Raskas tyyppi

HUH! Se on tosi raskas tyyppi!

Näin olen kuullut ja nähnyt sanottavan sekä kirjoitettavan monesta somepersoonasta, mukaanlukien minusta itsestäni. ”Se on tosi raskas tyyppi” tuntuu olevan varsinainen muotitoteamus tietynlaisista persoonista. Vaan millaisista? En oikein itsekään ole varma.

Mä en ole ihan kärryillä siitä mitä tällaisella ”raskaalla” tyypillä tarkoitetaan. Kyse ei ole elopainosta vaikka kohdallani voisi niinkin päätellä, vaan ihan luonteesta. Persoonasta. Rivien välistä toki osaan tulkita, että raskaat tyypit ovat jotenkin ”rasittavia”. Ilmaisua käytetään merkkinä jostain negatiivisesta. Ehkä raskas tyyppi on raskasta kestää, kuunnella ja olla sellaisen seurassa? Vaikea ihan tarkkaan sanoa kuka sillä milloin mitäkin tarkoittaa, kun kaikki raskaiksi mielletyt tyypit eivät kuitenkaan ole samanlaisia.

Millainen on raskas tyyppi?

Mä tiedän, että raskaina tyyppeinä pidetään mm. WTD-Nataa sekä Pauliina Oliviaa. Hyvin usein sitä käytetään myös puhuessa Umpusta. Ja sitten toisinaan myös minusta. Mitä yhteistä meillä on? Hmm. Ura somen parissa, bloggaaminen tai jonkinlainen muu isompi näkyvyys/julkisuus. Sitten on… Voimakkaat mielipiteet? Rohkeus puhua suoraan? Häpeilemättömyys? Kovaääninen nauru? Avoimuus? Rempseys? En ole ihan varma kaikista, mutta ainakin itse tunnistan sellaista.

Yhtenä indikaattorina sille, että on just sellainen raskas tyyppi on kyseenalaistaminen. Se, että kyseenalaistaa jotain, haastaa eikä vain oleta aina kaikkea. Sitä pidetään huonona ja usein jotenkin raskaana asiana. Sillä, että on näkyvästi eriävää mieltä jostain asiasta voi saada vihoja päällensä. Sitäkin saatetaan pitää hirveän negatiivisena asiana jos esim. päästää rehellisesti höyryjään silloin kun tekee mieli ja antaa palautetta jos siihen on tarvetta. Ne samat raskaat tyypit usein kuitenkin ovat sen näkymisen ohella myös niitä keitä kuunnellaan, seurataan ja jotka niillä esiintuloillaan myös saavat asioita aikaan. Ei vain sosiaalipornoa, vaan oikeasti jotain muutosta niin omassa kuin muidenkin elämässä.

Niitä oikealla tavalla ”raskaita tyyppejä” tarvitaan

Mä keskustelin yhtenä iltava erään tuttavani kanssa tästä kyseenalaistamisen ja oman äänen kuuluviin saamisesta. Me ollaan tämän tuttavani kanssa tosi erilaisia ihmisiä muuten, mutta tässä oltiin ihan tietämättämme 100% samoilla linjoilla. Huomattiin, että usein ihan pelkkä rehellisyys, suorapuheisuus ja ystävällinen kysyminenkin on joidenkin mielestä ”negailua” ja negatiivisen ilmapiirin luomista. Se korostuu erityisesti sellaisilla työpaikoilla joissa ei ole totuttu ottamaan kehitysehdotuksia vastaan ja joissa työntekijät eivät ole koskaan kyseenalaistaneet annettuja tehtäviä tai voimassaolevia toimintamalleja.

Se myös korostuu sellaisissa piireissä, joissa positiivinen henki ei ole aitoa, vaan pakotettua. Sellaista missä halutaan, että kaikki hymyilee vaikka väkisin koska meillä on niin hyvä tsemppi täällä! Usein ei kuitenkaan ymmärretä, ettei se tarkoita kaiken olevan hyvin ja ihmisten tyytyväisiä jos kukaan ei uskalla siitä sanoa. Vaikka olisi kuinka positiivinen ihminen ja tekisi asioita ilon kautta, niin mikään ei muutu eikä asiat kehity mikäli mitään ei koskaan kyseenalaista, mihinkään ei koskaan anna kritiikkiä eikä mistään koskaan keskustele niin, että käydään myös rehellisesti niitä ikävämpiä asioita läpi. Mun mielestä tämän ei pitäisi olla vaikeaa, mutta monen mielestä näin ei saisi olla ja elää ja jos niin tekee niin se on raskasta.

Olen hyvä analysoimaan itseäni, mutten tästä kuitenkaan itseäni tunnista

Eilen Instagramissa FitFunFamily -blogin tilillä tägättiin mut seuraamisen arvoisena somepersoonana  Perusteluna tässä oli se, että vaikka mun kanssa olisi eri mieltä asioista niin mun kanssa on helppo keskustella koska olen päämäärätietoinen ja fiksu. Kun mä kirjoitan tai puhun asioista, niin mä pyrin tekemään sen kunnioittavasti (toki joskus varsin ronskilla huumorilla säestettynä ja viihdyttävästi). Yritän katsoa asioita monelta kantilta ja en ilkeile ihmisille vaikka me lähestyttäisi asioita ihan eri puolilta. Meidän ei tarvi lopuksikaan olla samaa mieltä, erilaisuus kunniaan. Mun mielestä mun kanssa eri mieltä olevat ihmiset ei ole yhtään raskaita. Se on ihan paska adjektiivi. Ne on vaan erilaisia.

Sinänsä on tosi hassua saada kuulla joskus tällaisia mielipiteitä itsestään, kun ei niistä yhtään itseään tunnista ja oma lähipiirikin näkee asiat ihan toisella tavalla. Mun ja mun läheisten mielestä olen hauska ja välitön persoona. Mua on helppo lähestyä, oon kaikille mukava, nauran paljon ja oon suorapuheinen ja rehellinen. Multa saa aitoja mielipiteitä ja mielenkiintoisiakin tarinoita. En ole oikeasti yhtään raskas tyyppi, mutta kyllä, voimakas persoona.

Silti kaikesta huolimatta oon tosi kiltti ihminen, ystävällinen. Joskus mua ärsyttää, joskus mulla on räväköitä mielipiteitä ja voin ajatella asioista erilailla kuin sä. Mutta mä en ole mikään ilkimys vaikka mulla voisi olla joskus piikittelevä tyyli ja rankkoja sanavalintoja kun paasaan jostain mielipideasiasta. Mä hyväksyn kuitenkin kaikki tyypit, oli sitten sellainen kevyt tai raskas persoona.

Kannustan tällä viikolla kaikkia olemaan omia itsejään sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Toivon lisää positiivisuutta teidän viikkoon, mut sellaista aitoa! Sellaista, että olkaa omia itsejänne ilman tarvetta miellyttää muita, mutta olkaa silti miellyttäviä muille. Ne on kaks eri asiaa.

Mahtavaa maanantaita!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa