Hae
Queen of Eve

Vieläkin muistan seksuaaliset ahdistelijat

Seksuaalista väkivaltaa, häirintää ja ahdistelua

Viha on aika voimakas sana, mutta mua oikeasti inhottaa seksuaaliset ahdistelijat. Ne ihmiset ketkä kokevat oikeudekseen sanoin ja teoin rikkoa toisten ihmisten intiimiyttä ja kosketella, ehdotella, vainota. Mä en ole ennen ottanut kantaa seksuaalista häiriköintiä ja väkivaltaa koskeviin asioihin mun blogissa. En ole puhunut ahdistelluksi tulemisesta tai käsitellyt #metoo -kampanjaa ja monia kohuja joita se on aiheuttanut. Tänään kuitenkin Iltalehden etusivulla mun huomion kiinnitti otsikko Seksuaalista väkivaltaa Suomen elokuvapiireissä jota en vain voinut ohittaa. Jutussa kerrotaan tänään keskiviikkona julkaistusta #metoo-vallankumous – Miten hiljaisuus rikottiin kirjasta johon ohjaaja ja näyttelijä Heidi Lindén on kerännyt yli 150 naisen kertomukset elokuva-alalla vuosikymmeniä jatkuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Se miten nämä seksuaaliset ahdistelijat ovat toimineet on ihan pöyristyttävää luettavaa, mutta ikävä kyllä tuollaista on tapahtunut monissa piireissä ja varmasti tapahtuu vielä nytkin.

Miesohjaaja kiristi minua duunipaikasta jos en harrasta seksiä/threesome hänen kanssaan, olin 16-vuotias.”

Ymmärsin ensimmäisen kerran, että ’näin tää vaan menee’, kun olin 14-vuotiaana harrastajateatterin ensi-iltabileissä. Ohjaaja oli noin 45-vuotias. Hänen johdollaan menimme kaikki porealtaaseen, jossa hän kähmi veden alla ja ’huumorilla’ arvuutteli kenen pillu oli kyseessä. Myöhemmin yöllä heräsin siihen, että tämä ohjaaja tuli makuuhuoneeseen alasti. Hän oli yltäpäältä saippuassa ja alkoi kavuta päälleni. Hän kuitenkin oli niin päissään, että pääsin alta pois ja lukittauduin vaatehuoneeseen.”

Mua ihan fyysisesti oksetti lukea näitä esimerkkejä mitä kaikkea tällaiset seksuaaliset ahdistelijat ovat tehneet. Yököttää lukea kertomuksia tällaisten kuvotusten käytöksestä ja olen todella pahoillani siitä, että monet naiset ovat joutuneet elämään näiden tapahtumien keskellä. Kun tämä #metoo aihe nostettiin esille niin mä ajattelin ensin jotenkin etten itse kyllä ole kokenut mitään tällaista enkä kai yhtä pahaa olekaan, mutta jotain ikäviä muistoja omaan minäkin. Niitä en vaan haluaisi muistella.

En haluaisi muistaa omia ahdistelutapauksia – mutta niitäkin on

Mitään ihan näin järkyttävää ei ole koskaan ollut, mutta onhan sitä kaikenlaista. Niin kuin esim. sellaista, että joku omia vanhempiakin vanhempi tutuntutuntuttu on kommentoinut teini-ikäisenä kehittyvää vartaloa ja röhötellyt rintaliivien tarpeelle. Oikeasti, se on kuvottavaa ja noloa ja ahdistavaa nuorelle naiselle. On inhottava ajatella jonkun silmäilleen sillä silmällä rintoja tai takapuolta. Se on usein vain puheen tasolla tapahtuvaa, mutta silti asiatonta. Joskus nuorena pojat saattoi myös väkisin kouria jossain, niitä piti paeta jos ei halunnut kenen tahansa puristelevan takapuolesta. Aika huonoa kasvatusta, mutta siihen aikaan se oli olevinaan jotenkin okei.

Lukiossa meillä oli myös eräs kyseenalainen opettaja joka oikeasti heitteli hieman ahdistavaa ja perverssiäkin läppää. Hän tiesi minun seurustelevan ylempiluokkalaisen pojan kanssa ja saattoi kesken tunnin muka vitsikkäästi kiusoitella meidän oletetusta seksielämästä. Ei onneksi menisi nykypäivänä tuollainen touhu läpi. Silloinkin se kyllä ällötti, mutta sitä ei jotenkin osannut ja tajunnut reagoida.

Muistan myös kun noin kasiluokkalaisena sain kutsun eräisiin häihin (kaverini vanhempien ystäväpariskunta eli lähes kaikki minulle vieraita ihmisiä) ja siellä minua lähenteli ja ahdisteli humalainen, jo täysi-ikäinen morsiamen veli. Minä pakenin juhlapaikalla huoneesta toiseen kun tämä juopunut nuori mies seurasi kuin hai laivaa ja yritti hyväillä väkisin takaapäin ja liimautui etumus kiinni takapuoleeni. Pyysin silloin apua suoraan kyseisen henkilön lähisukulaisilta ja sanoin aiheesta, mutta silloin mulle vain naurettiin että leikki leikkinä eikä mun pidä pienestä suuttua. Huh huh, tuo tilanne ärsyttää mua vieläkin vaikka siitä on aikaa jo yli 25 vuotta. Selvästi mun piti vaan niellä kiukkuni ja antaa jonkun urpon käpälöidä ja ahdistella. Mun mielestä tilanteet ei todellakaan saisi mennä noin, mutta ei sitä silloin osannut niin ajatella.

Onneksi näistä voi nykyään puhua paljon avoimemmin kuin ennen

Nämä eivät ole ainoita tapahtuneita asioita, mutta jotenkin ei edes huvita muistella näitä. Mitään erityisen traumaattista ei onnekseni ole koskaan tapahtunut, mutta toisin on hyvin monella muulla. Mulle ikävimmät jutut on käyneet juuri silloin kun olen ollut nuori enkä ole osannut tai uskaltanut puolustautua tarpeeksi.

Nyt tilanne on toisin, mutta edelleenkin on olemassa paljon vaikeita tilanteita joissa naiset ovat erittäin hankalassa asemassa. Voin vain kuvitella millaista on ollut Suomen elokuvapiireissä jos on tarvinut pelätä omien etenemis-, ja työmahdollisuuksien puolesta vain siksi, että päättävissä asemissa on ahdistelevia miehiä ja osa lyö asian villaisella eikä puutu ja auta tilanteessa. Mun mielestä juuri se selän kääntäminen ja hiljaisuus on kaikista pahinta, se on sitä että tavallaan hyväksyy ja antaa kaiken jatkua.

Onneksi näistä asioista uskalletaan nykypäivänä puhua. Tällä menolla näihin varmasti saadaan myös muutosta. Onko teillä kokemusta ahdistelusta?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *