Hae
Queen of Eve

Nyt olen 39 vuotta VANHA

Eilen vanhenin taas vuodella

Mittariin pamahti 39 ja ensimmäistä kertaa mulla on tunne, että nyt mä en enää ole nuori. Joidenkin mielestä olen suorastaan vanha eikä minun ikäisteni kuulu käydä esim. Weekend-festareilla. Tämä on mulle ihan uusi juttu elämässä. Tämä tunne vanhuudesta ei niinkään tule musta itsestäni, sillä oma fiilikseni on lähinnä hämmennys. Miten ihmeessä mä voin olla jo kolkytyheksän vuotta vanha, kun musta tuntuu ehkä juuri ja juuri kolmikymppiseltä? Mähän olen kolkytkolme tai jotain sellaista, en ainakaan yli kolmeakymmentäviittä vuotta. Se kolmeysi on kuitenkin aika monen mielestä vanha. Vaikkei minun, niin useiden parikymppisten. Sellaisten, joiden kanssa mä ajattelin vielä jollain tasolla kuuluvani joukkoon. Mä en kuitenkaan enää ikäni puolesta kuulu kaikkiin porukoihin enkä sulaudu joukkoon huomaamattomasti. Jo aikuisuuden iän ylittäneet voisivat olla lapsiani. Mulla voisi olla täysi-ikäinen lapsi ilman, että siinä olisi mitään kummallista. Järkyttävää.

”Ei yli 28-vuotiaille”

Tästä ”vanhuudestani” todisteena sain hetki sitten kokea ensimmäistä kertaa olevani yli-ikäinen jonnekin, kun eräässä Facebookin ryhmässä esitettiin kutsu kaikille sinkkunaisille liittyä yhteen FB:n uuteen sinkkuryhmään. Avatessani kutsussa olleen linkin kävi ilmi, että ryhmä on tarkoitettu 18-28 vuotiaille ja olin ihan shooked. Siis mitä? En enää mahdu johonkin haarukkaan, mä olen liian vanha! Asiaa ei hirveästi helpottanut kutsun esittäneen ylläpitäjän toteamus ettei ikäraja ole niin tiukka ja että hänen mielestään pari vuotta sinne tänne on ihan ookoo. Niin, paitsi ettei 11 vuotta yli ikärajan ole enää pari vähäpätöistä vuotta… Sillä hetkellä mä tunsin itseni tosi vanhaksi.

”Oot sä -92 syntyny muija?”

Toisaalta muutama kuukausi taaksepäin ollessani Espanjassa, sain välillä kokea itseni osaksi nuorempaakin porukkaa. Matkan aikana vietin aikaa pääasiallisesti muutaman vain reilu parikymppisen kanssa (vanhin oli 26) enkä kokenut itseäni erityisen ikälopuksi siinä porukassa. Toki välillä seuranani oli myös itseni ikäinen sekä eräs reilusti päälle viisikymppinen nainen, joten sain tasapainotusta toisesta päästä. Hauskinta oli, kun kolme seurueemme nuorta eivät tienneet ikääni etukäteen ja olettivat minun olevan joku ysikakkonen. Oli tietysti imartelevaa mennä 26-27 ikäisestä edes hetkellisesti, mutta totuus on että olen kuitenkin sellainen seiskaysi. Kovasti sain hämmästelyä osakseni ja minun oletettiin huijaavan ikäni reilusti ylöspäin, en mitenkään voisi olla lähes nelikymppinen! Samaa mieltä itsekin olen, mutta vuodet eivät valehtele ja faktat on faktoja vaikkei sitä kaikkea voisi lukea kasvoiltani tai käytöksestäni. Mä olen viimeistä vuotta kolmekymppinen ja sitten on aika kääntää lehteä, enkä mitenkään voi enää esittää olevani joku nuori ihminen vaikka minusta itsestäni siltä tuntuisikin.

Mitä fiiliksiä ikääntymisestä?

Mä olen alkanut ajattelemaan monista asioista erilailla ihan viimeisen vuoden tai parin sisällä. Suhtaudun maailmaan todella eri tavalla kuin aiemmin ja olen kokenut hyvin paljon jonkinlaista henkistä kasvua erityisesti kolmenkympin jälkeen ja yhä kiihtyvällä vauhdilla +35 iästä eteenpäin. Olen kirjoitellut näistä tunteista ja ajatuksista myös blogin puolelle ja huomioinut iän tuomia muutoksia lähinnä henkisellä puolella, mutta kyllähän se myös fyysisesti alkaa näkyä vaikka kuinka joku pitäisikin minua kolmekymppisen näköisenä. Neljääkymppiä käydään ihan just. Ryppyjä mulla ei ole, mutta välillä muuten meinaan olla lookiltani hieman liian tätimäinen omaan makuuni (siitä saan syyttää vain itseäni). Kyllä ne juonteet ja uurteet varmaan saavat minutkin kiinni jossain vaiheessa, ei tässä kukaan ole ikuisesti nuori paitsi ehkä mieleltään ja sehän on tärkeintä.

Hyvin mielin siis eteenpäin ja viimeinen vuosi kolmekymppisenä lähteköön käyntiin än yy tee nyt!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

6 kommenttia

  1. Anna kirjoitti:

    Kiitos tästä, samastuin joka kohtaan. Täällä hämmentynyt 37 (kohta 38) -vuotias joka luulee olevansa ihan maksimissaan 30. ?

  2. Annika kirjoitti:

    Muistan kun 20-vuotiaat piti mua järkyttävän vanhana ollessani 26 :D ”Siis mitä, ootko sä muka NIIN vanha?”. Nyt kun laskeskelin, niin samaiset henkilöt täyttää itse tänä vuonna sen 26. Elämä on kovaa ;)

    Musta on ollut hassua ymmärtää joskus, että sama ihminen mä oon kaiken ikäisenä, enkä joku mystinen aikuinen niin kuin lapsena kuvittelin. Kokemusta ja tietenkin viisautta vaan on tullut lisää :D

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Tuo että on se ihan sama ihminen on ihan totta. Se on vaan vaikea käsittää. Onko tämä sama tunne sittenkin kun täyttää vaikka 80 vuotta ja sitten naurattaa, että mikäs vanha mä silloin kuvittelin olevani, nuori plikka ennen neljääkymppiä :D Mietin pidänkö samasta musiikista, pidänkö itseäni nuorekkaana, onko teinit ja nuoret mun silmiin sitten ihan vauvoja? :)

  3. JK kirjoitti:

    Mä taisin itse olla parikymppinen kun mun isä puhui, että se on hassu tunne, kun peilistä katsoo vanha/vanhempi ihminen ja mieli on ihan eri paria. Nyt sen ymmärtää ajatuksena paremmin kun on itse 43. Tosin sillä erotuksella, että peilistä ikä ei niinkään näy ja ristiriitaiset ajatukset on joskus vain siellä omassa päässä kun tietää ikänsä. Muutoin menee porukassa kuin porukassa sulavasti, eikä kukaan ihmettele. Paitsi jos erehtyy kertomaan ikänsä – on suututtu, että mulla on väärennetyt paperit ja/tai päivitelty loppuilta sitä ikää sitten. Paperit pitää olla kun lähtee ravintolaan. Se on aika ankeaa (tuo ikään takertuminen/ihmettely), koska alkaa mulle olla jo vanha juttu eikä jaksa jokaisen kanssa vääntää samasta asiasta. Keksin tänä kesänä, että jos joku kysyy ikää niin sanon 26 ja kaikki on iloisia ja voidaan keskittyä muihin juttuihin kun mun iän päivittelyyn :D

    Viihdynkin tosi hyvin nuorten kanssa, tosin jos ikää on just ja just 18 niin voi sanoa, että sitten alkaa itsestäkin tuntumaan että en kuulu joukkoon :D Mutta siis seura on silti virkistävää.

    Sitten varmaan pukkaa kriisinpoikasta kun alkaa vanhuuden kramppeja tulla ja mieli on kuin teinillä…

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Se on kyllä hassu tunne, mulla ei ainakaan pää ole seurannut mukana tätä muutosta ja on välillä vaikea käsittää oma ikänsä. Miten hemmetissä tässä yhtäkkiä voi olla tämän ikäinen kun jotenkin luulin, että pysyn ikuisesti kolmekymppisenä ja siihen maagiseen neljäänkymppiin on ihan mielettömästi aikaa. Tätä me ollaan mun vanhempienkin kanssa naureskeltu, eikä äitikään ymmärrä miten voin olla kohta neljäkymmentä kun mun syntymästä on kuitenkin vasta joku kakskyt vuotta aikaa :D

      Tosi nuorten 18v seurassa mäkin kyllä huomaan että hetkonen, oonkin ehkä vähän vanhempi :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *