Hae
Queen of Eve

Asia mitä inhoan bloggaajana

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on yks asia mitä mä inhoan bloggaajana

Vaikka mä rakastan kirjoittamista ja bloggaaminen on työ jota teen todella mieluusti, on mulla yksi asia minkä kanssa en meinaa millään päästä sinuiksi.  Pääsääntöisesti kaikki on kivaa tai mielenkiintoista ja ne vähemmän hohdokkaatkin asiat menettelee ja on suhteellisen neutraaleja, mutta on olemassa tämä ärsyttävä asia mitä mä ihan oikeasti inhoan. Siis melkeinpä vihaan. Se on mun mielestä vaan niin kamalaa ja aina alkaa ahdistaa jos joudun asiaa edes ajattelemaan.

Inhoamani asia on todella tärkeä osa bloggaamista

Tää onkin se juttu joka aiheuttaa ongelmia. Ei mikään yleinen ongelma ja inhon kohde bloggaajilla, mutta mulle bloggaajana tää tuottaa hirveästi päänvaivaa ja ajattelin teille siitä kertoa. Moni lukija ei varmaan edes tajua ajatella sellaista asiaa tai ei voi kuvitellakaan, että joku bloggaaja tuntee sellaisia tuntemuksia kuin esimerkiksi mä tunnen tän asian kanssa. Mulle nimittäin isoin asia jota inhoan bloggaajana on  kuvaaminen. Ei valokuvien ottaminen, vaan juurikin itse valokuvattavana oleminen. Se on kuitenkin aika monissa blogeissa todella isossa osassa blogia, joten voitte uskoa kuinka monesti olen asian kanssa paininut.

Tää viikko alkoikin mun vihaamalla tavalla ja varsin väärällä jalalla nousten, kun oli pakko mennä ottamaan uusia kuvia blogia varten Johannan ja Monnan kanssa. Onneksi mä pystyn puhumaan suoraan ja olin jo etukäteen kertonut, että aikaa on varattava ja saatan saada jotkut itkupotkuraivarit kun ei vaan mene niin kuin Strömsössä. Onneksi tytöt on ymmärtäväisiä ja auttaa kaltaistani vähemmän lahjakasta linssiludetta.

Bloggaajana kameran kanssa pitäisi olla hyvää pataa

Onneksi en pidä mitään muotiblogia sillä se tarkottaisi sitä, että mun olisi käytännössä joka päivä paistateltava kameran edessä erilaisissa asuissa, aina meikki ja hiukset kunnossa. Mä pidän sellaista todella stressaavana ajatuksena. Sisustusbloggaajilla omat valokuvat ovat taas todella harvassa, vaikka nykyään aika moni bloggaaja on sisustusblogeihinkin alkanut tuomaan enemmän itseään ja muitakin ajatuksia kuin sisustusta koskevia. Kieltämättä on ihan kiva katsella kuvia muista ja myös joskus nähdä bloggaajia jotka eivät päivittäin kuvissaan esinny, mutta omalla kohdalla se on todella vaikeaa.

Mun ongelma on se etten osaa poseerata

Mua ei hävetä itsessäni mikään sinänsä, eli kyseessä ei ole esimerkiksi ylipaino tai jokin muu sellainen seikka ettenkö siksi voisi olla kuvattavana. Mun mielestä usein ne kuvat joissa olen ovat vaan ihan hirveitä. Niissä ei ole yhtään sitä juttua miten mä olen asian ajatellut. Ongelma on varmaan lähinnä se, etten ole tottunut olemaan muiden ottamissa kuvissa tai poseeraamaan näkemättä itseäni. Selfiekamerasta on niin helppo katsoa samalla jo kuvaa otettaessa, että onnistumisprosentti on parempi. Vaikka harjoittelisin peilin edessä (mitä kuulemma oikeasti kannattaa tehdä) niin en vain jotenkin saa välittymään niitä asioita kuvaajan suuntaan. Mulla on selkeät mielikuvat siitä millaisia kuvia pitäisi ottaa, millaisia yksityiskohtia, ilmeitä ym, mutta sokkona on vaikea poseerata ja ohjat täytyy luovuttaa toiselle. Mä en tiedä miten laittaisin mun jalat, missä on käsien paikka, miksi mun silmät menee viiruiksi kun nauran ja miksi mä näytän vaan niin hölmöltä ja tönköltä. En todellakaan ole luonnonlahjakkuus kuvatessa.

Viikko painajaisia ennen kuvauksia

Bloggaajana etenkin Lifestyle-blogia pitävänä mun on pakko esiintyä joskus itsekin kuvissa. Se tuntuu toisinaan tosi tyhmältä napsia itsestään selfieitä, mutta tiedän että lukijat tykkää niitä katsella. Mutta ei ne selfiet riitä. Olisi kiva ottaa joskus tilannekuvia ja jotain asukuvia ym. vaikkein mikään muotibloggaaja olekaan. Mutta kun se lopputulos on ainakin omiin silmiin ihan karseeta katsottavaa. Mä haluaisin esitellä enemmän jotain vaatteita tai ottaa sellaisia kuvia blogiin mitä monilla bloggaajilla on, mutta mä en vaan jotenkin osaa. Ehkä se on harjoituksen puutetta?

Mietin auttaisiko vain kun alkaisi enemmän tekemään töitä asian eteen?

Nytkin mä vaan panikoin kun tiesin, että on kuvaukset tulossa ja mun on pakko onnistua. Mä näen painajaisia kuvauksista, että näytän ihan kauhealta ja yksikään kuva ei onnistu. Sitten mä alan oikeasti panikoimaan, olen kireä kuin viulunkieli, hiki virtaa, meikit menee pilalle, tukka lätsähtää ja mä oon niin ahdistunut että alan itkemään. Mutta auttaisko se, jos tästä ottaisi tavan? Harjoittelisi, alkaisi olemaan enemmän kameran edessä ja räpsimään niitä kuvia useammin. Kai niistä on pakko joidenkin alkaa onnistumaan ja olokin rentoutuu ajan kanssa?

Tänään tönötettiin useampi tunti kameran edessä

Ja pakko tunnustaa, aluksi se oli ihan kamalaa. Siis niin järkyttävää, että välillä piti pysähtyä haukkomaan happea ja hengittämään ettei tule hirveää paniikkihikoilukohtausta ja kaikki mene pilalle sen takia. Oli hiton kylmä ja kalsea ilma ja luonnonvalo oli todella kova. Mä jopa löysin itseltäni ensimmäisen rypyn siinä valaistuksessa ja sekin ahdisti jo osaltaan, haha.

Onneksi sain sitten kuitenkin rentouduttua ja mulle tuli olo, että jos tätä tekisi ihan viikottain niin ehkä mä oppisin rentoutumaan ja myös monien satojen kuvien kautta hahmottamaan sen, mikä on mulle luonnollinen ja hyvä tyyli poseerata. Millaisissa asennoissa voin olla, mitä voin tehdä, minne katsoa, mihin laittaat kädet, miten jalat. Ei olisi kuin tönkkösuolattu silli.

Tulta päin!

Kai se vaan on niin tässäkin asiassa, että omat pelot on kohdattava, on oltava armollisempi itseään kohtaan ja tajuttava, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Mä voin kehittyä kuvattavana olemisessa mutta se edellyttää sitä, että mä harjoittelen lisää. Ei siis auta valitus vaan homma on otettava haltuun. Onneksi nyt on jo parempi mieli kun muutama sieltä monesta kymmenestä kuvasta kelpasi minullekin. Ei tarvitse hypätä jonnekin jontkaan häpeämään itseään kuoliaaksi.

Mä voisin ihan piruuttani tehdä itselleni jonkinlaisen lupauksen, että jatkossa ainakin pari kertaa kuussa pitää tehdä kuvaussessio jossa kuvaa kunnolla blogiin kuvia. Siinähän sitä kehittyy ja toivottavasti samaa tahtia ahdistus vähenee ja olo ja kuvien lopputulos paranee!

Psst! Elloksella on meneillään ihan älyttömät Crazy Days alet joissa saa 30% alennusta naisten ja miesten Ellos-valikoiman tuotteista (Kampanjahinnat ovat voimassa 30.10 asti) . Lisäksi Elloksen erillisestä ALE-osiosta löydät jopa 100 tuotemerkkiä joiden parhaat alennukset ovat 70% (Nopeimmat ehtivät ensin – voimassa 20.11 asti). Myös kaikki Elloksen oman merkin sisustusvalikoiman tuotteet on 30% alessa, kannattaa käydä tsekkaamassa suoraan täältä!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

6 kommenttia

  1. Chandelierhome kirjoitti:

    Mä niin samaistun t ä hä n ! Huh miten vaikeaa se oikeasti pitkästä aikaa on olla kameran toisella puolen. Minulla tämä johtuu ihan puhtaasti siitä tällä hetkellä etten ole sinut itseni kanssa, mutta voisin ottaa itselleni tavoitteeksi kuvattavana olemisen ensi vuodelle edes silloin tällöin. Ehkä siihen tottuu jossain vaiheessa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Tuollakin on kyllä vaikutusta millaiseksi tuntee olonsa itsensä kanssa. Ihan oma ulkonäkö, hiukset, vaatteet ja meikki. Niillä on tosi paljon merkitystä että olon pitäisi olla itsevarma ja upea. Ja jos se ei ole niin se kyllä heijastuu omaan poseeraamiseen ja näkyy kuvissa. Mut harjoitus auttaa myös varmasti kaikkeen, että vaikka ei oliskaan ihan tyytyväinen kaikkeen niin esim. oppisi tuomaan niitä kivoja puolia itsestään esille kuvissa ja sitä kautta saa itselleenkin hyvää mieltä kun onnistuu :)

  2. camilla kirjoitti:

    Tuo sama ongelma on varmasti useammalla ihmisellä, kuin osaat kuvitellakaan! Kuvan onnistumiseen vaikuttaa myös oman hyvän fiiliksen lisäksi se, että kameran takana on henkilö, joka tietää millaisista kuvista tykkäät ja joka osaa rajata kuvaa fiksusti, sekä neuvoa, esim. ”käännä hiukan lantiota sivuttain, nosta vähän leukaa”.
    Kuvaaminen sujuu, kun tanssi, jos oma olo on hyvä ja taustalla häärii kuvaaja johon luotat. Jos taas kyseessä on joku, joka ei pidä, saati tiedä kuvaamisesta, on yleensä kuvat suurimmaksi osaksi roskiskamaa. :D
    ja sehän on muuten tutkittu, että sadasta kuvasta löytyy yksi täydellinen, eli sit vaan räpsimään. ;)

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Tuo ohjaus on kyllä hyvä, siis suullinen ohjaus että jos toinen sanoisi et leukaa alemmas/ylemmäs, päätä sivuun, katso alavasempaan enempi, tuo kättä eteen jne. Sitten ajan kanssa varmaan alkais tajuamaan itsekin. Myös se että kuvaaja liikkuu ja liikuttaa kameraa ja osaa visualisoida päässään jo valmiiksi ja näkee missä kuvattava näyttää hyvältä jos ei itse osaa tarjota niitä poseja helpottaa. Itse esim. olen ihan kännykkäkameralla kuvannut monia tuttavia ketkä vihaa kuvissa olemista kun eivät osaa olla, ja mä olen ohjannut ja kuvannut itse kameralla hyvistä kulmista niin että kuvat 100% onnistuu. Mut harjoitustahan se vaatii, ja hemmetisti kuvia et tulee ees yks hyvä :D

  3. Len kirjoitti:

    Tosi kiva sun tän hetkinen hiusväri, sopii hyvin ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *