Anteeksi kun häiritsen teitä läskeilläni
48
Onko muiden läskeistä huolehtiminen tekopyhää, turhaa vai muuten vain vittumaista? Tää on se kysymys joka mun päässä pyörii tällä hetkellä enkä ole ihan varma onko se vain yhtä noista vaiko kaikkia. Toki tämäkin on mielipideasia, mutta mun mielipide on juuri tämä. Ehkä siksi että on oma lehmä ojassa, tai ei sittenkään. Olen ollut laiha, hoikka, normaalipainoinen, lihava, sairaalloisen lihava, kaikkea mahdollista, eikä minua ole koskaan voinut vähempää muiden läskit kiinnostaa, eikä aina ne omatkaan.
On hyvä asia että terveys ja hyvinvointi kiinnostaa, ja kansan kasvavasta elintasomahasta kannattaakin olla huolissaan, koska faktat faktoina, suuri ylipaino on terveysriski. Aihe itsessään on toki tärkeä ja tällä hetkellä taas enemmän täällä FitFashionillakin pinnalla, joten tulipa useista kirjoituksista mieleeni että millä perustellaan se että puututaan muiden ulkonäköön? Sillä että ylipainon mukana tuomat mahdolliset vaivat ja sairaudet tulevat yhteiskunnan (eli meidän kaikkien) maksettavaksi? Pointtia on, toki näinkin, tämä väite ei ole tuulesta temmattua. Entäs sitten aidolla huolestuneisuudella, välittämisellä ja lähimmäisenrakkaudella? Yeah right. Ei ainakaan ihan äkkiä kaikista mielipidekirjoituksista voi sitä hyväntahtoisuutta löytää.
Kyllä. Minä olen aivan liian ylipainoinen tälläkin hetkellä. Ja kyllä, olen hieman vetänyt herneitä nenään näistä muka hyväntahtoisista hoikkien ihmisten kirjoituksista jossa pohditaan miksei ylipainoinen vain laihduta. Mietin että onko mun ylipaino näin helvetin iso ongelma muille? Eikö riitä että se on jollain tasolla ainakin joskus enemmän tai vähemmän ongelma minulle itselleni? Katsokaa muualle rannalla ja ulkona jos ”tursuavat läskini” häiritsevät, ja jos ette, on sokaistumisen vaara varmasti olemassa. Pahoittelen jos rumennan täydellisten ihmisten seassa katukuvaa. Minne unohtui se ”kaikki ovat yhtä arvokkaita ihmisiä, sisäinen kauneus on tärkeintä, jokainen on kaunis omalla tavallaan” jne shaiba? Beauty comes in all sizes ja pukeutukaa kuten haluatte, mutta herranjestas älkää vaan lyhythihaisiin, hameisiin tai uimapukuihin sillä se jos mikä on kamalaa katsottavaa!
Kiitos ja anteeksi, parempi pysyä siis kotona ja pukeutua burkhaan ettei vaan kukaan kiinnitä huomiota löllyviin läskeihini ja kauhistele kuinka siinä on suomalainen nainen päässyt pahasti paisumaan. Ja kiitti hei, ei. Ei, ei, ei. Älkää tulko kuntosalilla kannustamaan ja tsemppaamaan kuinka ihanaa ja siistiä on että edes tämän yhden treenin ajan olen saanut itseäni niskasta kiinni ja teen läskeilleni jotain. Se tuntuisi typerältä ja vittumaiselta, ei kannustavalta. Se osoittasi sen kuinka en saa olla juuri sellainen kuin olen, ja kuinka minut hyväksytään vain silloin kun olen jotain asialle tekemässä, ja on oikein kytätty että no niin, läski salilla, nyt mennään antamaan erityishuomiota! (Annetaanko sitä myös kaikille lihaksettomille kyniksille? ”Hei hyvä että oot tajunnut tulla salille kun olet tuollainen tuulennussima vinkuheinä!” – Epäilen.)
On mahdollista että ylipaino aiheuttaa jotain vaivoja joista sitten maksellaan, mutta niin maksellaan alipainoisten anorektikkojen itselleen aiheuttamia terveystuhoja, tupakoitsijoiden, alkoholistien, narkomaanien, mielenterveysongelmaisten (he tosin eivät ole yleensä itse sairauttansa aiheuttaneet) ja vaikka keiden muidenkin, ja minusta se on itse asiassa ihan fine. Hyvä vaan että hoitoa tarjotaan jos sitä tarvii, eikä itseäni hermostuta pätkääkään jonkun itselleen aiheuttamat tuhot, sillä itsekin paiskin töitä niska limassa ja jos jotain tulee, olen aika varma että hyvin olen hoitoni ja lääkkeeni omalla työlläni maksanut. Eniten tässä ärsyttää se kuinka taas luodaan paineita ulkonäöstä ja mikään ei perkele ole hyvä. Nyt ei sittenkään saa olla pätkääkään tyytyväinen ja onnellinen vaan tulee muistaa kuinka epäonnistunut ja ruma on ihmisenä kun sitä vaan näyttää niin kauhealta. Ei puhettakaan että voisi jossain rauhassa ruokailla ja nauttia julkisesti jostain herkuista koska sitäkin varmasti kytätään että voi että, tuolla on ylipainoa niin sen ei pitäisi tuollaista syödä.
Ihan näin pienenä vinkkinä teille kaikille muiden läskeistä huolehtijoille ja hämmästelijöille, olitte sitten itse onnekkaasti hoikkia muuten vaan tai himoliikkujia ja terveellisesti syöviä personal trainereita: Minun kokemukseni ja näkemykseni mukaan lihavuus alkaa olemaan ihan oikea sairaus, ei pelkästään laiskuutta tai elämästä nauttimista liian suurella soppakauhalla jota olisi helppoa säädellä yksinkertaisesti vain syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän. Todella usein suuria määriä lihovat omaavat jonkilaisia ongelmia jotka ajavat hallitsemattomaan syömiseen, tai sitten jotkut alunperin mitättömän pienet jutut aiheuttavat lihomisen joka puolestaan aiheuttaa niitä henkisiä ongelmia. Lähes poikkeuksetta niitä jonkin sortin syvempiä ongelmia on siis ennen tai jälkeen lihomisen ja lihominen on sekä syy että seuraus, eikä typerät ja naiivit ”mikset laihduta ja syö näin ja näin” –toitotukset auta. Lihavuutta tulisi kohdella enemmän sairautena kuten esim. alkoholismia ja huumeriippuvuutta ja tarjota siihen parempaa apua ja puuttua jo varhaisemmassa vaiheessa.
Ja kyllä, nämä läskikirjoitukset varmasti tavoittavat myös meitä lihavia ihmisiä, mutta eri asia onkin kuinka moni saa hyviä viboja, intoa ja jotain motivaatiota siitä kuinka asiat on esitetty. Negatiivinen ja huomionhakuinen kirjoittelu ylipainoisista ihmisistä toimii harvoin tsemppaavana elementtinä, tai jos toimii niin ikävä kyllä usein aika vahingoittavalla tavalla. Läskien arvostelu ajaa monia ylipainoisia syömishäiriöiden pariin, ahmimiseen ja paastoamiseen, epäterveellisiin pikadieetteihin ym, ja itseinho kasvaa entisestään. Jos taustalla on aito halu auttaa ja hyvät tarkoitukset, tulee asioissa edetä hienovaraisesti ja positiivisten ajatusten kautta, sillä ylipainoinen ihminen on jo varmasti kokenut paljon paskaa kilojensa takia eikä kaikkien itsetunto ole ihan parhaimmalla tasolla. Kauhistelu ja arvostelu ei valitettavasti johda asenteeseen HIP HEI JIPPII JOO, nyt on kiva alkaa pupeltamaan salaattia ja liikkumaan enemmän etten vain enää läskeilläni häiritse täydellisiä ihmisiä <3 HAPPY HAPPY JOY JOY! Lovee kaikille! Nyt tarmolla -10kg kuukaudessa tahdilla ja kohta kelvataan taas muillekin ja sitten ollaan onnellisia!
Eikä se hoikkuus ole tae terveydestä saati onnellisuudesta, vaan se kaikki lähtee ihan muualta.
Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Word.
:)
KYLLÄ! Itse mietin ihan samaa ja Katrin (turha sitä on kierrellä ku kaikki tiedetään kuka tän kirjoittelun aiheutti) postaukseen kommentoinkin. Varmaan tirhankin kärkkäästi ja provosoituneesti siihen kpmmentoinkin, mutta meni niin tunteisiin.
Olen myös syömishäiriöinen, anorektikko ja alipainoinen, eli en voinut ”läskien” haukkumisesta henkilökohtaisesti loukkantua, mutta olihan se aikamoinen kirjoitus ja ainakaan oma omatuntoni ei antaisi anteeksi sellaista kirjoittelua. Järkyttävää vaan. Eikö näiden täydellisten ihmisten elämässä ole tarpeeksi huolia kun pitää toistenkin asioihin niin kovasti tarttua..
Läskikirjoituksia (positiivisia, negatiivisia ja neutraaleja) on kirjoitellut nyt useammatkin ihmiset, enkä erikseen halunnut ohjata ihmisiä mihinkään tiettyyn blogiin, mutta totta, osa niskavilloistani on noussut pystyyn joistain Katrin kommenteista.
ASIAA!!!!
:)
Ärsytti kyllä hitosti sen Katrin kirjoitus. Oon itse urheileva hoikka 3-kymppinen perheen äiti. Mun lapset syö kuten itsekin välillä ranskalaisia, eikä se tarkoita et mun perhe on menossa 140km/h alamäkeen. Et anteeks niille ihmisille joita häiritsee jos välillä mekin herkutellaan! Niin perkele!!
Eiköhän sitä voi hyvällä omatunnolla herkutella välillä ranskiksilla, ja vaikka useamminkin. Oli aika kun nämä asiat eivät olleet kauhistuksia, ja ruokavaliot sun muut pysyivät itsestään aika hyvässä balanssissa. Jännä että nykyään asiat ovat niin kovin vaikeita.
Katri on tosi hyvä kirjoittaja ja ymmärrän hänen pointtinsa mutta ymmärrän myös sinun pointtisi ja kyllä, minäkin lukeudun niihin lihaviin, ylipainoisiin, läskeihin.. Enkä ole sinut asian kanssa. Tykkään käydä salilla mutta kynnys sinne kasvaa koko ajan kun olen lihava ja juurikin tuo ”Hei onneksi olkoon että olet raahannut läskisi salille; se on askel parempaan..” olisi semisti vittuilua.
Olen yrittänyt laihduttaa (olen ollut n. 55 kg ja urheilullinen) mutta tuntuu niin ylivoimaiselta etten pysty siihen vaikka haluaisin, ei siihen aina riitä pelkkä tahto. :-) No mutta kuitenkin, hyvä vastakirjoitus ja tää kyllä jakaa mielipiteitä laidasta laitaan koko asia. :-)
Hyvää kesää!
Kiitos kommentista :) Tsemppiä projektiin ja paljon positiivisia viboja lähetän sulle!
Asiaa täynnä oli kyllä tämä postaus! Mua aina ihmetyttää se, että miten muita voi kiinnostaa niin paljon toisten ylipaino, läskit tai selluliitit. Mulla itselläni on sanotaanko että noin 10-15 kg ekstraa, koen olevani ihan tyytyväinen itseeni siitä huolimatta ja koko ikäni liikkuneena en vaan jaksa stressata liikaa. Kuljen rannalla sellut hohtaen ja pömppis pystyssä, ja olen täysin terve yhtä sairausta lukuun ottamatta, joka ei taas liity ekstrakiloihin mitenkään tai pikemminkin se sairaus on niiden tuloa edesauttanut. :D Mä tiedän paljon hoikkia ihmisiä, jotka ovat paskemmassa kunnossa kuin minä. Tiedän laihoja ihmisiä, jotka eivät meinaa jaksaa kävellä rappusia ylös ja joiden verenpaine huitelee yläilmoissa. Sen takia ärsyttää se yleistys että kaikki ylipainoiset ovat sairaita ja varsinkin se, että jos joltain nyt löytyy pieni vatsamakkara niin se alkaa heti ”huolestuttaa”. Aikoinaan, kun treenasin 10-15h viikossa, sain kuulla olevani läski, koska painoin ”sen verran paljon” ja koska mulla oli siitä huolimatta sellua ja vatsa ei ollut mikään sikspäkki. Silti koin olevani itse elämäni kunnossa ja todellakin olinkin! Sekään ei riittänyt muille. :D Olis varmaan pitänyt veitsellä silotella alavatsaa ja pukeutua kaapuun niin ei olis traumatisoinut ihmisiä, jotka ”vain tahtovat hyvää”….
Sitten toinen asia on just se, että kukaan ei voi tietää mitä siellä ylipainon takana voi olla. Yleensä se ylipaino voi olla nimenomaan seuraus vaikkapa masennuksesta, syömishäiriöstä tai vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka itselläni on. Enemmistö tuskin nyt vaan ihan syömisen ilosta kuitenkaan kymmeniä kiloja välttämättä itselleen hankkii ilman että jotain on vialla suhteessa siihen syömiseen. Itselläni esimerkiksi taustaa myös tunnesyömisestä ja jonkin sortin ahmimisestakin niin noita tulee ajateltua eikä niinkään sitä että ”onpas se nyt syönyt itsensä lihavaksi”. Tosin en kyllä muista, koska olisin kauhistellut yhtään kenenkään ylipainoa missään. :D Tuntuu just hauskalta että samat ihmiset usein jauhaa noita ”jokainen saa olla sellainen, kun haluaa ja tärkeintä on sisäinen kauneus”, mutta yhtäkkiä sitten arvostellaankin jo, että ”miten joku nyt voikaan olla noin lihava, miksei se tee mitään, taas näin jonkun, jolla oli vatsamakkaroita”. Sitten ihmetellään missä on naisten itsetunto. Aika jännä joo että minnehän se katos matkan varrella. :D
Mä tykkään sun blogista aina vaan enemmän ja enemmän, kiitos näistä postauksista!
Kiitos kommentista, tosi hyvää tekstiä sulla, itsekin ajattelen juuri noin. Toisaalta se on ihan hyvä juttu että jokainen kirjoittelee täällä blogeissa mielipiteitä omana itsenään niin hyvässä kuin pahassa, joten esim. personal trainerin valinnassa voi saada hyvää vinkkiä siitä kenen kanssa läskejään haluaa sulatella. Joillekin voi toimia sellainen ”vatsamakkarasi näyttävät kuvottavilta”-tyyli, ja toisille taas sellainen ”älä välitä mitä muut sinusta ajattelevat, mutta tiputtaessasi ylipainoa voisit fyysisesti ja henkisesti paremmin, rakasta kehoasi”-tyyppinen tsempitys.
❤️
Kiitos tästä tekstistä.
Oleppa hyvä :)
Täytyypä myöntää, että juuri tämän takia tunnen oloni turvallisemmaksi pyöreiden ihmisten joukossa, vaikka itse en ylipainoinen olekaan. He eivät katsele salilla arvioivasti, heitä ei usein kiinnosta miltä SINÄ näytät, kun minuakaan ei kiinnosta miltä he näyttävät. Omassa ulkomuodossa on liikaa murehtimista usein aika monella meistä, vaikka ei pitäisi. Terveellisesti elävät fitnessihmiset tuntuvat kuitenkin useammin olevan niitä arvostelevia ja arvioivia osapuolia salilla, ravintolassa ja kaupassa, ainakin mitä some antaa ymmärtää.
Tähän pitää kyllä sanoa, että mun syömisiä on ainakin eniten arvostellut ne itse pyöreämmässä kunnossa olevat ihmiset, vaikka itse en ole koskaan heidän syömisiään kytännyt. Kun aikanaan aloin korjata ruokavaliota ja jätin kahvipöytäpullat syömättä ja kannoin omat välipalat töihin, niin jatkuvasti sain kuulla ”hyväntahtoista” kuittailua mun eväistä ja miten mä voin ihan hyvin syödä pullaa, kun oon niin laiha. Olen siis aina ollut ihan normaalipainoinen, hoikka kylläkin rakenteeltani, mutta jossain vaiheessa se alkoi ärsyttää yli kaiken, koska en minäkään kenenkään pullan syömistä koskaan kommentoinut.
Toki monet tavikset (ja ylipainoiset) ihmettelee hoikkien ihmisten syömisiä, etenkin jos kyse on jostain hieman erikoisemmasta bodyruokavaliosta ja se on ihan normaalia, niin sitä tekee vanhat mummotkin eikä pahalla laisinkaan. Monelle tavikselle voi olla ihmettelyn aihe miten joku pystyy/haluaa syödä tietyllä tavoin jne, mutta selittämällähän siitä pääsee. Itse en näe sitä pahana lainkaan etenkin kun hyvävartaloisen/hoikan syömisiä ihmetellään vaikka se joskus voisi ärsyttääkin.
Ulkonäköpaineet poistuu kyllä täysin hieman ylipainoisten ihmisten seurassa, sillä he eivät kovinkaan usein arvota ihmisiä ulkonäön ja suoritusten mukaan, vaan ovat enemmänkin sellaisia ”rentoja elämästä nautiskelijoita”. Näin olen myös itse kokenut ollessani hoikka/normaalipainoinen, sillä hoikkana/normaalina kaltaistensa joukossakin alkaa usein ruoka-, laihdutus-, ja ulkonäköpuheet (dieettaus, mitä saa ja mitä ei saa syödä jne voivittukumäoonläski -jutut jne.) Ihan siis taviksillakin on hurjan paljon ulkonäköpaineita, lähinnä siinä että pysyisivät normaalipainossa tms. Lihavat on tuossa asiassa kyllä leppoisia. Saat rauhassa mussuttaa herkkuja heidän seurassaan ja olla suorittamatta koko elämääsi.
Mä taas puolustan hieman myös kyseista kirjoitusta, josta kohu on lähtenyt. En ymmärrä miksi lihavuudesta ei saisi puhua kansanterveydellisenä ongelmana (kuten tupakoinnista ja alkoholistakin puhutaan), kun se sitä on ja tulee tulevaisuudessakin olemaan vielä enemmän.. Nyt jo lapsilta löydetään 2. tyypin diabetesta.. Olen siinä samaa mieltä sinun ja joidenkin muiden kanssa, että välttämättä lihavat eivät ole sairaita ja voivat todellakin olla hyväkuntoisia. Mutta se viskeraalinen rasva on terveysvaara. Toki jollakin muulla voi olla joku muu terveysvaarana, mutta kun tuo lihavuus koskettaa niin monia nykyään ja jo pieniä lapsia. Ja kun ruokavaliolla sitä voisi muuttaa? En varmaan ite vaan osaa asettua sellaisen asemaan, joka ei pysty syömään edes jotenkin terveellisesti, kun itse olen siihen tottunut jo lapsesta.. Ettei eineksiä syöty muutakuin joskus tottakai!! Eli KOHTUUS kaikessa! Ja siksi olisi tärkeää lapsille opettaa terveellinen syöminen. Aikuisten pitäisi näyttää esimerkkiä. Kyllä itekki herkuttelen ja kaksi ruokaa syön päivässä ja leipää menee todellakin.. Silti olen normipainoinen. Veikkaan, että syynä on kohtuus syömisessä.. En syö jäätelöpakettai , vaan syön jäätelön.
Ja lisäksi myös mulla on kokemusksia, että mua pyöreämmät valittavat että miksi en voi syödä pullaa ja karkkia, koska olen laiha. Siksi en syö JOKAPÄIVÄ, koska haluan pysyä hoikkana yksinkertaisesti ja teen sen mitä voin sen asian eteen! Mutta en todellakaan kieltäydy niistä kokonaan! Ja eri asia jos tulisi joku ihmeellisempi sairaus , mikä lihottaisi. Harvoin pilleritkään lihottaa yksistään, vaan ruokahalu kasvaa ja sitä kautta ihminen lihoo. Eri asia sitten kortisonit yms. ne kyllä turvottaa ihan itsessään jo. Mutta kuitenkin varmaan suurin osa ihmisistä lihoo sillä, että syö enemmän kuin kuluttaa.
Et ymmärrä miksei lihavuudesta saisi puhua kansanterveydellisenä ongelmana? No hei, sitten meitä on kaksi, sillä en minäkään sellaista ymmärrä ;) Ei tämä mun kirjoitus ole mikään ”hyväksytään läskiys ja vaietaan terveyshaitoista”-manifesti, sillä epäterveellistä se suuri ylipaino on, en sitä muuksi ole yrittänyt väittääkään ja pariinkin otteeseen sen kirjoituksessani tuon esille (mm. toivoen että hoitohenkilökunta ottaisi nopeammin ohjat käsiinsä kun potilailla on ylipainoa). Pointtini on enemmänkin se, ettei ylipainoisia tsempata laihtumaan negatiivisella kirjoittelulla ja nimittelyllä ja sillä kun kerrotaan kuinka kauhealta läskit näyttää (naisilla on jo muutenkin hurjasti ulkonäköpaineita). Jos aidosti ja oikeasti ollaan huolissaan tajutaan käsitellä tätä asiaa pienin silkkihansikkain. Asioista saa ja pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja faktat ovat faktoja, mutta ylipainoisten arvostelu negatiivisessa mielessä ei aja asiaa eteenpäin.
Munkaan mielestä ei saa haukkua ketään esim. rumaksi. Ei todellakaan. Mutta sekin on fakta, että lihavuus on niin arka asia (ymmärrettävästikin), että se suututtaa, vaikka yritettäisiin kuinka asiallisesti puhua.. Monet sitten väittää, että hei toisille on helpompi pysyä normaalipainossa kuin toisille.. Voi olla. Mutta kyllä ite joudun katsomaan mitä syön melko tarkastikin, enkä todellakaan voi syödä mitä tahansa ja sillä tavoin pysyn normaalipainossa. :) Eli sen eteen joutuu vaan valitettavasti näkemään kuitenkin vähän vaivaa , mutta syödä saan kyllä ihan tarpeeksi en vaan voi vetää jätskiä joka päivä vaikka haluaisinkin. :) Toki psyykkiset asiat vaikuttaa siihen joillain ihmisillä ja niihin tottakai pitäisi saada apua. Mutta niin. Hyvä näistä on puhua. Ja toivottavasti joskus korostetaan kohtuutta kaikessa. Sillä pääsee jo melko pitkälle.
Itse en ole ollut ikinä lihava mutta kyllä meni maku näihin tiettyihin blogeihin viimeistään viittaamiesi kirjoitusten jälkeen. Jokainen voisi keskittyä etsimään niitä kehittämisen kohteita ihan itsestään, niitä kyllä varmasti löytyy jokaiselta. Tuota listaa (miten paljon kukakin tulee yhteiskunnalle maksamaan..hmmm, sitä vartenko me ollaan täällä?) voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään eikä se johda mihinkään. Joku on työnarkomaani, ylisuorittaja, huono vanhempi lapsilleen, huono työntekijä, ikävä kanssaihmisilleen, huono ihmissuhteissaan jne., lihavuus vaan on helppo kohde koska se on ulospäin näkyvä asia. Pakko muuten lisätä että myös alkoholismi luokitellaan sairaudeksi eli sekään ei ole vaan ihmisen omaa heikkoutta..:)
Toinen asia mikä mulla aiheutti ihmetystä on että missä on empatia? Inhimillisyyteen ja ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys, kukaan meistä ei ole täydellinen ihminen, kuka tahansa voi sairastua keholtaan tai mieleltään. Lisäksi me ollaan saatu hyvin erilaiset lähtökohdat sekä geenien että ympäristön puolesta, vaikka itselle olisi helppoa pysyä hoikkana niin jollekin toiselle se ei vaan ole yhtä helppoa. Ikinä ei pitäisi ajatella että koska tämä tietty asia on mulle helppo niin toi toinen on vaan laiska, koska se ei pysty samaan. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Musta on hyvin vaarallista jos lähdetään asettelemaan kriteerejä sille millainen ihminen saa olla…urheilullisuus ja hoikkuus ei todellakaan vielä tee kenestäkään hyvää ihmistä. Jotenkin pelottava mielikuva että kaikki olisivat toistensa näköisiä tehokkaita suorittajia, jotka vaan tuottaa yhteiskunnalle mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman pienillä kuluilla..:D
Nojoo, itse oon nyt pyrkinyt pysymään poissa blogeista ja luen vaan enää muutamia blogeja bloglovinin kautta..live and let live..:)
Olipa hieno ja hyvin jäsennelty kirjoitus sulla, itse en saanut noita asioita tässä yhteydessä tuotua esille, mutta kiitos kun sinä toit. Näin ajattelen aika pitkälle itsekin asioista, kiitos kommentista! Oli fiksua puhetta.
Todella hyvä kirjotus!! Itselläni on liikkunut aiheesta täsmälleen samankaltaisia ajatuksia mutta en olisi ikinä osannut pukea niitä yhtä hyvin sanoiksi kun sinä teit. Tuo lihavuuden kauhistelu on ärsyttänyt mua jo pitkään vaikka itse olenkin normaalipainoinen. Vaikuttaa lähinnä siltä että kauhistelun tarkoitus on korostaa omaa itseään ja sitä kuinka hoikkana on ’onnistunut’ pysymään eikä suinkaan hyväntahtoisesti huolehtia muiden
terveydestä. Itseäni jaksaa myös aina ihmetyttää se miten paljon toisen ulkoinen olemus voikaan esimerkiksi täysin tuntematonta ihmistä haitata. En oikeastaan edes keksi enempää sanottavaa sillä sinun tekstissä oli jo kaikki valmiina, halusin vain kommentoida kun olen niin samoilla linjoilla. Mukava kerrankin lukea tällainen postaus jossa turha jeesustelu ja huomionhaku oli jätetty kokonaan pois ja asioista puhuttiin suoraan. Kaikenlainen tekopyhyys on ehkä ärsyttävintä mitä omissa mielipiteissään ja kirjoituksissan voi ilmaista.. Joka tapauksessa hyvin kirjoitettu teksti ja täyttä asiaa, kiitos siitä!
Kiitos kommentista :) Tuo mitä kommentoit että sua on jaksanut aina ihmetyttää miten paljon toisten ulkoinen olemus voi häiritä tuntemattomia on ollut mulle myös mysteeri 35 vuoden ajan. En ole koskaan elämässäni huudellut kenenkään ulkonäöstä, ja sitähän tehdään ihan kadullakin. 90% haukuista on ylipainoisten ihmisten haukkumista, mutta nuoremmassa ikäluokassa ja satunnaisesti varmaan muutenkin esiintyy myös jotain ruma/pizzanaama/lauta -kommentointia. Hauskaa sinänsä että huuteluiden kohde on lähes aina nainen. Miehet huutavat naisille, naiset naureskelevat ja kommentoivat halveksivasti. En tiedä onkohan sekin jokin sairaus että lihavan ihmisen näkeminen aiheuttaa vihan tunteita. Mistä lie moinen kumpuaa?
Mun mielestä on vaan väärin, että me, jotka teemme kaikkemme pitäämme itsemme normaalipainoisina ja terveinä, joudumme verojen ja muiden maksujen kautta maksamaan ylipainon mahdollisesti aiheuttamista terveysongelmista. Sama koskee myös tupakan ja alkoholin kuluttajia, ja toki myös sairaalloisesti alipainoisia mutta heitä on noihin muihin ryhmiin verrattuna todella vähän.
Ei tuo ihan oikein ole, vai maksatteko te mielellänne ja hymyillen pakollisia maksuja, joilla katetaan suurelta osin ylipainoisten, tupakoijien ja alkoholia käyttävien terveydenhoitokuluja?
Mä en käytä juurikaan alkoholia (joskus olen vuosikausia ollut täysin absolutisti) ja olen lopettanut tupakoinninkin puolitoista vuotta sitten. Mutta ei, mua ei haittaa maksaa verojeni kautta näistä aiheutuvien asioiden hoitoa. Ei tämä mun kirjoitus ole mikään ”hyväksytään läskiys ja vaietaan terveyshaitoista”-manifesti, sillä epäterveellistä se suuri ylipaino on, en sitä muuksi ole yrittänyt väittääkään ja mainitsen siitä kyllä tekstissäni pariinkin otteeseen. Pointtini on juurikin enemmänkin se, ettei ylipainoisia tsempata laihtumaan negatiivisella kirjoittelulla ja nimittelyllä ja sillä kun kerrotaan kuinka kauhealta läskit näyttää (naisilla on jo muutenkin hurjasti ulkonäköpaineita). Itseasiassa lopputulos on usein päinvastainen: Lihava sulkeutuu masentuneena mässäämään entistä enemmän eikä kovinkaan usein saa mitään ”nyt mä sille näytän” -boostia. Ylipainon vaaroihin pitäisi hoitohenkilökunnan puolelta tarttua paljon jämäkämmin ja aikaisemmassa vaiheessa ja valistaa asioista. Muutenkin lihavuuden hoitoon vaaditaan hieman järeämpiä aseita. Toivon että tietynlainen valveutuneisuus terveysasioissa parantaa tilannetta ja ihmiset oppivat syömään paremmin tämän rasvaisen roskaruoka ja pikasafkojen kultakauden jälkeen.
En vois olla enempää samaa mieltä. Oon terveydenhuollossa töissä ja tympii jokseenki paljon kun tajuaa, kuinka paljon omastakin tilistä pitää vielä kustantaa sen lisäksi, että persaus hiessä yrittää auttaa ylipainoisia/alkoholisteja/narkkeja/mitävielä ja heidän itse hankkimiaan tilojaan parantaa. Toiset tosiaan yrittää kaikkensa, ja sitten toiset taas eivät. Ja jos on kerta niin sinut omien läskiensä kanssa, niin miksi ottaa faktoista itseensä.
BTW. Alkuperäistä kirjoittajaa eli Katria ei varmastikaan kenenkään tietyn henkilön kilot aiheuta yksistään päänvaivaa, vaan tämä yhteiskunnallinen ongelma kokonaisuudessaan.
Pitää vielä lisätä tuohon omaan jeesusteluun sen verran, että toisaalta on ihan yks paskan hailee onko meillä 0,1 % vai 40 % väestöstä ylipainosia. Tässä maassa ja tässä maailmassa on niin isoja ja järkyttäviä ongelmia (mainittakoon vaikka länsimaisten PAHOINvointivaltioiden törkeät kulutustottumukset ja luonnon raiskaaminen), että ei maan taloutta taikka mitään muutakaan asiaa saada sillä kuntoon, että kaikki laihduttaa ja treenaa ittensä maratonkuntoon.
Kiitos kommentista :) Ei varmasti haittaakaan kenenkään yksittäisen läskit, mutta tiedän että ylipainoiset ihmiset kärsii tämän tyyppisestä kirjoittelusta ja se kuinka kauhistellaan syömisiä ja pursuavia läskejä vie kaiken pohjan siltä miten huonolla itsetunnolla varustettuja ylipainoisia yritetään tsempata laihtumaan, hyväksymään itsensä ja olemaan häpeämättä. Myöskin ne ”ei kukaan sun syömisiä katso / ei kukaan sun läskejä kyttää ja sinullakin on oikeus kesävaatteisiin” – fraasit voi unohtaa samantien näiden juttujen jälkeen.
Mä en tietääkseni sairastele erityisen paljon ylipainoni takia, mutta toisaalta mä myös käyn töissä ja maksan veroja. Jos sulle tulee siitä parempi mieli, niin voidaan sopia, että mun verorahat menevät läskien terveydenhuoltoon ja sun verorahat vaikka teiden kunnossapitoon ;)
Jotenkin tässä käännetään asia kuulostamaan siltä, että ylipainoiset eivät tee töitä vaan makaavat sairaana kotona ja syövät heidän hoitoonsa laihojen maksamia verorahoja. No ei, kyllä ne verorahat menee jokaiselta työssäkäyvältä painosta riippumatta. Ei pelkästään hoikilta. Ylipainoisten on myös valitettavasti käytävä töissä ja maksettava ne samat verot, vaikka 2 tyypin diabetes olisikin, sillä se ei automaattisesti tarkoita työkyvyttömyyttä. :)
Minusta menit liikaa itseesi tässä tekstissä. Se on vaan tosi että ylipaino maksaa hirvittäviä summia ja ennuste onkin että muutaman vuoden päästä on Suomessa miljoona diabeetikoa. Eli noin joka seitsemäs! Että kyllähän asiasta pitäisi pystyä jo vähän suuta avamaan.
Itseasiassa mä en mennyt tässä liikaa itseeni, vaan kärjistin asioita kirjoituksessani juuri siksi että tajutaan että jos näinkin itsevarma ihminen kuin minä olen vittuuntuu tälläisistä puheista, niin mitäpä luulet että ne syrjityt, kiusatut, yksinäiset ja sivuun vetäytyvät ylipainoiset näistä on mieltä? Mä haluan seisoa sellaisten ihmisten tukena ja esim. HUS Syömishäiriöklinikalla olen tavannut juurikin sellaisia ylipainoisia ihmisiä jotka ovat ihan sirpaleina. Sellaisia ne on suurin osa, ei tälläisiä reippaita suunsoittajia niin kuin minä. Ne ihmiset jotka on oikeasti merkittävän lihavia ei saa mitään apua näistä kirjoituksista missä vaan kauhistellaan kuinka läskejä on paljon ja kuinka näkee miten läskit tursuaa, vie vaan viimeisimmänkin ilon eikä tsemppaa elämäntapamuutokseen yhtään.
Eikä tämä mun kirjoitus ole mikään ”hyväksytään läskiys ja vaietaan terveyshaitoista”-manifesti, sillä epäterveellistä se suuri ylipaino on, en sitä muuksi ole yrittänyt väittääkään. Pointtini on juurikin enemmänkin se, ettei ylipainoisia tsempata laihtumaan negatiivisella kirjoittelulla ja nimittelyllä ja sillä kun kerrotaan kuinka kauhealta läskit näyttää (naisilla on jo muutenkin hurjasti ulkonäköpaineita). Jos oikeasti on huolissaan ja haluaa auttaa, pitää asiaa lähestyä täysin eri kantilta.
Word Eve. Kyllä me ylipainoiset tiedämme olevamme ylipainoisia. Itse en tunne yhtäkään ylipainoista joka ei olisi yrittänyt laihduttaa, mutta ylipainon taustalla voi olla vaikka mitä ongelmia. Inhottaa ajatella, että jotkut ajattelevat, että eikös sun vaan olis helpompaa laihtua nyt. No ööö..joo?!??!?
Kiitos kirjoituksestasi Eve.
Kiitos kommentista :)
Kiitos taas hyvästä kirjoituksestasi! Olen niin samoilla linjoilla sinun kanssasi. Itse olen kamppailut painoni kanssa viimeiset viisi vuotta. Viimeinen tikki oli, kun puolisoni joutui onnettomuuteen ja halvaantui. Sitä seurasi monen kuukauden syömättömyys ja vihdoin ruokahalun tultua takaisin +15kg painon nousu. Olen aina ollut tunnesyöppö ja painoni nousut/laskut johtuvat aina esim. stressistä. Olen tunnesyöppö ja piste. Syön, kun on kivaa, kun masentaa, on stressiä, olen onnellinen. Syitä löytyy aina. Olen niin kyllästynyt tähän ulkonäkö keskeiseen ajattelutapaan. Antakaa ihmisten elää omaa elämäänsä. Jos jotakin häiritsee kiloni, kattokoot muualle. Olen tällainen, piste. Tiedän omat vikani ja voimavarat on kertakaikkiaan joskus suunnatava muualle kuin sellerin syömiseen, ruokien punnitsemiseen, hikiliikuntaan ja itsensä näännyttämiseen.
Kiitos kommentistasi, tsemppiä sulle elämään! Itselleni hyvin tuttuja juttuja kirjoittelit ja olen aika samoilla linjoilla. Ylipaino on terveydelle haitallista, sitä ei ole kukaan yrittänyt kieltääkään. Myöskin hoikempana on parempi olla, sekin on totta. Elämä on kuitenkin muutakin kuin sitä oman vartalon (tai terveyden) alituista miettimistä, ja aina kaikessa ei voi onnistua 100% ihailtavasti. Hiukan saisi olla armoa tässä asiassa ja mieluiten vain positiivista kannustusta jos aidosti haluaa asioihin vaikuttaa.
Ymmärrän täysin ärsytyksesi ja herneiden vetämisen. Mutta haluan silti sanoa sairaalassa työskentelevänä, että kyllä lihavuudesta oikeasti joku voi olla ihan hyväntahtosesti huolissaan. 30v ylipainoinen kokee itsensä varmasti useimmiten aivan terveeksi, mutta 60v mennessä lihavuuden takia on tullut niin monta muuta siarautta ja vaivaa lisäksi, että monesti ihan harmittaa se elämänlaatu, vois olla paremminkin. Ja tarkotan nyt siis sairaalloisen lihavia, en niitä ja meitä ketkä saadaan yks makkara rutistettua mahasta. Myös siinä vaiheessa kun työkaverilta menee selkä eikä pysty enää harjottaa ammattiaan nostellessaan näitä 150-200kg painavia ihmisiä, niin asia alkaa jo tuntua että ei se ihan pelkkä oma asia olekaan enää. Näinkin on käynyt. Mutta niinkuin sanoit, samallai sairaudenhoitoa vaatii monet muutkin omilla elintavoillaan itsensä sairastuttaneet, suurimpana ryhmänä alkoholistit. Ja tosiaan ei tarkota myöskään sitä että hoikat ois terveitä. Eipä tässä tainnu olla mitään pointtia. Ehkä sen halusin sanoa että kyllä suuri ylipaino sairaanhoidossa näkyy ja tuo monenlaista lisää, vie henkilökunnalta monesti vähintään tupla-ajan, joskus myös tuplasängyn vaatii jne…Sulle toivon kuitenkin vilpittömästi kaikkea hyvää ja tsemppiä taisteluun syömishäiriön kanssa. Pääasia se on silti että oltas onnellisia Vaikka sitten sairaalloisen lihavina.
Kiitos Lilli kommentista :) Ei tämä mun kirjoitus ole mikään ”hyväksytään läskiys ja vaietaan terveyshaitoista”-manifesti, sillä epäterveellistä se suuri ylipaino on, en sitä muuksi ole yrittänyt väittääkään. Pointtini on juurikin enemmänkin se, ettei ylipainoisia tsempata laihtumaan negatiivisella kirjoittelulla ja nimittelyllä ja sillä kun kerrotaan kuinka kauhealta läskit näyttää (naisilla on jo muutenkin hurjasti ulkonäköpaineita). Mun mielestä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa pitäisi paljon jämäkämmin tarttua ihmisten ylipainoon ja sen hoitamiseen jo aikaisessa vaiheessa ja toimia ennaltaehkäisevästi. Mulle ei kukaan koskaan sanonut mitään, ei edes siellä 200kg paikkeilla ollessa, mutta työkaverille kyllä kuittailtiin 15kg ylipainosta ja BMI:stä samaisessa terveystarkastuksessa, ja mä olisin ollut se joka olisi kaivannut apua ja sitä että joku lääkäri tms olisi kysynyt onko mulla kaikki ok kun ei selkeästi ollut.
Hyvä kirjoitus. Tälläisiä pitäisi olla enemmänkin, jotta ulkonäköpaineet vähenisivät. Täytyy toki muistaa, että myös niille fitness-ihmisillä ei usein ole kaikki pääkopassa hyvin vaan hekin kärsivät älyttömistä yhteiskunnan luomista paineista eivätkä ole pakkomielteineen oikeasti onnellisia. Tälläiset kirjoitukset palvelevat siis monia ihmisiä.
Kiitos kommentista :) Toki ulkonäköpaineita on vähän kaikilla, ja se on ikävä juttu. Toivottavasti näistä joku jotain irti saa niin ei ihan tyhjille seinille huutele.
WORD! Voi että sinä osaat tiivistää ihan täydellisesti ne asiat, jotka mua – entisenä anoreksian kanssa tapelleena – tässä läskikeskustelussa ärsyttää, you go girl! :)
Ehkä paras postaus minkä olen ikinä tästä portaalista lukenut! Itseänikin on ärsyttänyt useampikin lihavuuteen liittynyt postaus täällä viime aikoina. Itsekin kun olen ylipainoinen (ja kuullut siitä ikäviä asioita ala-asteelta saakka) niin on tapana ottaa nämä jutut vähän henkilökohtaisesti.
Aina myös ärsyttää tämä rahaan vetoaminen. Ei ihmisiä pitäisi ajatella pelkkinä kuluerinä. Yhtä hyvin ”kaikki” maksavat myös esim. urheiluun liittyvistä rasitusvammoista tai liiasta auringonotosta/solariumissa käynnistä johtuvien ihosyöpien hoidosta. Silti meuhkataan aina vain lihavista ja päihdeongelmista, koska ne ovat muka jotenkin enemmän oma syy. Typerää.
Suomeenkin soisi rantautuvan enemmän Health at Every Size -ajattelua mitä muualla maailmassa jo on. Suomessa esim. ravitsemusalan asiantuntijalla Patrik Borgilla on vastaavia ajatuksia. Eli että ihmisten tulisi tehdä terveellisiä elintapamuutoksia oman terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi eikä ainoastaan jotta olisi laiha. On erittäin ok tehdä omaa elämää parantavia muutoksia, vaikkei paino koskaan putoaisi normaalipainoon saakka. Kenellekään tuskin onni löytyy siinä kohtaa kun BMI on alle 25 mikäli keinot siihen pääsemiseen ovat kyseenalaisia. Itse kun epätoivoisena lihavana teini-ikäisenä tuli kokeiltua mm. oksentamista, josta onneksi ei tullut pysyvä tapa. Mutta olisi se varmaan joidenkin mielestä ollut parempi saavuttaa normaalipaino syömishäiriön kautta kuin elellä iloisesti noin 5 kiloa liikaa läskiä kropassa. Ainakin tällaisena vähän ylipainoisena voi syödä suht terveellisesti ja liikkua 4-6 tuntia viikossa ja olla silti ylipainoinen. Ehkä turhauttavinta on se, jos joku kuvittelee tietävänsä elintapani vain katsomalla BMItäni, vaikkei edes tunne minua yhtään.
En ole tulkinnut blogikirjoituksia tai muutenkaan (aikuisten ihmisten käymää) keskustelua yksittäisten ylipainoisten kauhisteluksi tai heistä häiriintymiseksi, vaan nimenomaan keskusteluksi ylipainosta ilmiönä ja kansanterveydellisenä ongelmana. Onhan se tietysti vaikea vetää raja, milloin puhutaan yleisellä tasolla ja milloin se menee yksittäisen ihmisen ylipainon paheksumiseksi. Kuitenkin jos ylipainoiset loukkaantuvat ylipainokeskustelusta, vaarana on että asiasta tulee tabu, eikä asiallista terveysnäkökulmasta lähtevää keskustelua voida käydä.
Ilmiönä lihavuuden yleistyminen on huolestuttava, ja on jo mm. USA:ssa johtamassa siihen, että nykylapset ovat ensimmäinen sukupolvi joka elää vanhempiaan lyhyemmän elämän. USA:ssa ylipaino johtuu pitkälti elintarviketeollisuudesta, osasyynsä on myös liikkumismahdollisuuksien vähäisyydellä. Meillä on onneksi esim. kouluruoka aivan eri sfääreissä, mutta kyllä täälläkin valitettavan moni vanhempi asettaa lapsensa lihavuuden polulle elämäntapavalinnoillaan, koska se on helppoa ja halpaa.
Vaarallista ja typerää sen sijaan on lähteä paheksumaan ja ällöstelemään jokaista ylipainoista ja ”tursuilevaa” ihmistä, koska henkilö voi olla paljon paremmassa kestävyys- ja lihaskunnossa kuin sinä itse, hän saattaa syödä terveellisemmin kuin sinä, tai hänellä voi hyvinkin olla elimellinen tai mielenterveydellinen sairaus lihavuuden taustalla. Tai hän vaan saa enemmän nautintoa hyvin syömisestä kuin treenaamisesta ja optimaalisesta ruokavaliosta, entä sitten.
Kiitos laadukkaista ja mielenkiintoisista kirjoituksistasi!
Mua ahdistaa kauheasti nää alkuperäiset kirjoitukset. Tulee oikeasti sellanen olo etten kehtaa liikkua kohta missään ja se on vähän hankalaa se elämä sitten. En pidä ihmisistä jotka arvottaa muita ulkonäön avulla ja katselee muita nenän vartta pitkin? miksi?. Ja toi verorahoista päliseminen please. Kaikki maksaa suomessa veroja KAIKESTA. Ihan samanlailla työssäkäyvät pullukat kuin työttömät laiheliinit.. Veroja menee kaikesta. Koen muutenkin valtavaa pettymystä tuohon Katrin tekstiin koska pidän hänen blogistaan kunnes luen tekstin jossa hän selkeästi piilovittuilee ja säälii isompia ihmisiä. Tosi surullista. Sun teksti oli ihana, kiitos siitä. Tuli tunne etten oo yksin.
Toi on juuri se pahin mitä ”ihrat tursuaa” kirjoituksilla saa aikaan, sitten hävetään entistä enemmän omia läskejä eikä kehtaa missään liikkua ja minnekään mennä.. Lihavuudesta saa ja pitää puhua, mutta tsemppihengessä ja positiivisesti mikäli haluaa itse edesauttaa jonkinlaista muutosta.
Miten on mahdollista etten mä vieläkään, VIELÄKÄÄN, kaikkien näiden vuosien jälkeen, osaa toimia järkevästi internetissä? Tämän postauksen luettuani mut valtasi joku hulluus ja oli pakko mennä etsimään tuo ko. postaus. Sitten luin sen silmät verta valuen ja verenpaine katosta läpi syöksyen…
Tuollaista yksisilmäistä, ahdasmielistä, tuomitsevaa ja ylimielistä tekstiä voi kirjoittaa vain ihminen, joka ei ole koskaan nähnyt asian toista puolta. Tyyppi elää fitnesskuplassaan ja lihavat ovat hänelle selkeästi ”niitä muita”, siis henkilöitä jotka eivät kuulu hänen elämänpiiriinsä ja joita voi kauhistella kuin jotain eläimiä eläintarhan kalterien takana.
Mä olen lihava. Läski. Plösö. Rahtialus. Sinivalas. Mä olen myös ihan hirveän paljon muutakin. Siksi mua hirvittää, että on olemassa tuon Katrin kaltaisia ihmisiä, jotka kadulla kävellessään redusoivat ylipainoiset vastaantulijat pelkiksi ihramöykyiksi. Sitten voidaan vähän pyöriskellä omassa ylemmyydentunteessa ja kirjoittaa blogikirjoitus täynnä concern trollingia. En usko, että on olemassa yhtään ylipainoista, joka ei olisi tietoinen lihavuuden terveysriskeistä. Etenkin meille naisille rummutetaan pikkutytöistä asti, että lihavuus on sekä terveydelle haitallista että esteettinen itsemurha, lihavuus on ihmisessä pahempi ominaisuus kuin vaikkapa ilkeys ja empatiakyvyttömyys, ja lihavuus on hirvein kohtalo joka muijalle voi elämässä langeta. Lihava ei saa töitä eikä puolisoa, lihava kuolee kolmekymppisenä sydänkohtaukseen. Kuten moni on tässä keskustelussa todennut: jos tällä syyllistämis-vittuilu-alentamistaktiikalla saataisiin ihmiset laihtumaan, olisi Suomi täynnä pelkkiä timmejä ihmisiä.
Kiitos upeasta blogistasi Eve, ja kiitos kaikille kommentoijille, joilla on jäljellä empatiaa ja maalaisjärkeä. Mä selvisin ahmimishäiriöstä ja masennuksesta voittajana, tuosta taistelusta kannan muistona kymmeniä kiloja ylimääräistä, mutta voitinpa silti. Siksi en näe, miten lihavuuteni tekisi minusta luovuttajaluuserin. ;)
Mahtava kirjoitus! Ja ei hitto repesin tuohon ”tuulennussima vinkuheinä” kommenttiin :D
Itse pohdin alkuperäistä kirjoitusta myös omassa blogissani