Vaikea ja hankala akka

Olen luonteeltani ollut aina aika äkkipikainen, temperamenttisena pidetty, joskus kuulemma jopa pelottava persoona koska sanon asiat rehellisesti ja annan suoraa palautetta. Tämän kuvauksen voisi olettaa kertovan siitä että olen varsin  vaikea ja hankala akka, sellainen hirveä psykoämmä ja narttujen narttu, tuuliviirinä heiluva persoona josta ei koskaan tiedä millä tuulella sitä tänään ollaan tai koska räjähtää ja miksi. Mä en kuitenkaan ole sellainen.

Kaikesta tästä huolimatta olen oikeasti ihan järkevä ihminen enkä sorru impulsiivisesti tekemään hulluuksia tai sanomaan mitä sylki suuhun tuo. Itseasiassa päinvastoin kuin voisi olettaa, olen varsin harkitseva ihminen ja usein punnitsen tarkkaan kannattaako mun toimia tietyin tavoin tai sanoa jotain, mitä hyötyjä ja riskejä siinä on. Analysoin myös asioita hyvin pitkälle ja teen suunnitelmia, mutta toisaalta äkkipikaisuuksissa tunteiden vietävänä voi joskus harkinnat jäädä vähemmälle. En myöskään verhoa rehellisyyttä ja suorapuheisuuttani ilkeyteen ja ole mikään tahditon moukka ja totuuden torvena toitota ajatuksiani aina ja kaikkialle, mutta kyllä mä sanon jos aihetta on enkä pelkää olla julkisesti eri mieltä tai antaa kritiikkiä asioista.

Kaada tuoppiin sitä punkkua! (Oikeasti käytössä on Iittalan Essence)

Tunnustan rehellisesti myös sen että mulla on lyhyt pinna. Mä en ole kovinkaan kärsivällinen ihminen ja se näkyy helposti monissakin asioissa mitkä on mun elämässä, ihan vaikka laihduttamisesta uusien asioiden opetteluun töissä jne. Jos jokin tuntuu vaikealta enkä heti osaa, saatan menettää hermoni täysin ja vaihtoehtona on joku luovuttaminen ”hälläväliä”-asenteella, tai sitten muuten vain jokin tulinen mielenilmaus ja vittuuntuminen. Olen yrittänyt kehittää tätä piirrettä itsessäni ja opetella kärsivällisemmäksi ja pitempipinnaiseksi, mutta suoraan sanottuna en ole kovinkaan hyvin onnistunut siinä. Väitänkin että tämä ja nämä kaikki piirteet ovat osittain ihan persoonakysymyksiä eikä tietyistä piirteistä voi mitenkään opetella täysin pois, eikä mielestäni edes tarvitse. On hyvä että on olemassa erilaisia ihmisiä koska kaikessa on aina hyötynsä ja vastakohdat täydentävät toisiaan.

Vaikka mä aina joskus leimahtelen ja ärsyynnyn kohtalaisen nopeastikin, mutta siinä samalla olen ihminen joka leppyy pian. En ole aina vastaan inttävä ja hankala tyyppi, mutta haastava saatan kyllä olla tiukan paikan tullen, koska en ole mikään joojoo – ihansama – mullaeiolemielipiteitä  – ihminen. Tämä kyllä näkyykin elämässä monella eri saralla, sillä mulla on aika vahvoja mielipiteitä ja näkemyksiä asioista ja mieluiten toteutan asiat omalla, oikeana pitämälläni tavalla. Mun on toisinaan vaikea alistua asioihin joita pidän typerinä tai väärinä tapoina, ja saatan joskus sortua hieman sellaiseen oman käden oikeuteen ja oikomaan sen mukaan mitkä on mun näkemykset.

Tommasi Viticoltori Valpolicella Ripasso, ei ehkä ihan edullisin mutta parhaimpia punkkuja ikinä, Alkon neidin avustuksella

Tiedän että olen hyvin vahva persoona ja mä kaipaan ympärilleni muita vahvoja ihmisiä, mutta olen myös yrittänyt näin vanhemmiten opetella olemaan pelottelematta paskoja housuihin herkemmiltä ja hiljaisemmilta tyypeiltä enkä halua tehdä itsestäni mielikuvaa muiden jyrääjänä. Siinä olen mielestäni onnistunut kohtalaisen hyvin ja tulen toimeen myös arempien ja syrjäänvetäytyvämpien ihmisten kanssa ja uskoakseni luon itsestäni hauskan ja rennon persoonan vaikutelman sillä en juuri koskaan raivoa ja äkäile ihmisille, ennemminkin asioille.

Parit viimeiset päivät ovat sisältäneet enemmänkin stressinaiheita ja olen nähnyt painajaisia muutamana yönä. Töissä on kova stressi ja hankala vaihe menossa, ja henkilökohtaisessa elämässä ja ihmissuhteiden viidakossa olen suuttunut, tai ihan rehellisesti sanottuna raivostunut niin että heitin uuden puhelimenikin kaaressa pitkin asuntomme lattioita. Onneksi ei mennyt rikki! Huh!

Castellon black ja white cheese oli ihanaa, samoin Carr’s keksilajitelman keksit

Tavoistani poiketen vietin eilisen illan ihan rehellisesti nollaten. Nautiskelin yksinäni pullollisen punaviiniä ja söin hieman juustoja ja keksejä, koko illan koneella istuen ja musiikkia kuunnellen. Tein asioita joista sain nautintoa ja hyvää oloa ja viini rentoutti mukavasti. Nyt on taas parempi fiilis eikä pinnakaan ole enää niin kireällä. Ei muuta kuin taas itseään haastamaan ja opettelemaan paremmaksi ihmiseksi.

Millaisia te ootte? Löytyykö pitkää pinnaa ja onnistettuko pitämään mölyt mahassa, vai elättekö voimakkaasti tunteella ja myös näytätte sen? Entä tunnustaako kukaan olevansa sellainen todellinen vaikea ja vittumainen akka? ;)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa