Hae
Queen of Eve

Vihdoinkin pystyn esiintymään kuvissa

Paskajäykkänä kuvissa

Mun ongelma bloggaamisessa ja someen liittyvissä asioissa on ollut kuvissa esiintyminen. Mä olen laittanut blogiini aika vähän kuvia itsestäni suhteutettuna siihen kuinka aktiivisesti ja pitkäkestoisesti olen blogia pitänyt.  Syy siihen ei ole oikeastaan koskaan ollut mikään tyytymättömyys omaan ulkonäkööni, sillä suurimman osan ajasta olen pitänyt itseäni vähintäänkin normaalina, ellen jopa kauniina ihmisenä. Toki paino on heitellyt ylös ja alas ja sen myötä muuttanut lookkiani paljonkin, puhumattakaan mustien hiusten muuttumisesta vaaleiksi ja vanhenemisesta.

Mun ongelma kuvattavana olemisessa on ollut lähinnä se, että olen aina ollut todella huono poseeraamaan. En muiden ottamissa kuvissa näytä juuri koskaan hyvältä ja siltä miltä mun pitäisi. Tällä tarkoitan sitä, että koska en osaa olla luontevasti kuvissa on se sekunnin sadasosaan tallennettu jähmettynyt hetki kirjaimellisesti aika jähmeä. Mä olen usein muiden ottamissa kuvissa yhtä luonnollinen ja letkeä kuin kivi. Notkea kuin rautakanki ja liikehtivä kuin patsas. Jos olen olevinani perusilmeellä, on mulla todella vihainen kulmien kurtistus ja suu viivana. Mulla todellakin on resting bitch face jos en hymyile.

Harjoitus tekee mestarin

Aika monien itkupotkuvinku-raivarien jälkeen olen oppinut sietämään kuvausta kunhan kukaan muu ei ole katsomassa. Tarvitsen sen rauhan ja kuvaajan on tiedettävä mitä haluan ja ymmärrettävä ideani. Mua on myös pakko ohjata, sillä en ole poseerannut ja esiintynyt kameralle niin paljoa, että tietäisin parhaat pään ja vartalon asennot. Luullessani olevani luonteva, todennäköisesti oikeasti tönötän paskajäykkänä. En tiedä kuinka korkealle nostaa leukaa tai kuinka matalalle sen laitan, onko katseeni minne, silmät puolitangossa vai lurpallaan. Onko pääni liian takakenossa ja olkapäät eri korkeuksilla. Minne ihmeeseen mä laitan mun kädet? Entä jalat? Missä asennossa mä oon?

Olen huomannut, että läheisten ystävien kanssa kuvaus sujuu parhaiten. Minna on saanut otettua musta jo todella monia hyviä kuvia joita olen täällä blogissani nyt viljellyt. Toinen onnistuneita kuvia napsinut on Johanna ja luvassa on varmasti myös muutamia Katrin ottamia otoksia. Sitä paremmin kuvat tuntuvat onnistuvan, mitä enemmän mua ohjataan ihan sanallisesti. Minnan kanssa niin läheisiä ollessamme, on loogista sen asian meiltä hoituvan. Minna aina neuvoo että ”Vartalonkiertoa! Tuo olkapäätä eteen! Nosta leukaa! Katso sivulle!” ja sitten kun ottaa monia kuvia, on joku niistä pakostikin onnistunut.

Pieni Ylinäytteleminen toimii mun kuvissa

On ollut jännä huomata, ettei mun kannata yrittää liian totisena ja tuimana poseerata. Ei tule niin hyvää jälkeä. Jos olen normaalisti, on parempi katsoa sivulle tai alas. Suoraan kameraan katsoessa näytän helposti murhaajalta tai muuten vain mielipuolelta. Paitsi jos hymyilen! SIlti normaali hymynikään ei aina riitä, vaan tuntuu siltä, että mun on lähes irvistettävä jotta se aito hymyni saadaan siirrettyä kuvaan. On naurettava suu auki jotta näytän iloiselta ja positiiviselta. Kuvissa oleminen vaatii multa siis hieman tearaalisuutta ja näyttelijättären roolia.

En tiedä onko tämäkin kehittyvä ominaisuus, kenties. Ehkä joku päivä ei tarvitse turpa vääränä käkättää ja riekkua saadakseen kivan kuvan. Nyt mä kuitenkin joudun hieman dramatisoimaan ja liioittelemaan mun reaktioita ja eleitä poseeratessa, sillä kamera jotenkin laimentaa.

Vinkit joita tällä hetkellä osaan hyödyntää kuvattavana ollessa

  1. Tilanne vapautunut, ei kiirettä eikä sivustaseuraajia ja kuvaaja läheinen ihminen
  2. Kasvojen pieni kallistus sivulle ja leuan laskeminen kohti rintaa toimii pyöreäkasvoisella
  3. Vartalon ja kasvojen rentouttaminen on tärkeää, liikehdintä ja asentojen vaihto auttaa
  4. Kuvataan kuvattavan silmien tasosta, ei liian ylhäältä eikä alhaalta jolloin kuvakulma ja vartalon mittasuhteet alkavat vääristyä liikaa
  5. Ryhti kannattaa pitää hyvänä, olkapäät takana ja selkä suorassa, tai vaihtoehtoisesti reippaasti vartalonkiertoa
  6. Harjoitus tekee mestarin ja kertaus on opintojen äiti = ole paljon kuvattavana ja ota samasta kymmeniä tai satoja kuvia, niistä löytyy ainakin se yksi hyvä kuva

En ole vielä mikään täydellinen poseeraaja ja uskon kehittyväni koko ajan. Mulla on kuitenkin iloinen fiilis siitä, että pystyn antamaan teille enemmän itsestäni esiintymällä useammin oman blogini ja Instagramtilini kuvissa. Uskon, että myös teille mun seuraajille on kivaa kun itsekin olen enemmän esillä, kenties se vahvistaa sitä henkilökohtaisuuden tunnetta jota haluankin täällä luoda.

Kuvaaja: Minna / Tyttö Sinä Olet Vahva

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *