Hae
Queen of Eve

Läskileiri ja viikko 2

On aika taas katsoa menneeseen viikkoon ja vilkaista että mitä on tullut tungettua kurkusta alas.

Maanantai

Rukiiset karjalanpiirakat, kevytjuustoa viipaleet ja useampi viipale kalkkunaa. Päivällä lounaaksi pastaa ja jauhelihaa sekä tomaattia ja fetaa. Iltapäivästä Fitfarmin suklainen proteiinipirtelö joka oli lähes mahdoton tehtävä juoda. Hirveän iso satsi ja paksua kaakaota. Huh. Illemmalla kotona ruissämpylä päällyksineen ja pieni proteiinipatukka.

20150316_101638_resized 20150316_113604_resized 20150316_141043_resized_1 20150316_170756_resized_1 20150316_201154_resized
Tiistai

Totta tää on. Tajusin sen kuvia purkaessa. On jo hämärää kuvaa ottaessa ja tosiaan, syöminen jäi täysin iltaan ja söin siis neljä riirikakkua päällyksillä ja proteiinipatukan. Tässä kohtaa pakko sanoa että shame on me.

20150317_222615_resized

Keskiviikko

Aamulla kaksi pientä sämpylää täytteineen ja proteiinipatukka. Lounaaksi lohisalaattia. Kotona illalla riisikakkuja päällyksillä ja proteiinipatukka.

20150318_085840_resized 20150318_110715_resized 20150318_141400_resized 20150318_191413_resized
Torstai

Sushista YKSI KPL tuosta lautaselta, en tykännytkään! Lounaaksi sitten kiinalaista mättöä, muutama kanapallero ja mustekalarengas, paistettua riisiä ja nuudelia, naudanlihakastiketta. Puolet jäi syömättä kuitenkin. Illasta kotona ruissämpylä päällisineen ja viinirypäleitä.

20150319_110404_resized 20150319_111629_resized 20150319_160023_resized
Perjantai

Hyvät aamupalasämpylät, aivan ihana lounas, kanasalaattia ja kokoviljasämpylä paloina (päälle tacolevitettä), välipalaksi proteiinipatukka. illasta kotona, ylläri ylläri, sämpylöitä…

20150320_100453_resized 20150320_145608_resized 20150320_152858_resized 20150320_194800_resized
Lauantai

Töissä aamupalaksi karjalanpiirakkaa, lounaaksi seesamikanaa ja nuudeleita. Jee, lauantai on ”karkkipäivä” (tosin voin syödä hyvää ihan milloin haluan, mutta tän päätin jo etukäteen). Lontoonrakeita ja tuollainen Fazerin patukka. Kummastakaan en erityisemmin pidä. Ostin kai siksi etten uskalla ostaa niitä mun mielestä todellisia herkkuja.

Illasta Hugen siskon perheen luo kylään jossa oli hyvää ruokaa. Lihapullia, lohkoperunoita, salaattia. Jälkkäriksi vähän juustoa ja keksejä ja suklaamuffinssi. Ai vitsi että oon ylpeä etten ottanut joka lajia, sillä siellä olisi ollut vaikka mitä muffinsseja ja munkkeja. Mä otin vaan yhden! Illalla söin puolikkaan Pringles-tuubin, mies veti loput. Siitä en muistanut ottaa kuvaa.

20150321_110204_resized
20150321_125904_resized 20150321_110903_resized20150321_191313_resized_120150321_190841_resized_1 20150321_195219_resized
Sunnuntai

Hyvä esimerkki siitä että mä eläisin leivällä.

20150322_115131_resized 20150322_214821_resized
Y
hteenvetona viikosta voisi todeta että se oli todella onnistunut siinä suhteessa että kalorit on olleet kulutukseen nähden alhaalla, määrät maltillisia ja mitään ns. ”roskaruokia” en ole syönyt.  Mulla ei ole ollut himoja ja olen pystynyt syömään tavallisten ihmisten ruokia joka on mulle iso juttu. Kehittämisen varaa sen sijaan on tuossa leivän/riisikakkujen ym puputtamisessa ja ”välipaloilla elämisellä”. Ateriavälit saattaa kasvaa etenkin iltapäivästä ja sitten näemmä illalla vedetään hätävarana leipää (tai paastotan koko päivä kuten tiistaina). Pitäisi syödä enemmän kunnon ruokaa, mutta mä en niin siitä välitä enkä jaksa valmistaa. Meal prepping ei ole mun lempipuuhia ja olen huono syömään samoja ruokia pitkään (ellei ne sitten ole tosi herkkua).

Summa summarum: Tällä viikolla aion panostaa enemmän KUNNON ruoan syömiseen, lisätä ruokamääriä jne, mutta pysytellä silti tällä mun mukavuusalueella. Ei välttämättä kaikista optimaalisin ruokavalio, mutta ahmimishäiriöiselle aivan loistava suoritus! Tätä on mielenkiintoista itsekin seurata, joten tehdäänpä taas hieman korjausliikkeitä.

34 kommenttia

  1. rintulini kirjoitti:

    jättäsit nyt hyvä ihminen ton leivän puputtamisen ja söisit kunnon lämmintä ruokaa lihaa ja kasviksia. ja riisikakut ynnä muut fit bar patukat vaihtasit hyviin rasvoihin avokado, pähkinä, kananmuna… pysys verensokerit tasasena eikä tulis ahmimis himoja.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Haluaisin korostaa että juuri NYT mulla ei ahmimishimoja ole pariin viikkoon ollut kun syön vapaasti ilman rajoitteita, mutta en kuitenkaan vedä mitään pizzoja, pasteijoita ym. Leipää on edelleen paljon, mutta kun kunnon ruoka ei maita, en ala sitä väkisin itselleni syöttämään. Siinä käy vain niin että jätän syömättä ja heitän roskiin, ja sitten näännytän itseäni ja alan ahmimaan. Me ahmimishäiriöisetkin ollaan yksilöitä. Toiset syö mitä vaan, toiset valikoiden. Mä olen valikoiva :) Patukoita en missään nimessä tällä hetkellä vaihda mihinkään, sillä ne pitää loistavasti mun tarpeen mässäillä herkkuja ja suklaapatukoita kurissa. Nuo FitBarit on pieniä ja parhaita patukoita mitä olen syönyt, ja autta loistavasti herkkuhimoon. Toki pyrin yleensäkin ruokavaliota muuttamaan koko ajan edullisempaan suuntaan, mutta huomioidaan nyt se että kyseessä on ahmimishäiriöisen ihmisen ruokavalio jossa ei lasketa tarkasti sitä mitä saa ja mitä ei saa syödä. Kaikkea saa syödä :)

      • Mari kirjoitti:

        Voin entisenä syömishäiriöisenä sanoa, että kun TOTTUU syömään oikeaa ruokaa siitä alkaa pitämään. Mun syömishäiriöaikani oli juuri tuota ja en saanut nautintoa kuin leivistä jne muusta hiilarikamasta! Kun opettelin pakolla syömään oikeaa ruokaa huomasi suuren eron.. Mietin vaan kun selität ettet tykkää jne, kannattaa yrittää edes opetella jos haluaa helpomman elämän ja terveeksi.

        • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

          Haluaisin huomattaa että olen sairastanut BEDiä noin parikymmentä vuotta, ja tällä hetkellä käyn psykiatrilla sekä olen saanut lähetteen HYKS Syömishäiriöklinikalle. Psykiatrin kanssa olemme päätyneet siihen että tämä on juuri se oikea tapa minun kohdallani hoitaa asiaa. BED ahmimishäiriöstä kärsiville ruokavalio ja dieetti ovat yleensä ahmimiskohtauksen laukaisevia tekijöitä, ja minulle on vuosikausien ja kymmenien eri ”kaikki muuttuu heti nyt” kuureista kokemusta ettei tässä voi yhtäkkiä vaan muuttaa kaikkea. Tärkeintä on se että askel kerrallaan lähdetään tekemään parempia valintoja ja vähennetään herkuttelua, mutta syödään silti sitä mistä aidosti pitää eikä yritetä väkisin noudattaa jotain kiveen hakattua ruokavaliota. Koko ajan siis suunta on parempaan tällä tyylillä, ja nyt jo hyvä todiste siitä on kuluneet kaksi viikkoa jolloin aidosti tunnen olevani motivoitunut ja normaali, ilman mielettömiä paineita :)

  2. sara kirjoitti:

    Tsemppiä todella paljon! Hyvältä näyttää tässä vaiheessa ottaen huomioon taustan, josta olet kertonut. :) Yritä pitää säännöllisinä ruokavälit, niin voit välttyä niiltä ahmimiskohtauksilta. Toivottavasti pääset eroon kokonaan niiistä joskus! :) Uskon kyllä siihen, että kaikesta voi ns. parantua! :) Ja hyvä juttu myös tuo, että syöt herkkuja myös jonkin verran , mutta todella kohtuudella ! :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitti :) Juuri näin itsekin kelaan että nyt ollaan oikealla tiellä. Tosiaan tämähän EI ole mikään ihanneruokavalio kellekään, mutta se on parempi kuin aiempi :) Se on juuri se tarkoitus, baby steps!

  3. Anski kirjoitti:

    Siis tämähän on aivain kun mun viikosta tehty! Leipä <3 Meillä mies tekee ruuat, joten kun hän on poissa niin syön jämäruokia tai ylläripylläri pelkkää leipää koko päivän :D

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Nyt syön leipää puolet vähemmän leipää kuin normaalisti. Enkä syö ollenkaan kaikenlaisia pasteijoita, pizzapaloja ym. Tai voin syödä jos haluan, mut oon pysyny nyt erossa. Leipä on kyllä ihanaa. Voisin elää pelkästään leivällä. Köh köh.

  4. MariA kirjoitti:

    Rintulinille haluaisin sanoa vielä sen verran, että tällaisissa tapauksissa on hyvä ensin valita taistelunsa. Jos lähtee liikenteeseen tiukalla ja rajoittuneella asenteella että kaikki pitää mennä heti oikein, niin epäonnistumisen mahdollisuus saattaa kasvaa. Mun mielestä ruokavaliota on hyvä toteuttaa senkin mukaan, mistä kokee selviytyvänsä sillä hetkellä.

    Mä oon vaan kade tyypeille jotka ei saa vatsavaivoja moisesta leipämäärästä :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      BED sairastavalle se ruokavalio ja totaalikieltäytyminen on pahin virhe mitä voi tehdä. Moni tuntuu unohtavan sen, tai ei kenties ole niin tietoinen ahmimishäiriöstä sairautena. Tavalliselle ihmiselle voi olla vaikea käsittää miksei vaan syö kunnolla :) Tää tuntuu toimivan nyt parhaiten ja tästä selviän nyt. Jatkossa sitten taas enempi ja enempi, mutta ei liikaa rajoittaen :)

  5. Armi kirjoitti:

    Nyt oli pakko kirjottaa, ku oon sun blogia seuraillut jonkun aikaa ja tykkään kovasti sun tyylistä. Tuli vaan sellanen olo, et sun varmaan kannattais hakee monipuolinen ruokavalio jostain ammattitaitoiselta PT:lta tai ravintoasiantuntijalta. Sulla on nyt selkeesti hyvä draivi päällä, mutta toi sun ruokavalio on auttamatta ravinneköyhä, joten suorastaan pelottaa et kuinka kauan tää sun ryhtiliike kestää. Sä et saa mitenkään päivittäisiä ravintoaineita etkä edes riittävästi oikeita kaloreita tällä ruokavaliolla. Käytännössä se ajaa sut jossain vaiheessa piippuun ja ahmimaan, tää ruokavalio tekis saman myös ihmiselle, jolla ei ole ahmimishäiriötä. Tuskin myöskään huomaat kehossasi muutosta ja se taas saattaa turhauttaa kovastikin. Hienoa, että olet saanut kuitenkin syötytä useamman kerran päivässä…sekin jo vähän auttaa hillitsemään heittelehtiviä sokeriarvoja. Ei sun tarttis lähtee millekään rahka-kaurapuurolinjalle, jos et sellaisesta pidä, mutta lisäisit vaikka sitä proteiinin määrää ja jätät turhat juotavat kalorit pois. Keitä vaikka pari munaa lisää lounassalaattiin ja koita löytää ne sulle maistuvat hyvät ravintoaineet :) Toivon, et saat pidettyä tän sun uuden suunnan ja saat pikkusen vielä kehitettyä ravinnon laatua. Oikeesti, tosi paljo tsemppiä ja ihanaa kevättä!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Jos sä oot lukenut mun blogia jo pidemmän aikaa, sun pitäisi olla tietoinen ettei ammattitaitoisen personal trainerin tai ravitsemusterapeutin tekemä ruokavalio ole se ratkaisu, itseasiassa se on yksi pahin virhe mitä BED-tyypeille voi tehdä = liian rajoitettu ja kiveen hakattu ruokavalio. Mulla on ollut oma valmentaja, olen jutellut ammattilaisten kanssa (nytkin käyn psykiatrilla ja olen saanut lähetteen HYKS Syömishäiriöklinikalle), ja osaan itsekin tehdä ruokavalion. Tiedän kyllä mitä olisi paras syödä, mikä on terveellisintä ja mikä fiksuinta, mutta en pysty sellaista noudattamaan ja tiukat kuurit laukaisevat ahmimiskohtaukset. Siksi mennään näin, ei ehkä optimaalisimmalla tavalla, mutta aina askel parempaan.

      Mutta joo, olet monessa asiassa oikeassa. Pyrin koko ajan parempaan suoritukseen mutta en halua ahdistaa itseäni kuoliaaksi :)

  6. Elina kirjoitti:

    Pakko itsekin kommentoida nyt tähän, että mun mielestä taas on hyvä että teet tälläisiä pieniä muutoksia kerrallaan! Se, että hakisit nyt jonkun PT:n tekemän ruokavalion ja vaihtaisit yhdessä yössä ruokailutottumukset niin varmasti se ajaisi vaan nopeammin ahmimaan uudelleen. Just hyvä, että näet oikeasti mitä oot syönyt ja osaat niiden perusteella tehdä sitten päätöksen tolleen että ”Ens viikolla syön enemmän kunnon ruokaa”. Tätä mä kutsun elämäntapamuutokseksi, tälleen saat pikkuhiljaa muokattua itsellesi ne terveellisemmät elämäntavat ja sitä kautta saada sitä pysyvää painonhallintaa :)

    Tsemppaan täällä ruudun toisella puolen ja tällä viikolla mun haaste on, että maanantaista perjantaihin pidän totaali herkkulakkoa :) Nyt on viime viikkoina mennyt joka päivä jotain herkkua suusta alas ja olo on ällö!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Joo se on just pahin mitä voi tehdä että taas hirvee ON/OFF HARDCORE meininki, se ei BEDiläiselle sovi. Just näin askel kerrallaan yritän parantaa koko ajan, ei tuu ahdistusta ja stressiä ja asiat menee enempi luonnostaan eikä pakolla. :) Kiitti tsempistä!

  7. Milja kirjoitti:

    Moikka,

    Olen itse sairastanut 13-18 vuotiaana anoreksiaa, joka pakonomaisen laihduttamisen jälkeen kääntyi pakonomaisesti ahminnaksi. Vuosien anoreksia, ortoreksia ja ahmiskierteen jälkeen ( paino heitteli 40-80kg..) tajusin kuinka huonosti omaa kehoani kohtelen. Avain ”parantumiseen” oli nimenomaan siinä,että halusin alkaa kohtelemaan kehoani hyvin. Kirjaimellisesti päässäni vain napsahti, että nyt riitti.

    Kuten olet itsekin kirjoittanut, ahmimista hillitsee parhaiten säännöllinen ateriarytmi ja nälän estäminen. Toisaalta itse pohdin, että oman ahmimiseni laukaisi ( nälän lisäksi), negatiivinen tunne ”kyllä minä nyt ansaitsen lohdutusta”. Toisaalta myös uskon puute omaan tekemiseen.. ”Ei tästä kuitenkaan mitään tule, ja herkut on hyviä jne.”.

    Sen lisäksi, että ateriarytmi on kohdallaan, on ravinnon laatu saatava kohdilleen. Ravitsemustieteen opintojen ja omakohtaisten oivallusten seurauksena ymmärrän, että keho vaatii tarvitsemiaan ravintoaineita sitkeästi. Mikäki se ei niitä saa viestittää se ”aivoillemme” jatkuvaa nälkää. Valitettavasti suklaasta, pasteijoista yms, ei näitä tärkeitä ravintoaineita saa.

    Ruokavaliosi vaikuttaa näin ruokapäkirjojen perusteella suppealta, vitamiini ja kivennäisaine köyhältä. Väitän ja omakohtaisesti tiedän, että kun lisäät ruokavalioosi kasviksia, hedelmiä, majoja ja hyviä rasvoja ja laadukkaita proteeinin ja hiilihydraatin lähteitä, voi kehosi lisäksi, myös mielesi paremmin. Himot vähenevät kummasti. :)

    Voithan silti lisäksi pitää ne protskpatukat lisänä. Ahmisishäiriöisen ei kannata laskea kaloreita, vaan OPETELLA syömään oikein… Toki itse teet omat ratkaisuisi, mutta kannustaisin ainakin kokeilemaan. Omaa makumaailma kannattaa vähän availla, eikä turruttaa kaikkia aisteja valitsemalla sitä lisäaine moskaa..

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Hyvää pohdintaa, kiitos kommentistasi :) Syön tällä hetkellä todella paljon terveellisemmin kuin ennen, sillä yritän tehdä ns. ”oikeita valintoja”. Paljon on petrattavaa, mutta askel kerrallaan. Yritän myös panostaa noihin kasviksiin ja hedelmiin ym :)

  8. Aada kirjoitti:

    Itselläni ei (onneksi) ole kokemusta syömis- tai ahmimishäiriöstä mutta välillä mietin ettei mukaan suhde ruokaan ole niin terve kuin haluaisin sen olevan. Reilut pari vuotta sitten päätin laihduttaa ja päätin tehdä se laskemalla kaloreita. Mitään en itseltäni kieltänyt vaan pidin huolen että syön vähemmän kuin kulutan. Tavoitepaino on aikaa saavutettu mutta edelleen lasken kaloreita ja punnitsen ruokani. Joskus haluaisin päästä siitä eroon mutta vielä en ole uskaltanut yrittää. Pelkään että karistetut kilot tulevat takaisin, kuten jo kerran aiemmin kävikin. Se mitä yritän tällä sanoa on että nämä ei todellakaan ole ihan helppoja tai yksinkertaisia juttuja ja varmasti sun tapauksessa viikko jonka tässä kuvailit on jo suuri voitto. Leipää oot syönyt paljon mutta mitä sitten, olisi voinut mennä paljon huonomminkin. Pienin askelin eteenpäin ja myös itse ajattelen niin ettei esim. hiilarit ole mikään mörkö vaan syönkin joka päivä leipää ja pastaa/perunaa/riisiä. En edes halunnut kokeilla mitään kovin tiukkaa ja rajoittunutta ruokavaliota vaan myös laihduttaessa kaikkea sai syödä, kohtuudella. Ja myös sun kohdalla varmasti just se kohtuuden opettelu on avainasemassa. Ihmisen mieli on niin monimutkainen juttu että voisin myös asiasta sen enempää tietämättä kuvitella että jos on ollut vaikka ahmimisongelmia niin liian tiukat rajoitukset ja kiellot voivat kääntyä itseään vastaan kun mieli tekee tepposet ja rajoittuneisuus alkaa ahdistaa ja sitten tulee takapakkia. Täällä ainakin seurataan sun projektia mielenkiinnolla ja peukut pystyssä! Oot varmasti antanut monelle samojen juttujen kanssa kamppaileville voimaa muutokseen puhumalla asioista rohkeasti, vaikka se ei varmasti ole ollut helppoa.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Tässä oli asiaa joka sana :) Juuri noin se menee ja noin asioista itse ajattelen. Ei kerralla yritetä muuttua koska se ahdistaa, vaan parempia valintoja ja ei liian tiukkoja rajoitteita. Koko ajan se on oikeaan suuntaan :)

  9. Nimetön kirjoitti:

    Aika paljon leipää ja viljaa. Minäkin korvaisin viljan (jonka ravintoarvo on kämäinen) kunnon proteiineilla (liha, kala, kana, muna) ja vihanneksilla ja rasvaakaan ei tartte ujostella (oliiviöljy esimerkiksi). Toki syöt mitä alas saat ja hieno suoritus ettet ole ahminut. Pullamössö (vilja) vaan tuppaa tosiaan lisäämään ahmimishaluja. Sokeri myös. Ne on kuin huume.

  10. Pirjo kirjoitti:

    Olisi hyvä syödä jokaisella aterialla kasviksia/hedelmiä, proteiinia (maito/lihatuotteet) ja hyviä rasvoja. Näin pysyy paremmin kylläisenä ja myös rasvanpoltto käynnissä. Loistavaa, että olet ollut ahmimatta, mutta kuten tuolla joku kirjoittikin niin ahmiminen ei aina johdu kielloista/rajoituksista vaan joskus myös ihan vaan aliravitsemuksesta ja ravintoaineiden puutteesta. Trust me, tiedän mistä puhun. Tsemppiä projektiin! Ps. Sellainen kirja kuin Lupa syödä kannattaa lukea läpi!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos kommentista :) Nyt mulla on ahmimiset pysyneet kurissa ja pääasia omalla kohdallani on nyt se, että pystyn olemaan herkuttelematta joka päivä, enkä vedä niitä pasteijoita, croisantteja jne. Joo, leipää on paljon mutta se on parempi valinta kuin esim. 10 croisanttia :D

  11. Miippi kirjoitti:

    Kiitos kun jaoit näin henkilökohtaisen asian meille lukijoille! Ei kaikki uskalla jakaa syömisiään koko kansalle nimenomaan kritiikin pelossa.

    Tsempit tosiaan siitä ahmimattomuudesta! Kirjotin tässä ummet lammet omista syömisongelmistani, mutta säästän sut tylsyydeltä ja kokosin ajatukseni sun ruokapäiväkirjan tiimoilta:

    – missä proteiini?! Ei kukaan jaksa parilla leikkeleellä ja yhdellä kananmunalla tehdä yhtään mitään!
    – onko lääkäri tarjonnut sulle ravitsemusterapeutin palveluja? Luulen et hyötyisit siitä todella paljon, on helpompi aloittaa terveellisempi syöminen sellaselta listalta vaikka mitä saa syödä! Ei tarvii kaupassakaan miettiä päätä ruvelle mitä ostais.
    – aiemmat kommentit hiilareiden määrästä on kyllä ihan oikeessa, ilmeisesti teet istumatyötä? Kannattaa varmaan miettiä ton leivän syönnin yhteyttä vatsan toimintaan, itselläni se ainakin vaikutti tosi paljon ja vähentäminen auttoi.
    – lisää kasviksia!! Niitä saa syödä niin paljon kuin haluaa!

    Anteeksi saarna, tuli olo että haluan auttaa!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Psykiatrini ja minä olemme tiukasti sitä mieltä että mitään ravitsemusterapeutteja ei kaivata, johtuen BED luonteesta ja omasta tietotaidosta. Tiedän kyllä ilman ravitsemusterapeuttejakin mitä kannattaisi syödä, mutta en BEDiläisenä pysty noudattamaan tiukkoja ruokavalioita. Mikään ei saa olla kiellettyä, ja pyrin tekemään parempia valintoja. Leipä on toki moskaa, mutta se on vähemmän moskaa kuin pizzapalat, croisantit ja juustopasteijat. Askel kerrallaan siis :)

  12. Kaarle kirjoitti:

    Pakko olla vähän erimieltä muutaman kommentoijan kanssa. Leipä ja riisikakut on hiilarinlähde siinä missä pasta, keitetty riisi tai perunakin. Ei se ruuan lämmittäminen tee siitä ravintoarvoiltaan parempaa.
    Jos jotakin itse tuossa korjaisin, vaihtaisin prosessoidut lihavalmisteet (kinkut) prosessoimattomiin. Tuokaan nyt ei ole niin iso asia, kun määrät näyttävät olevan kohtuullisen pieniä.

  13. Laura kirjoitti:

    Olen itse hieman erimieltä kuin suurin osa kommentoijista (ahmimistaustan omaavana). Toki on ihanteellista syödä paljon proteiinia ja vihanneksia ja hedelmiä/marjoja, mutta miten oleellinen asia se on tässä vaiheessa paranemisprosessia? Mielestäni ei kovinkaan. Pienin askelin. Hyvin pienin, eteenpäin. Jos ahmimishäiriöinen muuttaa kerralta ruokavalionsa ravitsemusterapeutin tekemään listaan, tuloksena on ajatus ”emmä voi syödä tota, tuo on kiellettyä, koska ei ole listalla” ym ja kohta huomaakin, että paastoaa ja ahmii. Jos tuntuu, että tämä leipäviikko toimi, voisit koettaa tosiaan lisätä jonkin pienen muutoksen viikkoon. Esimerkiksi hedelmän iltapalalle tai avokadotahnaa leivän/riisikakun päälle. Jotain mistä voisit pitää. Mikä ei tunnu vastenmieliseltä ja vaikealta. Sitten taas seuraavalla viikolla joku vastaava pieni muutos. Kovasti tsemppiä!

  14. ei näin kirjoitti:

    Tuntuu siltä ettei taida monellakaan tähän kommentin jättäneistä olla käsitystä siitä, etteivät syömishäiriöt johdu tiedon puutteesta. Tsemppiä sulle parantumiseen ja kärsivällisyyteen samojen asioiden toistamiseen kerrasta toiseen kun fitforlifebesserwisserit kertoo mitä tehdä toisin :)

    Ja koska kaikki muutkin niin minäkin.. Itse entisenä vihannesten ei-niin-ystävänä suosittelen kokeilemaan väli- tai iltapalaksi vihannestikkuja pähkinävoilla, tahinilla, hummuksella… Mitä näitä nyt on. Nirsokin löytää helposti mieleisensä kombon ja makrot kohillaan :)

  15. Team Ahmija kirjoitti:

    En ole sun blogiin aiemmin kommentoinut vaikka olen tätä seurannut aktiivisesti jo pitkään, mutta nyt on viimein pakko avata sanainen arkku. Alkoi nimittäin sen verran sapettamaan monien ymmärtämättömien lukijoiden kommentit tyyliin ”hanki ravitsemusterapeutti”. Siellä puhuu nyt ihmiset jotka eivät tunnistaisi ahmimishäiriötä vaikka se hyppelisi pylly paljaana ja kyltti kaulassa vastaan.

    Ihan totta on, että sun ruokailut ei ole ideaaleja, ja joo, proteiinia on liian vähän ja leipää liian paljon ja mitä näissä kommenteissa nyt onkaan itketty. Näissä ohjeissa naurettavaa on kuitenkin se, että jos on sun blogia yhtään pidempään seurannut niin tietää aivan varmasti että et tarvi apua terveellisen ruokavalion laatimisessa koska osaat sen tehdä aivan omin kätösinkin – nämä asiat kun ei mitään rakettitiedettä ole. Se missä tarvit apua on syömishäiriön selättäminen, ja sitä apua olet hankkinutkin, mikä on aivan älyttömän suuri askel eteenpäin paranemisessa.

    Itse ahmimishäiriöisenä ymmärrän täysin mistä puhut, ja tiedän että tällä hetkellä on aivan herttaisen samantekevää jollekin protskuille ja hyville rasvoille, kunhan pystyt syömään ilman jatkuvaa syömisen kyttäämistä, epäonnistumisten pelkoa ja ahdistusta, joka laukaisee ahmimisen kierteen. Keskity niihin pieniin askeliin mistä olet puhunutkin, ja pyri valitsemaan joka kerta ainakin vähän huonointa parempi vaihtoehto. Omassa tapauksessani olen sen havainnut että se pientenkin onnistumisten tunne on ahmimishäiriön pahin vihollinen – itse syön vieläkin aika ajoin aivan päin sitä itteään (varmasti monella näistäkin kommentoijista olisi sananen sanottavanaan mun protsku-hiilari-suhteista) ja silti olen jo reippaasti normaalipainon rajan alapuolella, ollut jo yli vuoden :)

    Ainoa asia mikä oman historiani valossa vähän mietityttää on sun joidenkin päivien tosi alhaiset energiamäärät, mutta niistäkin olet varmasti itse tietoinen ja epäilemättä pyrit parantamaan jatkuvasti :) Haluan myös jo etukäteen kannustaa sua sen päivän varalle, jona se ensimmäinen ahmimisrepsahdus iskee – sillä hyvin todennäköisesti se vielä joskus iskee, luultavasti useammin kuin kerran. Tämän taudin kanssa kun koko loppuelämä tulee olemaan jossain määrin tasapainoilua ja välillä siltä nuoralta tulee pudottua rehellisesti perseelleen ja kovaa. Oma esimerkkini sen kertoo: repsahdettu on kymmeniä kertoja viimeisten 1,5 vuoden aikana, mutta siitäkin selviää kun oppii olemaan itselleen armollinen.

    Älyttömästi tsemppiä sulle omaan taisteluusi, ja suuri kiitos vielä loppuun siitä että näin avoimesti pystyt tarinaasi kertomaan – tästä sairaudesta todellakin tiedetään aivan häpeällisen vähän. Ihanaa kevättä ja onnistumisen fiiliksiä sulle Eve! :)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Kiitos tosi hyvästä kommentista, huomaa hyvin että taustatiedot on kunnossa ja omaat myös omakohtaista kokemusta :) Tosiaan ideaali ruokavalio ei ole, mutta kuten kirjoittelitkin, näillä mennään ja se on tärkeintä että se on parempi kuin ennen ja homma pysyy paremmin hanskassa. Repsahtamisia varmasti tulee, mutta nyt pyrin olemaan niin että jos tekee mieli hyvää tai syödä pelkkää leipää niin sitten syön, ja seuraavana päivänä yritän taas olla fiksumpi. Ennen on yleensä käynyt niin että yritän sitä tiukkaa ei:tä, ja sitten kituutan, repsahdan, ja syön paskaa päiväkausia putkeen ja lyön hanskat tiskiin. Nyt toivon että virheiden jälkeen pääsisi taas jatkamaan siihen mihin jäi, eikä jäisi tuleen makaamaan :)

      Kiitos tsempeistä!

  16. MiuMau kirjoitti:

    Hienoa kun kirjoitat näin avoimesti, todella rohkeaa! itse sairastin vuosia bulimiaa ja nyt olen ollut ”kuivilla” pari vuotta. Näen että ahmimishäiriöstä että bulimiasta paranemisessa on paljon yhtäläisyyksiä. Pyritään välttämään ahmimiskohtauksia ja opetellaan syömään ns normaalisti. Mistään ideaaliruokavaliosta sinun ei kannate nyt murehtia! (Jos sellaista nyt on edes olemassa..) Jokaisella on oma tiensä paranemisessa, mutta itselle tärkeät vinkit oli: ÄLÄ OLE NÄLKÄINEN, joten syö tasaisesti pitkin päivää ettei verensokerit pääse alas! EI KIELLETTYJÄ RUOKIA, ruokarajoitukset ei vain yksinkertaisesti toimi, päinvastoin!
    Voimia ja lempeyttä itsellesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *