Hae
Queen of Eve

Mässäilystä maltilliseen herkutteluun

img_20161210_192437_resized_20161210_092227254
Lupasin muutama posti taaksepäin etten enää söisi makuuhuoneessa ja kirjoitin aiheesta postauksessa ”Ei enää mässäilyä makuuhuoneessa”. Se päätös on pitänyt melkein. Ei ihan, mutta melkein. Paristi on jotain lipsunut makkarin puolelle ihan vanhasta muistista, mutta tulipahan nyt tunnustettua ja täytyy olla jatkossa tarkkana.

Yksi todella tärkeä huomio mitä itselläni ahmintahäiriö-diagnoosisena (ehh…?) on, on se ettei syömisestä oikeasti nauti. Valheellinen kuvitelma itselläni on aina ollut että minä rakastan ruokaa ja haluan nautiskella siitä, mutta tämä ei itseasiassa ole totta, ei kun tarkemmin sitä alkaa pohtimaan.

img_20161210_192316_resized_20161210_092216180
Rakastan ruokaa, kyllä, mutta nautinko oikeasti aina kaikista herkuistani mitä minulla on tarve mässätä? Vastaus onkin että en. En todellakaan!

Itseasiassa aika usein sen ruoan/herkun ajattelu etukäteen ja sen himoaminen on paljon suurempi nautinto kuin itse syöminen. Ensipuraisusta ei kauaa kulu, kun syöminen muuttuu vähemmän kiinnostavaksi, mutta tavan takia sitä syömistä vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Niin kauan kunnes varatut herkut ovat loppuneet.

img_20161210_192257_resized_20161210_092205111
Tällaisen välttää aika hyvin siirtymällä sosiaaliseen syömiseen, ja kitkemällä sen yksin mässäilyn pois. Herkuttelu on ok ja se on nautinnollista kun sitä tekee yhdessä muiden kanssa. Kun viitsii vaivautua sen verran että herkut asetellaan nätisti esille ja niitä maistellaan niille tarkoitetuista kupeista, kulhoista ja alustoista. Uskokaa pois, tällä on merkitystä!

On täysin eri asia napsia sipsejä ja karkkia kulhosta, syödä jäätelöä sille tarkoitetusta jälkiruoka-astiasta, syödä pizzapala lautaselta haarukalla ja veitsellä, ja juoda limsaa lasista, kuin että kaikkia näitä kauhoo suoraan pusseista ja purnukoista, syö käsin ja juo suoraan pullon suusta.

Näihin seikkoihin olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota, ja se selkeästi toimii. Suosittelen kokeilemaan, vaikka suklaalevystä haukkaaminen tai kokonaisen rivin tunkeminen kerralla kitusiin onkin kovin houkuttelevaa. Mitäs jos vain pala kerrallaan?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

0 kommenttia

  1. Ninni kirjoitti:

    Tämä on täysin totta. Usein yritän panostaa juuri siihen että nautin rauhassa, panostan esillepanoon ja syön esim kakkupalan haarukalla (maistuu ja tuntuu paljon juhlavammalta kuin lusikalla!). Aina ei onnistu, mutta opettelen. Ja auttaa myös kun tekee ruuat ja muut herkut itse, eikä osta valmiina. Joutuu näkemään vähän vaivaa, mutta se on jo puoli ruokaa. Tekeminen on kivaa, eikä itse tehtyä ole jostain syystä niin helppo ahmia kuin valmista pullapitkoa. Ehkä sekin tuntuu arvokkaammalta, kun sen eteen on käyttänyt aikaa ja vaivaa?

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Totta! Kyllä näillä vaan merkitystä on, ja vaikkei asiat sormia napsauttamalla muutukaan mustasta valkoiseksi, niin selkeää parannusta on nähtävillä kun toimii näin.

      Mullakin oli tänään illan leffaa varten karkkia ja sipsiä, ja kun laitoin ne kulhoihin niin tuli syötyä 1/4 normaalista. Oikeesti nautiskeltua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *