä kenenkään tule ottaa huonoa omatuntoa siitä ettei suostu narsistin, epävakaan ihmisen tms uhriksi.

      Toivottavasti myös tämä kanta ymmärretään mitä kirjoituksessani tarkoitin <3

  8. Emmi kirjoitti:

    Mielensäpahoittajat taas liikenteessä :D Itse ainakin koin tämän tekstin niin, että kyseessä nimenomaan sinun itsesi näkemys/kokemukset kyseessä eikä mitään yleistämistä! Karu fakta se vaan on, että usein persoonallisuushäiriöinen osaa olla julma ja jopa toisen ihmisen elämän ”pilaaminen” on heille normaalia. Toki he ovat sairaita ja mieleltään sairas ihminen ei tunnetusti osaa ajatella järkevästi.

    Itse olen kokenut vastaavaa narsistisen ystävän osalta. Kyllä semmosen ihmissuhteen jäljiltä on aikalailla ojan kuopassa ja sieltä pois pääseminen vaatii työtä ja aikaa. Pahinta on mikäli persoonallisuushäiriöinen onnistuu pilaamaan toisen elämän manipuloimalla yms ilman, että ”uhri” itse ymmärtää sitä ennen kuin vasta on myöhäistä.

    Siinä olen täysin samaa mieltä, että kyseisestä ihmisestä olisi hyvä päästä eroon. Miksi turhaa antaa sairaan ihmisen myrkyttää omaa elämää. Kaiken lisäksi siitä ei välttämättä kärsi enää uhri itse vaan koko lähipiiri.

    Todettakoon kuitenkin, että onneksi kyseiseen sairauteen on olemassa hoitokeinoja. Kunhan vaan sairas yksilö ymmärtäisi hakeutua hoidon piiriin!

  9. p kirjoitti:

    Tuntui tosi pahalta lukea tälläistä tekstiä sillä itselläni on diagnosoitu persoonallisuushäiriö enkä tosiaankaan ole sitä mieltä että ihmisten pitäisi sen takia pysyä kaukana minusta! Todella epäreilua laittaa nettiin tälläistä tekstiä persoonallisuushäiriöisistä, ihankuin se olisi niin että he ovat jotenkin kamalia ihmisiä vaikka useimmilla persoonallisuushäiriötä ei välttämättä ulkopuolinen edes huomaa.

    Toivottavasti kovinkaan moni persoonallisuushäiriötä sairastava ei näe tätä tekstiä ja pahoita mieltään yhtä paljon kun minä :(
    Ajattele millaista on itse elää persoonallisuushäiriön kanssa ja miten se sairastanut siitä kärsii; saati sitten vielä niin että kaikkien läheisten pitäisi kaikota lähettyviltä jos sairastaa!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Et ilmeisesti lukenut koko blogitekstiä ja boldattua kohtaa, saati vastauksiani kommenteissa sillä kommenttisi on näiltä osin turha. Kerron omasta kokemuksestani ja se koskee vain joitain persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, ei kaikkia.

      Hienoa jos olet hakeutunut hoitoon etkä kuulu niihin sairaisiin ketkä systemaattisesti haluavat toisille pahaa ja pyrkivät tuhoamaan heidän elämänsä. En koe itseäni pahaksi sillä etten suostu uhriksi ja alistu.

  10. Manjaana kirjoitti:

    jotenkin fitfashionin sivuilta eksyin blogiisi ja ikinä ennen kenenkään kirjoitus ei ole saanut karvoja näin pystyyn.

    Mielipidekirjoitus ehkä, mutta tarkista silti ensin faktat.

    Googlaa vaikka sanoilla narsisti tai epävakaa persoonallisuus.

    Annat itsestäsi erittäin naurettavan kuvan.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mielipidekirjoitus kyllä, perustuen omiin kokemuksiini (kannattaa lukea myös disclaimer ja muut kommenttini tästä ketjusta).

      Pidän suorastaan käsittämättömänä näitä kommentteja jossa persoonallisuushäiriöisen ihmisen käytöksestä kärsiviä yritetään syyllistää ja polkea vielä lisää. Se jos mikä on naurettavaa että uhreja aletaan jotenkin syyllistämään. Huh huh.

      Suosittelen sinua käymään lukemassa myös kirjoituksen http://healthskitchen.fitfashion.fi/2016/12/20/empaatikko-tapasi-narsistin/. Naurettavaksi haukkumista voit jatkaa vaikka siellä kun bloggaaja kehtasi kertoa eronneensa narsistista.

  11. JK kirjoitti:

    Jossain oli mielestäni viisaasti sanottu, että nykyään pyritään kaikki kusipäät tai ylipäätään erilaiset ihmiset diagnosoimaan/lokeroimaan ja sitten ehkä syntyy väärinymmärryksiä. Tekstissä oli mainittu näitä diagnooseja ja voiko kaikista tietää, onko heillä ko. diagnoosi?

    Pointtini on se, että monet ihmiset ovat pelkästään idiootteja, kusipäitä, paskoja ja ajattelemattomia ja ihan ilman, että on mitään diagnoosia. Näitä ei tulisi sekoittaa keskenään, siksi ymmärrän myös heitä jotka ovat loukkaantuneet tästä tekstistä.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Olen tuossa kyllä samaa mieltä, nimittäin narsistista persoonallisuushäiriötä ollaan ainakin muodikkaasti tunkemassa vähän joka toiselle ihmiselle. On totta että osa on vain idiootteja, mutta kyllähän se vahvasti persoonallisuushäiriöön viittaa jos kaikki tautiluokituksen kriteerit täyttyy ja käytös on ihan mahdotonta vrt normaali terve ihminen. Ihan kaikkea ei varmaan voi pelkän kusipäisyyden piikkiinkään laittaa, mutta totta, vaikea aihe ja hyvin monimuotoisia ovat oireet.

  12. Leena kirjoitti:

    Nyt kyllä epävakaana menin ja triggeröidyin :D

    ” Jännä etteivät he koskaan älyä miettiä sitä että miksi heillä kaikki kaverisuhteet kaatuu, miksi työpaikalla ei tykätä jne? Miksi heillä on jatkuvaa draamaa elämässä? Onko se aina niiden muiden vika, vai voisiko se onnettomuuden, katkeruuden, vihan ja kaiken negatiivisen ilmentymä ollakin ihan siellä itsessä?”
    Typerää yleistää tällä tavalla. Epävakauteen liittyy usein oheissairauksina mm. syömishäiriöitä ja masennusta, joissa harvemmin kyse on siitä ettei ymmärrä mitä oma käytös ympärillä aiheuttaa. Se on vain selviytymismetodi sietämättömien tuntuisille asioille. Tuntuu käsittämättömältä että traumatisoitunutta, kärsivää ihmistä demonisoidaan koska muutama hassu tyyppi käyttäytyy ulospäin tavalla x.

    Omalla kohdalla jouduin hakeutua jo 16-vuotiaana avun piiriin eikä tilanne ole vielä 23-vuotiaana merkittävästi helpottanut. Tiedostan ja olen aina tiedostanut erittäin hyvin myrkylliset käytösmallini, minkä takia kerronkin lähes aina uusiin kavereihin tutustuessa lyhyesti tästä ongelmastani.

    Kun aiemmassa kommentissasi totesit että epävakaan ennuste on hyvä, niin asia ei näin ole. 10% epävakaista kuolee itsemurhaan ennen 25 vuoden ikää ja vain puolet epävakaista ei täytä diagnostisia kriteerejä _seitsemän_ vuoden kuluttua hoidon alkamisesta. Kuulostaako tämä erityisen hyvältä ennusteelta? Jos hyvällä ennusteella tarkoitetaan henkiin jäämistä, olet oikeassa, mutta jos mittarina on toimintakykyinen, normaali elämä niin ennustus on melko huono.

    On niin uuvuttavaa, kun ihmiset jotka eivät persoonallisuushäiriöitä ymmärrä leimaavat persoonallisuushäiriöiset ilkeiksi hirviöiksi, jotka huvin vuoksi kiusaavat muita. Tästä yleisestä asenteesta kertoo myös se, että lähes kaikki self-help kirjat aiheeseen liittyen kertovat siitä, miten selviät kanssakäymisestä persoonallisuushäiriöiden kanssa. Harvassa on ne kirjat joissa autetaan persoonallisuushäiriöisiä löytämään apuvälineitä oireidensa hoitoon.

    ”On täysin eri asia olla kommenteissa esiintyneiden persoonallisuushäiriöisten ihmisten kanssa tekemisissä kuin sellaisten ketkä esim. levittävät juoruja työpaikoilla, yrittävät valheellisilla tarinoilla hankkia jollekin potkuja, tekevät nimettömiä lastensuojeluilmoituksia ja perättömiä vihjeitä poliiseille, haluavat katkerina kostaa ja tuhota toisen elämän, rikkovat omaisuutta, kenties pahoinpitelevät, soittelevat ja piinaavat toisen elämää ym (nämä keksittyjä mutta todellisia tilanteita esimerkeiksi). Tuon kaltaisista ihmisistä tosiaan kannattaa pyrkiä eroon eikä kenenkään tule ottaa huonoa omatuntoa siitä ettei suostu narsistin, epävakaan ihmisen tms uhriksi.”

    Valitettavan suuri osa noin käyttäytyvistä ihmisistä on henkisesti täysin terveitä tai eivät ainakaan täytä persoonallisuushäiriön kriteerejä. Usein persoonallisuushäiriöiset tai ainakin epävakaat ahdistuvat entisestään kaikesta vaivasta, pahasta olosta ja tuskasta joita läheisilleen aiheuttavat ja pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin minimoimaan sen.

    Ole kiltti ja koita jatkossa nähdä asioita muidenkin vinkkelistä. Se miten sinä näet maailman tai koet muiden käytöksen ei ole missään nimessä objektiivinen totuus, jonka pohjalta voisi kummemmin lähteä syyllistämään tiettyä prosentuaalisesti erittäin pientä ihmisryhmää.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi :) Toki yritän nähdä myös muista vinkkeleistä, mutta tässä keskityin nyt kertomaan omaa kokemustani mitä minä olen elämässä kokenut. Kenties joku persoonallisuushäiriöisen kumppani/perheenjäsen voisi kirjoittaa toisenlaisen jutun, ja tarinoita sekä kokemuksia on varmasti yhtä paljon kuin persoonallisuushäiriöisiäkin.

  13. Saimi kirjoitti:

    On vastuutonta käyttää psykiatrisia diagnooseja, kuten persoonallisuushäiriöt, kirjoituksissasi. Voisit puhua esim. ikävästi käyttäytyvistä ihmisistä, harhaanjohtavan leimakirveen heiluttamisen sijaan.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kyllä asioista pitää voida puhua myös niiden oikeilla nimillä kaunistelun sijaan, niitä ”ikävästi käyttäytyviä” ihmisiä kun on muutenkin kuin persoonallisuushäiriöisissä, ja nyt ei ollut kyseessä pelkät ikävät ihmiset tai idiootit.

  14. ;) kirjoitti:

    Toki itsellesikin olisi ihan ok, kun joku skriivaisi tekstin siitä, kuinka ahmimishäiriöiset ovat ällöjä, ahneita, itsekurittomia läskejä, joihin tulisi katkaista välit, koska pilaavat oman ja läheistensä elämän pelkän roskaruoan tuoksun määrittäessä jokaista elämän päätöstä ja tunnereaktioita. Samalla logiikalla sinua saisi syyllistää ja haukkkua jatkuvasti ja pyytää maksamaan lisäveroja lihavuutesi vuoksi kuin kehottaa persoonallisuushäiriöisten läheisiä katkaisemaan näihin välit. Persoonallisuushäiriöisille et itse salli sairaudestaan johtuvaa oireilua, mutta itse toki blogissasi muista joka väliin mussuttaa omasta ”sairaudestasi.” Ja täällä herkät, traumatisoituneet ja tilaansa taitavasti analysoivavat ihmiset täällä vielä selittelevät omaa tilaansa (eikö se jo kerro heidän herkkyydestään) kaltaisellesi älyllisesti täysin lapsen järkeistämistasolle jääneelle ihmiselle.

    Äärettömän huvittavaa muuten, että itse mitään aiheesta tietämättömänä kehotat persoonallisuushäiriöisiä tutkiskelemaan omaa itseään (aivan kuin epävakaat eivät muutenkin syyllistäisi itseään jatkuvasti kaikesta), kun taas itse et tästä palautetulvasta huolimatta näe mitään vikaa omassa tekstissäsi.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Voi kuule, jos kaikki persoonallisuushäiriöiset olisivatkin samanlaisia kuin asiaa kommentoineet, ei ongelmat olisi kovin pahoja. Fiksua kommentointia on tullut, ja olen siitä kiitollinen. Minun tuntemani persoonallisuushäiriöiset tuskin koskaan kykenisivät samaan koska ovat hyvin todennäköisesti sairaudentunnottomia eivätkä myönnä tarvivansa saati suostu hoidettaviksi. Se jos mikä on huono lähtökohta eikä tilanne ole verrattavissa. Loogisesti puhun omista kokemuksistani, ja kannattaa katsoa vastauksiani: Sieltä löytyykin vissi ero niihin persoonallisuushäiriöisiin keihin itse olen törmännyt, ja esim. niihin ketkä ovat tätä tekstiä kommentoineet.

      Mitä tulee todella ontuvaan esimerkkiisi niin sama ei vaan toimi. Ahmintahäiriöinen ei tee kenestäkään perättömiä huhuja, ilmiantoja, soittele työpaikoille, lastensuojeluun, poliisille, yritä jotenkin vahingoittaa läheisiään jne. Ahmintahäiriöinen vahingoittaa vain itseään ja tuhoaa itsensä, ei ympäristöään. Mitä tulee tuohon että olisiko mulle ok, niin voin kertoa että olen hyvin tottunut siihen parinkymmenen vuoden aikana että ahmintahäiriöiset ja/tai ylipainoiset ovat ihmisten mielestä ällöjä ja itsekurittomia läskejä, heihin ei ehkä katkaista välejä mutta ihmissuhteiden ym luominen voi olla haastavampaa. Been there, done that, tiedän siis mistä puhun.

  15. Epävakaan läheinen kirjoitti:

    Tulin kovin surulliseksi tästä tekstistä. Selkeästi sinulla ei ole kuin heikko kokemuspohja, vailla faktatietoa. Tai sitten et ole sisäistänyt saamaasi tietoa? Who know’s.

    Tämä teksti lyttää aika pahasti persoonallisuushäiriöiset. Väität, että heidät jotenkin pystyy haistelemaan toimintansa tm. perusteella. Usein näin ei ole. Usein ihmiset eivät tajua persoonallisuushäiriötä tai sen vaikutuksian lähipiiriin. Usein se kohdistuu vain osaan ihmisistä. Se ei ole kokonasivaltainen määrittävä osa persoonaa, se on vain osa sitä. Ei enään tähän maailmanaikaan leimata mielenterveyskuntoutujia, jookos?

    Persoonallisuushäiriöitä voi myös auttaa. Monesti lähipiirin sitoutuminen asiaan on ensiarvoisen tärkeää. Ei se mene niin, että persoonallisuushäiriöinen alkaa käydä terapiassa, kyllä siinä täytyy opetella vuorovaikuttamaan koko lähipiirin myös. Persoonallisuushäiriöiden lisäksi on myös olemassa ihan diagnoosivapaita, mutta vittumaisia ihmisiä. Joilla on jostakin muusta syystä paha olla, jonka purkavat lähiympäristöönsä. Mutta se ei tarkoita persoonallisuushäiriötä.

    Minä olen katsonut persoonallisuushäiriöisten elämää koko ikäni. Siskoni ja äiti ovat molemmat epävakaita. En siksi missään nimessä voi allekirjoittaa suurinta osaa tästä tekstistä. Olen myös tähän ikään mennessä yrittänyt oppia ymmärtämään heitä, koska silloin pidän myös itsestäni huolta. Me olemme tehneet lujasti töitä sen eteen, että pystymme elämään toisiamme satuttamatta. Heidän tunteensa ovat heille todella aidot, he syyllistävät itseään sata kertaa enemmän kuin minä. Persoonallisuushäiriöinen on itsensä pahin vihollinen, ei muiden. He ovat ihania ihmisiä, joilla sattuu olemaan välillä HYVIN vaikeaa. Ja meistä kolmesta, minulla on myös näkymätön sairaus. Crohnin tauti. Ja ulkopuolisille kuka meistä kolmesta näyttäytyy sairaana? Minä.

    Pyydän, jos omasta kokemuspohjasta lähdet kirjoittanaan, niin tee se muista kuin tunnevetoisista lähtökohdista. Myös ns. terveet voivat miettiä kannattaako tunteen edellyttämällä tavalla toimia.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos asiallisesta kritiikistä :) Ymmärrän kyllä nämä vastakkaiset mielipiteet, mutta kieltämättä olen hieman yllättynyt ja osittain itsekin surullinen, kuinka myös meitä ns. ”uhreja” syyllistetään. Kerroin tässä kirjoituksessa vain omista kokemuksistani ja siitä minkä olen todennut parhaaksi, joillekin sama tyyli sopii, joillekin ei. Myös persoonallisuushäiriöisiä on monenlaisia, ihan niin kuin meitä ihmisiä ja persoonia muutenkin. Kaikki eivät samalla tavalla yritä systemaattisesti tuhota toisten elämää.

      Itseäni ehkä yllätti se että tähän oman kokemukseni kertomukseen on tullut paljoa minua syyllistäviä komemntteja, mutta esim. narsistin uhreille ja heistä bloganneille ei. Miksihän näin? Miksi kärsimyksestään kertova uhri joutuu tilanteeseen jossa joutuu puolustautumaan? Minusta se on tässä hieman outoa.

      Tätä kirjoitusta kritisoivat persoonallisuushäiriöiset ovatkin ihan eri kaliiberia mitä minä olen kohdannut. Kuten kommentteja ja vastauksiani lukemalla voi todeta: he ovat sairaudentuntoisia ja täysin erilaisia. Pitää kuitenkin muistaa että on paljon myös näitä täynnä pahuutta olevia ihmisiä joita ei saada edes hoidon pariin. Heistä ja heidän vaikutusvaltaansa ja kärsimyksen kokeneeksi joutuneena en voi kovin kauniisti heistä puhua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *