Hae
Queen of Eve

Vajaa nelikymppinen teinix fanittaa

Honey listen…!

Oon huomannut että todella monet mun ikäiset, tai no oikeastaan jo siinä kolmenkympin paikkeilla olevat mummoutuu ja pappaantuu jollain ihmeellisellä tavalla. Toki ymmärrän että jotkut perustaa perheen vaikkapa jo 18-vuotiaana, mutta mun mielestä esim. äitiys/isyys ei pitäisi olla mikään juttu mikä tekee susta huumorintajuttoman niuhon.

Perhe-elämä varmasti muuttaa monia, mutta kyllä monet lapsettomatkin on jotenkin kuivia tyyppejä. Valitetaan kaikesta kuinka ennen oli paremmin, mitään uutta ei haluta opetella ja kaikki nykyajan nuorison jutut on ihan täyttä hölmöläisen hommaa.

Mitä mulla on siihen sanottavaa? Ei muuta kuin ”Bye bitch ja voisin räjäyttää kaikki tylsimykset palasiksi!”

Mä oon kolkytseittemän ja seuraan itseäni nuorempia tubettajia

Se että sanon näin ei tee musta mitenkään parempaa ihmistä tai nuorekkaampaa. Tai ehkä vähän nuorekkaamman? Emmä tiä. Mun pointti ei kuitenkaan ole se että kaikkien pitäisi seurata youtubea ja kaikkia some-ilmiöitä yleensäkin, sillä ei kaikki ihmiset oo kiinnostuneita samoista asioista ja se on ihan luonnollista. Jossain määrin mun mielestä kuitenkin kannattaa tietää siitä missä mennään, vaikka ihan sen takia ettei ole ihan pihalla maailmanmenosta tai siitä mistä muut puhuu, oli se aihealue mikä tahansa.

Mä tiedän kuka on naaG, ananasraaste ja Uino. Tiedän sen nuoren Tuure Boeliuksenkin, jo ennen kuin hänet palkittiin vuoden homona ja siitä uutisoitiin Iltalehdessä. Mä tiedän Papananaaman, Jaakko Parkkalin ja olen kuunnellut Arttu Lindemanin Läikkyy -biisiä. Itseasiassa se biisi on mun mielestä ihan hyvä ja haha, ihan oikein että voitti Emman vuoden artistina, vaikkakin vain neljä biisiä julkaisseena. Saipahan ainakin vähän ravisteltua meininkiä eikä aina ole sama Lauri Tähkä ja Elonkorjuu siellä palkintoja pokkaamassa.

Yritän ajatella niin että kenenkään ikä ei rajoita tai lokeroi

Voin tunnustaa että mä suorastaan fanitan Valtteri Sandbergiä ja sen jokainen youtubevideo ja snäppi saa mut nauramaan, tai ainakin nauttimaan. Muoti, hauska huumori, trendit, matkustaminen, kodin sisustus, musiikki, kaikki toimii just mulle ja sen kautta, olkoonkin meillä ikäeroa varmaan joku viistoista vuotta mutta mitä sitten? Oonko mä sen takia joku mummo vai? Valtterin Youtube-kanavaa seuraamalla olen saanut lukuisia matkavinkkejä ja todella laadukasta videotaltiointia mm. Lontoosta ja New Yorkista, mutta kyllä muhun toimii ne kaikki hauskat tanssiliikkeet ja hulluttelutkin. Ehkä me ollaan sitten henkisesti samalla tasolla.

Mun ikäluokassa monella ei ole harmainta hajuakaan kuka Valtteri on, saati että tietäisi Henry Harjusolan ja Teemu Sumellin, mutta mä seuraan heitä, ja saan heistä iloa, hymyä ja naurua mun päivään. Mä koen että meillä on paljon yhteistä, oli se sitten kiinnostus kosmetiikkaan tai välitön ja vallaton elämänasenne. Me voitais hengailla yhdessä, jos multa kysyttäisiin. Ei nyt joka päivä, mutta kuitenkin. Uskon että voisin olla heidän kaikkien ystävä.

Mä nautin mun parikymppisistä ystävistä ihan yhtä paljon kuin mun yli kahdeksankymppisestä ystävästä, ja tiedättekö mitä: Se mummelikin on paljon nuorekkaampi kuin monet mun ikäiset. Tähän yhteyteen voisi todeta että ikä on todellakin vain numeroita, ja musta on vain rikkaus että omaa monen ikäisiä ystäviä ja tekee ja kokee elämässään erilaisia asioita ilman ikäviittauksia ja rajoituksia.

Mä en halua ikinä muuttua tylsäksi

Se olisi mun painajainen. Se että pitäisi olla yhtäkkiä yliasiallinen ja tylsä ja elää kuten kohta nelikymppisen pitää. Kuka sen sanoo miten pitää ja minkä ikäisen tulee mitenkin käyttäytyä? Ei siitä ole mitään lakia.

Ehkä se onkin just se juttu mikä pitää mut ikuisesti nuorena? Myös kenties mun muu somekäyttäytyminen pitää mut freesinä ja aina liikkeessä, ajanhermolla jos näin voisi sanoa. Ehkä bloggaajat on keskimääräistä nuorekkaampaa ja rennompaa porukkaa, myös vanhemmissa ikäryhmissä?

Can u feel me?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

10 kommenttia

  1. Suikkeli kirjoitti:

    Aika hyvin oot säilyttänyt nuorekkuutes, kun oon luullut sua juttujen perusteella joksikin ihan max 25-vuotiaaksi :). Joskus aatellut, että näytät vähän kyllä vanhemmalta.. Ei millään pahalla siis, ehkä tää on vaan positiivista ;).

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mä oon henkisesti 12v, fyysisesti kaheksakyt vee. Eiku… :D

      Joo, no en mä nyt alle kolmekymppisestä sentään ulkonäön puolesta mene vaikka botoxia, hyalureenihappoa ja sen sellaista on kasvoihin tungettu, mutta kiitos geenien ja hyvien kuvankäsittelyohjelmien (hoh hoh) en kuitenkaan myöskään päivääkään yli viiskymppiseltä.

      Mulle on itseasiassa ihan sama minkä ikäiseltä näyttää/vaikuttaa, sillä se varmasti vaihtelee tosi paljon sen mukaan että keltä kysytään ja minkä päätteellä se päätös tehdään. Pääasia että itsellään ja läheisillä on hyvä olla :)

  2. ellinoora kirjoitti:

    Musta on hienoa, että et lokeroi ja jumita ihmisiin ja asioihin iän perusteella. Toki ajattelen hieman erilailla tuosta, että perheelliset olisivat jotenkin ”kuivia” tyyppejä – kyse on ehkä arvomaailmoista. Yhtään arvottamatta sitä, mikä kullekin pitäisi olla elämässä tärkeää, näyttää ulkopuoliselta siltä, että sinulle on tärkeää ulkoinen habitus, omistamasi tavarat ja estetiikka – eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Taitaa kuitenkin olla niin, että monella esim. perheellisellä edellä mainitut asiat eivät ole yhtä tärkeitä, vaan jotkin muut asiat – ihmisiä on toki erilaisia, niin perheellisissä kuin perheettömissäkin.

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Ei mun mielestä perheelliset oo, se oli vaan esimerkki et sellainen elämäntilanne voi ajaa hieman toisenlaisiin kiinnostuksenkohteisiin. Pääpointti tässä oli se että arvostan ihmisiä ketkä osaa ja haluu innostua ja olla kiinnostuneita asioista. Se on se tietty positiivinen asenne ja elämänhalu.

  3. Johanna / The best version of myself kirjoitti:

    Ihana postaus! Oon 36v going on 37v ja tubettajia en oo vielä oppinut seuraamaan, mutta noin muuten tuntuu ja on tuntunut että oon hukannut jotenkin monta vuotta ja juuttunut henkisesti ja elämältäni jonnekin 25-27v akselille. Osittain ehkä lapsettomuuskin tekee sen että on jäänyt perhe-elämän monesti luontaisesti mukanaan tuoma aikuistuminen läpi käymättä, elellään edelleen aika vapaata arkea. Mulla on kavereita kyllä ihan kaikenlaisissa ikäryhmissä ja ihanaa porukkaa iästä riippumatta, mutta välillä oman ikäiset, tai just sellaiset about 40v tyypit tuntuu jotenkin huomattavan ”aikuisilta”. Oisko se vähän peräti sellainen ikäetappi jolloin ihminen tuntee olevansa hetken kypsä kunnes taas huomaa ettei olekaan? :D Et tulee semmonen revelation et hui, ikää on, vanhettu on, aika olla fiksuja ja kypsiä ja vastuullisia, kunnes sitten ehkä 50v lähentyessä vähän hellittääkin ja lastenkin aikuistuessa ruuhkavuodet väistyy ja jää aikaa harrastaa ja keskittyä toisenlaisiin asioihin. Monet sen ikäiset nääs ovat osanneet sanoa ettei sitä koskaan oikeasti aikuistu :D Vaan edelleen, yksilöstä (perusluonteesta) ja elämänvaiheistakin se varmasti on kiinni. Ja ihan haaveista ja tavoitteistakin elämässä. Itse en ole koskaan ollut vaikkapa mikään kodinhengetär mutta on ihmisiä joista näkee jo melkein nuorina että niistä tulee ihania pullantuoksuisia äitejä ja kun sitten tulee ovat siinä roolissaan kuin kala vedessä. Ja nauttivat elämästä. :)

    dabestversionofmyself.blogspot.fi

  4. Emilia kirjoitti:

    Sä oot kyllä tosi nuorekas ja itsellekin tuli yllätyksenä sun todellinen ikä, hyvällä tavalla siis ?

    Oon itse harkinnut huulien täyttöä. Onko sulla suositella stadissa jotain paikkaa tai onko sulla täyteainehoidoista huonoja kokemuksia?

    • Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

      Mä oon ollut tyytyväinen kaikkiin paikkoihin missä oon käynyt :) Mulle on laitettu täytettä The Lookilla, Estetian Susanne Hanhineva, yksityisesti kotona, Cityklinikalla sekä MedSpassa, ja kaikista oon tykännyt. Paras ja henkilökohtaisin palvelu on mulle ollut MedSpassa, mutta sitten esim. Cityklinikka on ”hienoin ja ammattilaismaisimman” oloinen paikka jne. Kaikilla on puolensa, huonoa kokemusta ei oo mistään :)

  5. Heidi kirjoitti:

    Tästä tuli mieleen, että on tapahtunut aika iso kulttuurillinen muutos, kun miettii omaa lapsuuttaan sen 30 vuotta taaksepäin ja miettii, miten omat vanhemmat ja heidän ystävät vaikkapa pukeutui tai millaisia kampauksia heillä oli. Ne näytti ihan tädeiltä ja sediltä, siis jotenkin tosi tosi aikuisilta ja semmoisilta ”vanhahtavilta” :D . Tämän päivän kolme- ja nelikymppiset pukeutuu ihan eri tavalla, just paljon nuorekkaammin kuin silloin. Itsellä tulee se BIG 4-0 täyteen ensi vuonna ja mun pukeutumistyyli on edelleen tosi teinix, mistä en kyllä luovu varmaan ikinä. Se on vaan niin mun juttu ja olen kasvoistakin niin kakaran näköinen. Mä joskus yritän olla töissä semmoisen asiallisen aikuinen, mutta saan senkin lookin näyttämään vähän teinipeikolta. En usko, että kasvan koskaan ns. aikuiseksi tämän ulkomuotoni osalta. Musta ihan jees mennä kauppaan hihattomassa Avengers-topissa ja pillifarkuissa, luurit korvilla ja laulaa mukana Lady Gagaa. Sama meininki oli 20 vuotta sitten, mutta musa oli Madonnaa :) .

  6. JK kirjoitti:

    Maailma on kyllä muuttunut, just mietin, että suht monella on kumppaneita jotka ovat paljon vanhempia tai nuorempia. Mun nuoruudessa ei sellaisia niin paljon ollut. Mä oon ite 42v. ja vaikka on muutama hyvä ystävä lapsuudesta eli samanikäisiä niin elämässä sitä vahingossa eksyy nykyään nuorempien seuraan. Se ei ole tietoinen valinta, ikäiseni vaan säikähtävät minua eikä tunnu olevan mitään yhteistä. No ei se haittaa, ikä ei ole este minulle, eikä toki välttämättä suurelle osallekaan (paitsi parisuhteessa) mutta mielenkiinnon kohteet erottavat. Juuri eilen viihdyin K22 diskon tanssilattilalla 3 h putkeen (rakastan tanssimista) ja monet kysyivät missä opiskelen. Kyllä, hyvät geenit on suotu, kiitos niistä vanhemmille. En todellakaan näytä alaikäiseltä, mutta olihan se aika outoa kun eräs baarin asiakas suuttui mulle parisen vuotta sitten, että käytän väärennettyjä henkkareita. Luulin vitsiksi, mutta ei ollut. Kiukutteli mulle koko illan ja syyn sain tietää kaveriltani, jota oli myös käynyt sättimässä. :D Vuosi sitten on viimeksi kysytty papereita yökerhon ovella. Ulkonäkö ei toki kerro mitään sisäisestä nuorekkuudesta, mutta joskus tuntuu kuin sisin eläisi vielä aikaa kun olin 16 vuotta. Arki lapsen kanssa tosin pakottaa olemaan silloin aikuinen, mutta muutoin ja muuna aikana nautin täysillä siitä että fiilis on sama kuin 20 vuotta sitten. Isäni sanoi aikoinaan samaa, että on todella outoa kun sisäinen minä elää nuoruutta, mutta kun katsoo peiliin siellä on joku ihan muu ihminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *