Hae
Queen of Eve

Viha ei paranna päihderiippuvaista Jari Sillanpäätä

Viha ei paranna päihderiippuvaista Jari Sillanpäätä, mutta ei paranna päähän silittelykään

Olen seurannut jo jonkun aikaa uutisia joissa Jari Sillanpää on otsikoissa. Täällä meillä kotonakin aiheesta on keskusteltu Minnan kanssa ja katsottu sekä kuunneltu Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelman haastattelu Jari Sillanpäästä pariinkin otteeseen. Minnaa hyväsydämisenä, armollisena ja lämpimänä ihmisenä (sekä samalla sairaanhoitaja-diakonissaksi opiskelevana) tämän tyyppiset erilaiset päihderiippuvuudet ja niiden hoito koskettavat erityisesti ja hän kirjoittikin blogiinsa postauksen aiheella ”Elämässä eksynyt Jari Sillanpää”. Itse en aio nyt Jari Sillanpäästä puhua henkilönä, vaan yleisestikin tästä ihmisten vihamielisestä ja kylmästä suhtautumisesta kanssaihmisiin joka minua hieman kummeksuttaa.

Miksi niin vihamielinen?

Eilen satuin kirjoittamaan blogijutun ”Enää en häpeä tunteellisuuttani” joka liittyy vahvasti siihen, kuinka me ihmiset kohtelemme muita ja millaisia tunteita heikompien ja ongelmaisten ihmisten näkeminen aiheuttaa. Minäkään en ihan aina ole ollut näin tunteva ihminen, mutta ajan myötä asenteeni on muuttunut ja olen kasvanut ihmisenä. Joskus nuorempana saatoin suhtautua heikompiin ja ongelmaisiin ihmisiin ärtyneesti, niin kuin monet tuntuvat suhtautuvan mm. päihdeongelmaisiin. Jari Sillanpäätä koskevassa uutisoinnissa ja etenkin sen kommentoinnissa tämän tietyntyyppisen tunnekylmyyden näkee selvästi ja se on todella ikävää seurattavaa. Päätä silittelemällä ei ongelmia korjata, mutta päihderiippuvaisen, alkoholistin ja ihan minkä tahansa addiktin paranemisprosessi lähtee kuitenkin liikkeelle vain ihmisestä itsestään. Vihaaminen ei auta mitään eikä ilkkuminen paranna ketään.

Päihderiippuvaisen ihmisen elämä – kärpäsenä katossa

Kun muutin Helsinkiin 2012 asuin ihanassa uudessa loft-henkisessä asunnossa Sörnäisissä. Asunto oli kallis ja pintapuolisesti kaikki oli ok. Oma katuni ja läheinen puistoni olivat miellyttävän oloisia alueita, mutta vain muutaman sadan metrin päässä oli värikkään maineen omaava Kurvi sekä ns. Piritori jossa vallitsi ihan eri maailma eikä se väki asunut hienoissa uusissa asunnoissa… Kesän tullessa vietin toisinaan aikaa Kurvin ympäristössä eri ravintoloiden ja kahviloiden terasseilla istuen ja lightcolaa siemaillen, ihan vain seuratakseni miten maailma pyörii. Kurvissa puolessa tunnissa pystyi näkemään koko ihmiselämän kirjon ja tunnin tai pari istumalla sai osallistua monen laitapuolen kulkijan ja päihderiippuvaisen elämän seuraamiseen sivusta. Näki ilon hetkiä, näki surua, näki heikkoutta ja epätoivoa. Näin myös tilanteita joissa yliannostuksia ottaneita ihmisiä elvytettiin.

Kulkijaa oli monenlaista, ja silloin silmäni hieman enemmän myös aukesivat vallitsevalle ongelmalle kun päihteiden käyttö oli niin julkista ja ylipäätään käyttäjät olivat julkisilla paikoilla pyörimässä, pienemmissä kaupungeissa kun olivat jossain piilossa omissa oloissaan. Kurvissa pystyi näkemään päihteiden vaikutuksen myös kokonaisissa perhekunnissa eikä ollut ihan yhtä tai kahta kertaa kun äiti ja tytär olivat molemmat sekavana ja likaisina pummimassa röökiä kadulla.

Jos Jari Sillanpää ansaitsee vihamielisyytä, mitä ansaitsee narkomaani jolla ei ole mitään?

Nykyisin, hyvämaineisella alueella etu-Töölön tuntumassa asuen tuntuu toisinaan kuin eläisi lintukodossa, vaikka periaatteessa keskustassa olemmekin. Näin kevään tullen päihderiippuvaiset ihmiset aktivoituvat pääkaupunkiseudulla ja viettävät enemmän aikaa ulkona ja heihin voi törmätä keskustassa rautatieaseman ympäristön lisäksi etenkin Oopperan risteyksessä Töölössä, jossa kesäisin käy suorastaan kuhina. Syynä siihen on Sininauhasäätiön omistama asuntola Ruusulankadulla joka tarjoaa tuettua asumista päihde-, ja mielenterveysongelmataustaisille nuorille. Sininauhakodit eivät edellytä päihteettömyyttä, joten tämän johdosta talon asukit ja heidän ystävänsä ovat pääosin päihteiden vaikutuksen alaisina ja tuovat tietyn twistinsä kyseiseen naapurustoon.

Itse olen kuitenkin pyrkinyt olemaan ystävällinen ja auttavainen kaikkia ihmisiä kohtaan, eikä päihderiippuvuus alenna henkilön ihmisarvoa silmissäni. Sininauhasäätiön asennoituminen on jokaiselle ihmiselle tärkeä ja arvokas lähtökohta: ”Asukkaamme ovat meille tärkeitä ja heidän hyvinvoinnistaan kannetaan huolta. Teemme myös aktiivisesti työtä suvaitsevuuden ja moniarvoisuuden puolesta. Me ajattelemme, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja tasa-arvoiseen kohteluun. Kunnioitamme ihmisen itseisarvoa yksilönä ja yhteiskunnan jäseninä.”

Vaikeaan ongelmaan voi olla vaikea suhtautua

Pelko ja epätietoisuus vaikuttavat toki suhtautumiseemme toisiin ihmisiin ja tiedän, että päihderiippuvainen henkilö voi olla vaarallinen itsensä lisäksi myös muille, mutta niin voi olla alkoholia käyttävä tai ihan selvin päin olevakin henkilö, mikäli hänellä on esim. mielenterveydellisiä ongelmia. Jari Sillanpään tilanne on vielä kaukana tällaisesta, mutta silti suhtautuminen häneen on ollut todella vaihtelevaa ja vihamielistäkin. Siksipä mietinkin, millaista kohtelua ja asennoitumista ne ihmiset saavatkaan, ketkä todellakin ovat siellä pohjalla?

Kuvat ilmainen kuvapankki Unsplash.com

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Yksi kommentti

  1. Sanna kirjoitti:

    Mä en oo lukenut kommentointia liittyen Jari Sillanpäähän, mutta olen lukenut näitä fitfashionin blogitekstejä ja niiden kommentointia..
    Mä katsoin myös sen EVS ohjelman ja musta se oli hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvasti ihmisen rooli ja mielikuvat ohjaa meitä. Jari Sillanpää on viihdyttäjä ja jotenkin musta tuntui, että ainakin siinä haastattelun aluksi hänellä edelleen tämä viihdyttäjän rooli päällä. Yleisökin suhtautui tilanteeseen ikäänkuin se olisi ollut vitsi.. Toki se voi kertoa siitä, että aihe oli liian vaikea käsiteltäväksi.

    No siis joka tapauksessa mä näin siinä tyypillisen päihteiden ongelmakäyttäjän (työskenetelen terveydenhoitoalalla) Se kun on vielä itse täysin kykenemätön näkemään oman käytöksen seuraukset. Suhteessa itseen ja suhteessa muihin. Usein alkoholistit ja narkomaanit perustelevat sitä sillä että ”tämä on minun elämä”. Joo on kyllä, mutta usein jokainen meistä linkittyy tavalla tai toisella toisiin ihmisiin ja päihteiden väärinkäyttö aiheuttaa ongelmia näissä ihmissuhteissa. Jossain tutkimuksessa on todettu, että alkoholismi vaikuttaa keskimäärin alkoholistiin ja 25:een ihmiseen hänen ympärillään. Päihteiden ongelmakäyttäjä ei tätä asiaa nää eikä halua nähdä, vaikka siitä sanottaisiin hänelle suoraan ja kerrottaisiin miten läheinen tämän kokee. Päihteet menee ykköseksi.

    Mä luulen, että vihamielisimmät kommentoijat ovat yksiä niistä, johon tämä ongelmakäyttö vaikuttaa. Olen itse henkilökohtaisella tasolla yksi näistä keneen tämä aihe osuu, siis ”yksi niistä 25:stä..” Se on tuskallista nähdä kuinka isä valitsee alkoholin lapsen ja lapsenlapsen ohi. Se on tuskallista nähdä miten itsekkäästi alkoholisti toimii. Se on surullista ja sairasta miten muut ihmiset hiljaa hyväksyvät tätä, sillä kustannuksella että oma sisin hajoaa. Valintojen maailma voisi joku sanoa, mutta vaikka itse valitsee niin ettei anna alkoholistin vaikuttaa itseensä, niin joku toinen läheinen valitsee jäädä ja.. No niin siis aina on joku kenestä huolehtia.

    Siis luulen, että vihamielisesti on helpompi suhtautua tuntemattomaan, siis tässä tapauksessa Sillanpäähän. Ehkä hän toimii kanavana joillekin henkilökohtaisen tragedian käsittelyyn.

    Kaikesta huolimatta itsekin luulen tietäväni, että päihteiden ongelmakäyttöön liittyy aina joku syy. Ihan niin kuin syömishäiriöön. Tai muuhun itselle haitalliseen käyttäytymiseen. Ongelmakäyttäjä ja kaikki me ollaan ihan vaan ihmisiä. Jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana, kaikilla ei ole vaan oikeanlaisia työkaluja niiden käsittelyyn. Valitettavasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *