Hae
Queen of Eve

Kehopositiivisuus – kilpailu siitä kuka on rumin ja lihavin

Rumin ja lihavin on vakuuttavin

Mua hieman huolestuttaa yksi asia kehopositiivisuus – skenessä. Se ei ole itse kehopositiivisuuden aate, sillä kannustan sitä 100%. Se on pikemminkin ihan uusi monien kehopositiivisuus -aatetta kannattavien ihmisten keskuudessa ja somessa esille noussut kysymys siitä, kuka oikeasti saa puhua kehopositiivisuudesta? Kenellä on oikeus ottaa kantaa asiaan? Kuka voi kertoa mielipiteensä, tuntemuksensa ja omat kokemuksensa?

Mua huolestuttaa se, että ihan oikeasti somessa käydään keskustelua siitä kenelle kehopositiivisuus kuuluu, ihan niin kuin se ei kuuluisi kaikille. Tiistain ja tämän keskiviikon aikana Instagramin puolella monet vaikuttajat on käyneet tätä keskustelua usean muun kommentoidessa sivusta. Luin eiliseltä lyhyen ja ytimekkään mielipiteen jossa sanottiin näin ”KEHOPOSITIIVISUUS puheenaiheena: Yllätys yllätys pari valkoista, hoikkaa naista on pistänyt etuoikeutetun lusikkansa soppaan tavalla joka EI HEILLE KUULU.”

Kuka siis on sen kokoinen ja värinen että voi aiheesta puhua ja kuka sen määrittelee?

Koen, että ihan jokaisella ulkonäköön ja taustoihinsa katsomatta on oikeus kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan sekä myös tuntea mielipahaa. Tämä siis ihan molempiin suuntiin. Kehopositiivisuus kuuluu kaikille ja kukaan toinen ei voi määritellä sitä, kuinka pahalta jonkun ”selluliittiperse”, raskausarpinen löysä vatsa synnytyksen jälkeen tai jokin muu ulkoinen asia tuntuu. Kun mielensä pahoittanut henkilö loukkaantuu jostain toisen sanomasta tai kokemasta asiasta, voi myös hän pahoittaa toisen osapuolen mielen ja loukata tätä sanoillansa ja käyttäytymisellään. Sitä voi olla hirveän vaikea ymmärtää jos vertaa itseään muihin ja mittaa sitä kuka on rumin ja lihavin. Onko hoikemmalla ihmisellä oikeus olla tyytymätön vatsamakkaroihinsa ja kokea niistä epämukavuutta?

Nämä kehopositiivisuuteen ja moneen muuhunkin hyvin henkilökohtaiseen ja monelle kipeäänkin aiheeseen liittyvät kokemukset ovat kuitenkin hyvin subjektiivisia. Kukaan ei voi asettaa kehopositiivisuudelle painorajaa. Kukaan ei ole liian hoikka tai kaunis ottamaan kantaa, sillä tämä ei ole mikään kilpailu siitä kuka on rumin ja lihavin ja sen myötä vakuuttavin.

Toisen selluliittiongelmia ja kehon virheitä ei voi väheksyä ja verrata aina omiinsa

Kehopositiivisuutta kannattavat ihmiset omaavat usein omakohtaista kokemusta jonkinlaisesta syrjinnästä jota he ovat kokeneet omaan ulkonäköönsä tähden. Jotkut ovat voineet olla koulukiusattuja jo  lapsuudesta asti tai sitten kokeneet ulkonäköönsä liittyviä paineita ja vaatimuksia vasta aikuisena. Kaikki eivät ole ylipainoisia eikä kehopositiivisuudessa ole kyse vain ylipainosta vaan kaikenlaisesta itsensä ja muiden vartaloiden hyväksynnästä ilman reunaehtoja.

Niitä ehtoja usein tulee asiaan perehtymättömiltä, ihan vahingossakin. Yleisin asia on se, että sanotaan kannustavansa kehopositiivisuutta kunhan se ei mene liian pitkälle. Silloin kun näin todetaan, on kehopositiivisuuden sanoma ymmärretty väärin eikä aidosti ja kokonaisuudessaan hyväksytä ideologiaa joka siinä on takana. Kehopositiivisuus kun ei tosiaan lopu tiettyyn kilomäärään (eikä ala tietystä kilomäärästä) eikä sillä ole mitään tekemistä asian kanssa onko terve vai ei. Mielenterveysongelmat ja mahdolliset ylipainosta johtuvat terveysongelmat tai muut fyysiset rajoitteet kehossa eivät vähennä kenenkään ihmisarvoa. Ketään ei tule kehoittaa laihduttamaan tai elämään terveellisemmin jotta sitten voisi hyväksyä itsensä. Kehopositiivisuus on kaikkien kehojen hyväksymistä taustoista huolimatta. Juuri nyt, tässä ja tällaisena kuin ne ovat ilman muutoksia.

SÄ OOT VÄÄRÄSSÄ!

Mikäli joku kuitenkin on valinnut sanansa väärin tai ymmärtänyt aatteen jotenkin puutteellisesti, ei sitä juuri koskaan voi korjata hyökkäämällä ja mustamaalaamalla. Kenenkään nimittely, alentaminen tai negatiivissävytteinen esilletuominen ei hyödytä ketään, eikä hyvin todennäköisesti myöskään innosta virheen tehneitä tai jollain tapaa tietämättömiä ihmisiä opiskelemaan aiheesta lisää. Hyökkäys on paras puolustus ja niinhän siinä usein käy, että sitten ollaankin tukkanuottasilla eikä kukaan saa kenestäkään hyvää kuvaa. Jutut lähtevät liikkumaan, huhumylly pyörii ja pian asiat ovat irronneet täysin kontekstistaan.

Kehopositiivisuus, läskiaktivismi, ylipäätään aktivismi, feminismi, vasemmistolaisuus, vihreys, vegaanius, ilmastomuutoksen tiedostaminen, ekologinen elämäntapa ja kiinnostus kestävään kehitykseen ja tasa-arvoon sekä monikultuurisuuteen ovat usein asioita jotka jakavat mielipiteitä. Usein nämä esimerkiksi nostamani aihealueet kiinnostavat myös samoja ihmisiä ja he ovat hyvin aktiivisia ajamaan näitä omia asioitaan joka on tietysti tärkeää, mutta toisinaan myös hieman riskaabelia. Kun oma asia on niin henkilökohtainen niin voi tuntua, ettei kukaan muu sitä voi ymmärtää eikä tuntea samoin. Sitä helposti vähättelee sen valkoisen hoikan etuoikeutetun naisen tuntemuksia ja huomaamattaan sortuu myös itse syrjintään. Se kenen suusta mikäkin viesti kuuluu ja millä asenteella se lähtee merkitsee paljon vastaanottajalle ja mitä hyväksyvämpi ja suvaitsevampi asenne itsellään on, sitä helpompi on saada sanomansa perille ilman vastareaktiota ja taistelua.

Miten ihmiset saadaan ymmärtämään ja hyväksymään kehopositiivisuus?

Siitä mä oon ihan varma, ettei ainakaan hyökkäämällä. Ihmisiä toki pitää myös ravistella ja herätellä, mutta toisinaan se saattaa jopa kääntyä sitä omaa tärkeää sanomaa vastaan. Ohjataan ihmisiä ennemmin hyväsydämisyydellä ja ymmärryksellä kohti oikeaa ja vältetään sitä, että tunteet ottavat liikaa valtaa ja aletaan tuomitsemaan. Minäkään en halua väheksyä ja pitää huonompana ketään kehopositiivisuuden kannattajaa joka ei ole painanut kahtasataa. Minua vähemmän lihavat, vähemmän arpiset, vähemmän selluliittiset ja vähemmän epämuodostuneet ovat myös oikeutettuja suremaan raskauskilojaan tai siiderivatsojaan. Heidän ei tarvitse olla koko elämänsä sorrettuja, liikuntarajoitteisia eikä käyneet elopainonsa kanssa missään kahdessasadassa kilossa voidakseen samaistua kehopositiivisuuden aatteeseen ainakin jollain tasolla.

Jos tämä olisi kilpailu siitä kuka on rumin ja lihavin, niin säännöksi voisi laittaa sitten vaikka sen, että ainakaan kellään alle 120kg ei ole mitään asiaa puhua kehopositiivisuudesta kun ne on minun mielestä ihan normaaleja. Keitä he ovat puhumaan lihavuudesta? Mutta eihän se voi mennä niin, eihän?

Positiivisen kautta ystävät, tutut ja tuntemattomat. Asiat riitelee, ei ihmiset.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *